Fight like a girl

Noniin, olen tässä palautumassa Emilien kaikasta. Päässä soi keikan biisit vieläkin, heh. Oikein hieno keikka oli, kun pääsi vihdoin alkamaan niiden kaikkien disney(ynnämuiden)-biisien jälkeen. Yhdeksältä päästiin sisään - esitys alkoi 10:30. Heh, puolitoista tuntia seistiin odottamassa alkamista. Ja välillä lavalla vaihtuivat valot uhkaavasti niin että yleisössä toivottiin shown pian alkavan. Siinä puolen yhdentoista aikaan valot sitten sammuivat ja lavalle syttyi spotti, kaikki hurrasivat ja taputtivat - vaan pian kaikki palasi ennalleen, ja se voi niin ärsyttävä marssimusiikki jatkui taas. Mikä trollaus.

No, vihdoin päästiin alkamaan, kun alkoi soida tuttu ja turvallinen best safety lies in fear. Ihan menin kananlihalle siitä liven eeppisyydestä. Siinä hetkessä unohtui kaikki pitkästyttävä tuntien seisoskelu. En onneksi ollut niitä jotka olivat jonottaneet aamusta saakka. Saavuttiin vasta tuntia ennen ovien avautumista.

Siinä seurasi sitten uudempia biisejä joita olin kuunnellut vasta kerran pari - kiitos youtuben, kuten Emilie itsekin tokaisi. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka itkevät keikoilla, mutta siinä itselläni oli itkussa pidättelyä moneen otteeseen. Ja art of suiciden kohdalla iski se tajuaminen missä olen ja mitä teen. Tuli sellainen valaistus: "Ei hemmetti, Emilie on tossa muutaman metrin päässä O: " Myönnän, itkin vähän siinä vaiheessa.

Kaikkea jännää sattui, sain teetä päälleni, samoin kaikenmaailman paperisilppua ja muffinsia. Lopulta hyppäsi koko Maggots niskaan. Itse en jäänyt niin pahasti alle, mutta siellä kuitenkin olin. Ja sain kengästä päähäni. Hienoja muistoja. :D Harmittaa niin kovasti ettei kamerani toimi hyvin hämärässä ilman salamaa, salaman kanssa kuvaaminen kun oli kielletty. Keikalta ei siis ole kuvia, muutama tunnelmakuva vain pihalta jonottamasta. No ompa edes niitä. Olisinhan toki voinut ottaa videota, mutta äh ei jaksanut. Keikka pysyköön ihan vain muistissa. Ja onhan sentään youtube xD

Ah, kuuntelen tässä juuri EA:ta... Koitan pysyä kasassa. Hmmh, mitäs vielä? Noh, loppu oli aivan ihana. Emilie tuli yksin lavalle ja jutteli niitä näitä, ja esitti vielä kaksi kappaletta. Viimeisenä thank god I'm pretty. Niissä tunnelmissa sitten alettiin puolen yhden aikaan valua kohti narikkaa. Yhdeltä vihdoin kotona, ihan puhki siitä kaikesta menosta ja meiningistä.

Noh, tätä postausta on nyt kirjoitettu sitten kahden päivän ajalta - eksyin eilen tekemään kaikkea muuta ja unhodin tämän julkaista. Jatkan sitten muulla shaiballa kun on taas tapahtunut vaikke paljoa olekaan. Olen käynyt valokuvaamassa tätä Suomen oi niin kaunista kevättä. Virtaavaa vettä ja sulavaa jäätä, metsiä ja peltoja. Eipä täälläpäin muuta maisemaa juuri olekaan. Mutta ihan kivaa kuvattavaa kuitenkin. Vesi kimaltaa ja jää on ihan kaunista katseltavaa lähietäisyydeltä.