Juhannusaatto oli eilen ja tänään oli sitten pyhä. Kokkoa on poltettu ja juhannussauna ruksattu kalenterista. Olen myös saanut tärkeitä asioita hoidettua. Pitkään odottaneet piirrustukset saivat herätyksen ja sain jopa latailtua niitä nettiin. Siskon avustuksella kämppä on siivottu ja näyttää hyvältä. Henkinenkin elämä kaipasi siivoamista. Sitä siivoamistyötä onkin kestänyt kuukausia ja vasta nyt sain sen päätökseen. Ylimääräiset pahanolontekijät pois elämästä. Nyt on hyvä olo, enimmäkseen.
Olen huono ihminen päästämään menneitä menemään, varsinkaan isoja asioita jotka joskus merkitsivät enemmän kuin mikään muu. Ymmärrän, että on annettava menneiden olla, mutta se on helpompi sanoa kuin tehdä. Vasta jokin aika sitten pakotin itseni unohtamaan että se oli joskus tärkeää, koska enää se ei ole. Se tärkeä asia siis. Joskus tulee aika kääntää sivua kirjassa, eikä kaikki entinen tule mukaan. Jotain jää ja hyvä niin. Ikävistä sanoista tulee ikävä kirja. Vaikka irtipäästämisestä on hyvä olo, muistot eivät katoa ja pitkään se sattuu. Menneisyyttään ei voi muuttaa, ainoastaan unohtaa. Ikävätkin tapahtumat. Onneksi on vielä muutamia hyviä ihmisiä joihin tukeutua vaikka valot sammuvat.
Noh, se siitä synkistelystä. Matkalla unohduksen autuaaseen maailmaan. Hyvää tähänastista kesää kaikille!
