Repomies vaanii nurkissani öisin, varsinkin kun ukkostaa

Uskokaa tai älkää, mietin tälle postaukselle otsikkoa varmaan kolme tuntia... Enkä keksinyt mitään järkevää, kuten nähdä saattaa. Mutta samapa tuo, yks otsikko sinne tai tänne, tch kuka välittää? Tässä on pitänyt postailla kaikenlaista, mutten ole saanut aikaiseksi. Monestakin syystä, mutta ehkä isoin syy on se etten ole ollut sivistyksen rajan sisäpuolella... Oh whateva, olen siis viettänyt laatuaikaa maalla, missä ei ole juurikaan ollut aikaa bloggerissa käymiseen. No juu... Täällä nyt ollaan, toistaiseks. :)

Jos vaikka alettais sitten yhdistämään tekstiä otsikkoon, shall we? Eli siis... Katsoin toissa viikonloppuna varmaan nykyisen uuden (voiks noin edes sanoa??) lempileffani. ^^ Kyse on siis "kauhu"musikaalista Repo! the genetic opera. Leffassa kaikki on niin täydellistä, juoni, puvustus, maailma, musiikit.... Ah, ihana musikaali! Ja olen nyt tähän mennessä katsonut sen kahdeksan kertaa, ja lisää on vielä luvassa.

Juoni lyhyesti, Eletään vuotta 2057. 17-vuotias Shilo Wallace sairastaa verisairautta, joka tappoi hänen äitinsä. Sairauden vuoksi, Shilon isä Nathan ei uskalla päästää tytärtään ulos, ei ole uskaltanut koko tämän elämän aikana. Kuitenkin, eräänä iltana Shilo karkaa, isän ollessa töissä, äitinsä hautakammioon. Tämä pikku seikkailu kuitenkin räjähtää käsistä, kun Shilo jää salaperäisen Graverobberin ansiosta loukkuun hautausmaalle, ja lopulta pyörtyy vartijoiden eteen. Shilo herää kotoaan, missä tämän isä vakuuttaa kaiken tapahtuneen vain Shilon päässä. Kuitenkin, mitä pidemmälle ilta etenee, sitä verisemmäksi ja mutkikkaammaksi kaikki osoittautuu. Mitä tapahtui 17 vuotta sitten, mistä Shilo ei tiedä mitään? Miksi maailmaa hallitsevan GeneCo:n johtaja, Rotti Largo, on yllättäen kiinnostunut Shilosta? Lopulta Shilo huomaa, ettei kaikki olekaan niinkuin tälle on kerrottu. Onko rehellinen ja ylisuojeleva lääkäri-isä Nathan itsekään sitä, mitä vaittää olevansa? Kaikkiin kysymyksiin vastataan, illan oopperassa. ^^

Hahmoista on pakko vielä jatkaa... Nimittäin, jokainen yhtään tärkeä, ja muutamat vähemmänkin tärkeät hahmot omaavat aivan valloittavat persoonat ja ulkonäöt. Elokuvasta oikein huokuu se goottimaisuus, jo pelkästään tyylistä, mutta puvuista myös. Katutyylit kukoistavat. Vaikka elokuvan teema on tumma, väripilkkuja riittää. Omat lempihahmoni ovat ehdottomasti Graverobber ja Blind Mag, eli Magdalene. Graverobber oli oikeastaan syyni edes katsoa koko leffa, upea lauluääni ja houkutteleva ulkonäkö, mahtava hahmo. Ja Graverobberin näyttelijä on itse ollut suunnittelemassa kaikkea mahdollista, piirtänyt elokuvassa näytettävät sarjakuvat ja ollut myös mukana tekemässä aivan alkuperäistä Repo!:a, joskus vuonna 2002. Sitten on Mag, joka on elokuvassa niinkuin se ketä mä ihailen suuresti. Magillä on myös mahtava lauluääni, ja sen lisäksi Magin meikit ja vaatteet leffassa ovat aivan ihanat. Innostuin itsekin kokeilemaan hiukan Mag-tyylistä meikkiä, mitä nyt en ala hankkimaan mitään höyheniä joita voisin tuikata silmiini. :D Sitten muita hauskoja hahmoja ovat Luigi ja Pavi Largo, Rotti Largon pojat. Toimivat leffan comic reliefinä, vaikka molepien luonteet ovat "hiukan" kyseenalaiset. xD Leffaan on myös luotu huomiota herättäviä taustahahmoja, kuten palvelijoita ja muita kameran taka-alalla luikkivia värikkäitä ihmisiä.

Katsojakannasta... Lastenleffa Repo ei todellakaan ole, Suomessa ikäraja on K18, ja syystä. Mutta toisaalta, en mä nyt uskoiskaan että mitkään lapset jaksais kiinnostua tästä leffasta. Ei sillä että itsekään olisin aikuinen, mutta hällä väliä, tarkoitinpahan vaan, että ikärajaan on syy. Jos ei ole tottunut pimeisiin leffoihin, missä revitään suolia ja muita elimiä ruumiista ihan kameran edessä, en suosittele katsomaan tätä. Vaikkakin, useimmat ruumiiden silpomiskohtaukset on maustettu vielä huumorilla, milloin minkäkinlaisella. Huomattavasta goresta ja huumorista (yhdistettynä xD) huolimatta, leffa kätkee sisäänsä jopa koskettavan juonen. ^^

Hmm... Olisinkohan mä nyt saanut purettua ton pääosin? :DD Ja mitähän sitten... Cossi melkein valmis :) Enää pitää väkertää helminauhaa ja silmälasit on tilattu ^^ Tosin hiukset värjään vasta ennen conia seuraavan kerran, masentavaa, joudun kestämään tätä ruoste-pehkoa vielä monta monta pitkää viikkoa... Huoh, kyllä mä kestän... kyllä mä kestän.

And remember kids, Zydrate comes in a little glass vial ;)