Just for this once, everybody lives

En vaan käsitä miten en aiemmin lähtenyt katsomaan Doctor Who:ta. Aikomus on ollut, jo kauankin. Se vaan on aina jäänyt ja unohtunut. Sitten välillä on harmittanut kun ei tiedä mistään mitään. Pienempänä olen nähnyt jotain pätkiä teeveestä sattumalta, eikä silloin ole edes tajunnut mitä katsoo.

Nyt muuton jälkeen asettumisen loputtua olen huomannut että käsissäni on enemmän aikaa kuin tekemistä. Iltalukion yksi vaivainen englannin kurssi ei riitä pitämään minua kiireisenä. Mielessä on käynyt katsoa vaikka mitä ja lukea vaikka mitä, ja aluksi aloinkin lukea. Sitten innostus siihen lopahti kun saatiin netti asennettua. Nyt pari päivää sitten päätin vihdoin päästä jyvälle mistä tässä koko Doctor Who:ssa on kyse. Ja koukussahan olen. Huomenna ensimmäinen kausi katsottu, ja ei kun seuraavaan sitten.

Toistaiseksi kokemani sivuvaikutukset sarjasta on himo kuunnella pehmeää jazzia. Ja loppujen lopuksi, se ei taida olla kovin paha asia. Luo ihan kivan tunnelman tänne yksinäiseen huoneeseeni. Mutta oih, niin yksinäiseen. Ei ole tanssikaveria :(