Väsyttää aivan järkyttävästi mutta tekee mieli kirjoitella nyt. On mielessä paljon kaikkea sekalaista. Ihan ensiksi, vietin viikonlopun pelaamassa LucidLAN tapahtumassa. Hauskaa oli, vaikka olisin ehkä halunnut tehdä enemmän kavereiden kanssa yhdessä jotakin. Sehän se siinä on vähän niinkuin idea. No mutta miksi haaskata energiaa suremalla jotain mitä ei ole, kun voi iloita siitä mitä on. Koska kuitenkin oli hauskaa ja olen taas kokemusta rikkaampi. En enää koskaan nuku koulun penkeillä, se on varmaa. Ja ensi kerralla puen enemmän päälle, yön mittaan tuli aika kylmä. Pelaamisen lisäksi aloin illalla piirtämään, pitkästä aikaa tietokoneella. Tulos tässä:
Voin vannoa että ajatus päässäni oli erittäin paljon erilainen kuin lopputulos. Mutta niinhän siinä usein käy, että tietyssä pisteessä taide alkaa elää omaa elämäänsä.Piirtämisen jälkeen oli pidettävä taukoa pelaamisesta koska kädet kipeät. :c Tarvitsen piirtopadin tietokoneeseeni.
Sitten synkempiin aiheisiin. Olen näin muuton myötä todella alkanut huomaamaan ystävien merkityksen elämässä. Aikoinaan en sitä liioin miettinyt kun seuraa ei ollut, ja sitä seuranneina vuosina en miettinyt sitä koska seuraa oli, aina oli joku. Ja nyt kun ei olekaan ketään, sitä miettii asioita enemmän. Todellakin, asioiden todellisen arvon tuntee vasta kun sen menettää. Vaikka enhän tässä ystäviäni kokonaan menettänyt ole, välimatka vain kasvoi sinne 200km:iin. Päivisin elämä hymyilee uudella paikkakunnalla, rauhassa, mutta illalla kun on muutenkin taipuvainen yömasennukseen, yksinäisyys tuntuu riipivältä. Sanoinkuvaamaton tukahduttava hiljaisuus valtaa mielen ja ympäristön. Normaalisti tähän aikaan ihmiset nukkuvat. Mutta olenko normaali, tai ihminen, en tiedä. Sen tiedän etten nuku. Vaikka syytä olisi.
Niinä harvoina hetkinä kun saan olla ihan yksin, siis päivisin, kulutan aikaani laulamalla. Se on ihan vapauttavaa ja toisinaan palkitsevaa. Joskus myös äänitän, vaikka en omista kunnollista laulumikkiä. Tässä on toinen äänitykseni, itse olen siihen paljon tyytyväisempi kuin ensimmäiseen. Haluaisin mielipiteitä muiltakin. Sen tiedän tosin, että tulisi laulaa kovempaa. Mutta näin kerrostalossa, on pieni pelko että naapurit närkästyvät hoilaamiseeni.
Vielä viimeinen asia. On vain pakko esitellä, poikaystäväni teki minulle paidan. Sanoo ettei muka osaa mitään ja että tekeleestä ei tulisi mitään hyvää, mutta pidän siitä oikein kovasti! Valkoinen sopii hyvin kesäksi, ettei tule liian kuuma. :3
Tässä oli hyvin monenlaista asiaa, kuulumisia, ajatuksia mielen sopukoista ja mainostusta ja hehkuttamista. Harvinaisen epämääräinen postaus vailla oikeaa ideaa. Internet on ystävä joka ei katoa ja on lähellä koska vain. Paitsi mökillä missä ei ole internettiä... Okei, ehkä mä yritän pakottautua nukkumaan. Hyvää yötä kansa.
Jostain syystä synttärien jälkeen hyllylleni kertyi my little pony figuureja vähän enemmänkin, ja kun en ole juurikaan figuurien ystävä, päätin tehdä niistä jotakin käytännöllisempää. Hyllytilani kun ei riitä pienille poneille. Jos muillakin on sama ongelma niin tässäpä hyvä idea. Jos ei itselleen niin vaikkapa lahjaksi toiselle.
Eli siis, tässä on muutamin kuvin varustettu selitys, kuinka tein pienistä figuureistani kätävästi mukana roikkuvia. (Tekniikka toimii varmasti kaikkiin mahdollisiin tarpeeksi pehmeästä muovista valmistettuihin figuureihin, eikä vain poneihin)
Tässä on käyttämäni välineet. Terävä nuppineula, tylppäkärkinen jokin toinen neula, ja askarteluliikkeestä ostamaani taivutettavaa ohutta metallia. En muista nyt millä nimellä tuo kulkee.
Sitten lävistämään! Aluksi tein reiän nuppineulalla, koska tylppäkärkinen neula ei kykene lävistämään muovista figuuria. Vasta olemassaolevaan reikään laitoin paksumman tylpän neulan, jonka tarkoitus on suurentaa reikää.
Sitten kun reikä on tarpeeksi suuri, taivutettava metallitikku mahtuu reikään. Tarkoitus on tehdä tästä tikusta linkki/rengas jonka avulla poni pysyy kiinni kiinnittimen renkaassa.
Valmis! Tässä kuvassa näkyy tikku taivutettuna kiinnittimen renkaan ympärille.
Kokeilin tätä toistaiseksi vasta kahdella jalalla seisoviin poneihini, koska en tiedä mihin kohtaan nelijalkaisten ponien reikä tulisi tehdä jotta tasapaino säilyisi.
Tämä oli hyvin nopeaa, vei minulta ehkä 10 minuuttia tehdä molemmat valmiiksi. Ehkä tästä oli hyötyä jollekin. :)
En vaan käsitä miten en aiemmin lähtenyt katsomaan Doctor Who:ta. Aikomus on ollut, jo kauankin. Se vaan on aina jäänyt ja unohtunut. Sitten välillä on harmittanut kun ei tiedä mistään mitään. Pienempänä olen nähnyt jotain pätkiä teeveestä sattumalta, eikä silloin ole edes tajunnut mitä katsoo.
Nyt muuton jälkeen asettumisen loputtua olen huomannut että käsissäni on enemmän aikaa kuin tekemistä. Iltalukion yksi vaivainen englannin kurssi ei riitä pitämään minua kiireisenä. Mielessä on käynyt katsoa vaikka mitä ja lukea vaikka mitä, ja aluksi aloinkin lukea. Sitten innostus siihen lopahti kun saatiin netti asennettua. Nyt pari päivää sitten päätin vihdoin päästä jyvälle mistä tässä koko Doctor Who:ssa on kyse. Ja koukussahan olen. Huomenna ensimmäinen kausi katsottu, ja ei kun seuraavaan sitten.
Toistaiseksi kokemani sivuvaikutukset sarjasta on himo kuunnella pehmeää jazzia. Ja loppujen lopuksi, se ei taida olla kovin paha asia. Luo ihan kivan tunnelman tänne yksinäiseen huoneeseeni. Mutta oih, niin yksinäiseen. Ei ole tanssikaveria :(
Vielä viimeinen asia. On vain pakko esitellä, poikaystäväni teki minulle paidan. Sanoo ettei muka osaa mitään ja että tekeleestä ei tulisi mitään hyvää, mutta pidän siitä oikein kovasti! Valkoinen sopii hyvin kesäksi, ettei tule liian kuuma. :3
