Viimeinen viikko tai pari on kulunut muuttopuuhissa. Tavaraa on pakattu, kuljetettu ja purettu. En muistanutkaan kuinka rankkaa muuttaminen on. Tai sitten pienempänä sitä ei ole niin paljon osallisena kuin nyt isompana. Noh, pääasia on kuitenkin se että aletaan vihdoin olla loppusuoralla. Omakin huoneeni muistuttaa jo huonetta. ^^
Tämän päivän ylpeys on viimein paikalleen saadut verhot ja työpöytä. Voin lopettaa pahvilaatikoiden käyttämisen pöytänä, ja ei tarvitse sietää porottavaa aurinkoa verhottomasta ikkunasta. Visuaalisena kokonaisuutena pidän verhoista hyvin paljon. Olen sekoittanut kahdet erilaiset verhot, mustat tavalliset pitkät verhot, ja valkoiset pitsiverhot. Näin mustat verhot luovat kontrastia pitsien kuvioille ja pimentävät huonetta. Pitsi taas keventää mustan synkkyyttä.
Ikkunan vastakkaisella seinällä on julisteita ja maalauksia. Ilman kehyksiä tosin, pelkkänä paperina. Niiden kiinnitykseen en ole yhtä tyytyväinen. Yritin oikein kovasti, ettei kuvat menisi vinoon, mutta jokainen kuudesta kuvasta menivät vinoon. :/ Jälkeenpäin en jaksa lähteä korjaamaan, koska seinälle kiinnittämisessä on niin paljon työtä. Olkoon sitten vinossa.
Muuttourakan ohella olen ollut kipeänä. En ole juuri koskaan käynyt lääkärissä, mutta nyt sitten oli pakko käydä kun kivulle ei tuntunut olevan loppua eikä syytä. Diagnosointi oli kuitenkin helppoa ja yksinkertaista, nielurisatulehdus siellä todettiin. Helpottuneena marssin apteekkiin hakemaan lääkkeeni ja tästä jatkoin koulutehtävien pariin. Vaikka viikoksi sainkin sairaslomaa. Seuraavat päivät vietin ahkerasti levätessä. Nukuin valtavasti ja hyvä niin, lääkekuurin alettua, paraneminen tapahtui nopeasti. Vieläkin on kuuria jäljellä, mutta kipua ei enää ole ja merkit tulehduksesta ovat lähes kaikonneet.
Henkisenä tukena parantumisessa olivat ponit. My Little Pony on ihan hauska, rento sarja katsottavaksi kun ei jaksa tai huvita tehdä muutakaan. Lopulta sitä jo katsoo ihan mielellään. (Terveisin entinen sarjaa vihannut) Tässä on vuoden sisällä tapahtunut niin paljon kaikenlaista mitä vannoin olevani tekemättä, että olihan tämäkin odotettavissa. Mutta ei siitä sitten sen enempää. :P
Minä tästä koitan jaksaa vielä tyhjentää viimeiset laatikot paikoilleen...
