Koitan olla hukkumatta... Siinä on mulla apuna kaikki ystävät... Kiitos heille, että jaksavat mun typerää angstausta. Noh, tämä torstai alkoi niin mahtavasti. Nukuin pommiin ja missasin ensimmäisen tunnin. Nyt sitten seuraava tunti alkaa 11:15, sitä odotellessa...
Viime viikonloppuna oli desucon frostbite. Siellä tuli sitten käytyä, ensimmäinen desu mun luetteloon. Ja, noh, ei se ollut paras con missä olen ollut. Sen tittelin haltija on edelleen rakas tracon. :) Tultiin desuun vasta kolmen -neljän aikaan, kun mulla oli lauantaina ollut ylimääräinen koulupäivä. Lauantai meni sitten pitkälti cossaus sähläykseen vessassa ja istuksimiseen. Odotettiin ruokaa hyvän aikaa ja väsyttiin siinä odottaessa aika mukavasti. Ruuan jälkeen todettiin että kaikkien hyvinvoinnin edesauttamiseksi olisi parempi että otetaan cossit pois. Kovin tuskallista. No, iltabileisiin sitten ilman cossia. Oikea valinta. Ja oli muuten ihan ekat iltabileet joihin osallistuin. :) Hyvät muistot sieltä jäi.
Sunnuntaina sitten takaisin coniin, valvottuamme edellisenä yönä kolmeen...
Sunnuntai oli valoisampi, jossakin mielessä. Sain kokikset taas päälleni, ja pariin otteeseen meinas jalat karata alta, energian puutetta much? Paljon näin conissa tuttuja, uudempia ja vanhempiakin. Ja en tässä nyt syytä conin sekavuudesta ketään, enkä conia itseään, tilanne vain oli hankala ja oma olotilani ei mikään paras conille. Toivottavasti ensikerralla tehdään paremmin. Kiitos kuitenkin conista, kyllä siellä oli aika ajoin todella kivaakin.
Tässä on kaksi edellistä päivää mennyt todella maanalaisissa tunnelmissa. En tiedä mainitsinko aiemmin, että feilasin fysiikan ensimmäisen (ja ainoan pakollisen) kurssin? No, nyt tänään on sitten uusintakoe, jota olen stressannut jonkin aikaa... Olen vain niin älyttömän typerä etten osannut aloittaa taaskaan lukemista ajoissa. Ja kun olisin tarvinnut apua näiden kanssa. On vaan paha pyytää apua äidiltä jolla on ilmankin kädet täynnä työtä. Tiistaina sain sen pahan olon vielä kumottua suhteellisen hyvin pois. Mutta keskiviikkona se iski ja pahasti. Alkupäivän olin todella vaihtelevalla päällä, hyper-iloisesta masentuneeseen kymmenen minuutin välein. Jes. Myöhemmin tila romahti sitten täysin. Voisin sanoa itkeneeni ainakin sen kolme tuntia. Joo, tiedetään, mä olen väsynyt. Todella. Tervetuloa lukioon, jos ette osaa, seuraa tätä... Olen nyt sitten koittanut olla ajattelematta koetta niin suurena asiana, mutta se ahdistaa todella paljon. Kun olen hyvin varma että feilaan tämänkin. En ole niitä ihmisiä jotka valittaa ettei osaa, vaikka osaisi ihan hyvin. En vaan oikeasti osaa mitään näistä asioista. Fysiikka ja matikka, on ne kouluaineet jotka ei vaan mene kaaliin, en yksinkertaisesti ole matemaattinen ihminen. Liian teoreettista toimintaa ja liikaa termejä ja kun kiinnostus on täysi nolla... Kun nyt edes läpi pääsis vaikka tulis sitte vitonen...
Olen tässä aamun koittanut hengitellä ja kuunnella musiikkia... Ajatella että kohta se on ohi.... Mä haluaisin osata saksaa. Näin btw. :D Olen kuunnellut Blutengeliä jonkin aikaa ja koittanut kääntää biisejä ymmärrettävälle kielelle. Jossain määrin olen onnistunut, kiitos sanakirjoille. Missähän syy että saksalaiset tekee niin useasti kaiken tämän goottimusiikkiannin? Tai no onhan meillä The Cure ja Voltaire. Mutta loppjenlopuksi hirveän paljon goottimusiikkia on saksalaista. Jännää.
Katsotaan milloin olen taas tarpeeksi hengissä kirjoittaakseni mitään. Jaane~
