Tekipä mieli kirjotella tällästä melkein asiaa pitkästä aikaa. Eli sepustan mitä lävistyksiä itselläni on, millaisia oli ottaa jne. ja mitä lävistyksiä haluaisin/en haluaisi ottaa ja miksi.
MINULLA ON:
2x korvareiät. Ensimmäiset on venytetty 12mm ja on varmaankin menossa sinne 20mm asti. Toiset on ihan normaalit että voi normaaleja koruja pitää. Korvareikien kanssa ei ole ollut ongelmia koskaan. Lukuunottamatta venyttämisen tuomaa lisävastuuta puhdistamisesta ja rasvaamisesta.
Labretin otin pari vuotta sitten ja on mun ensimmäinen ei-korvareikä-lävistys. Ekan viikon siinä oli sellanen iso ärsyttävä mustelma mutta pikkuhiljaa katosi. Korun paranemiseen meni kuitenkin puolisen vuotta, ennen kuin löysin sopivan mallisen ja kokoisen korun minkä kanssa suostui paranemaan. Renkailla on ikävä tapa kuluttaa huuleen pieni halkio sisäpintaan ja perus tapit taas tekee ympyrän mallisen kolon. Pitää olla ehdottoman tarkka että koru on laadukas ja oikeanlainen koska lävistys kärsii tajuttomasti vääränlaisesta kohtelusta.
Vuosi sitten otin mun septumin. Lävistysoperaatio itsessään oli epämukava kun ronkitaan nenän sisuksia ja vaikka lävistys ei ollut se mun kivuliain niin sijainnin vuoksi tuli vedet silmiin. (Nenäalueen lävistyksen ärsyttävät kyynelkanavia) Septum on ehkä parantunut mun lävistyksistä nopeiten ja helpoiten. Korun olen vaihtanut pakollisista syistä kerran ja heti löytyi mukava malli ja koko. Parantumisprosessi oli kyllä kivuliaampi kuin muualla mutta kesti vain pari viikkoa.
Tähän mennessä uusimmat lävistykset on mun snakebitet. Otin molemmat samaan aikaan n. puoli vuotta sitten. Ovat olleet kivuliain lävistys näistä kaikista. Lävistystilanteessakin tuli ongelmia, kun toista tehdessä piti väistää suonia jotka oli ikävästi tiellä. Tämän samaisen lävistyksen kanssa on ollut pidempään ongelmiakin. Ei meinaa parantua. Toisen kanssa ei ollut ongelmia, parantui aikoja sitten. Mutta kuten labretin kanssa, myös näihin kesti aikansa löytää sopiva koru.
HALUAISIN:
Kielikorun. Syy miksen ole sitä jo hankkinut, on ensinnäkin oma sääntöni että odotan vähintään puoli vuotta edellisestä lävistyksestä ennen kuin hankin uuden (ettei tule liikaa hoidettavaa kerralla) ja toisekseen se että vakituinen parisuhdekäyttäytyminen hankaloittaa parantumista tai jos ajatellaan toisin päin, parantuminen hankaloittaa vakituista parisuhdekäyttäytymistä. Eli odottelen sopivaa hetkeä mennä napauttamaan reiän kieleen.
Bridgen. Syy miksi laitoin tämän korun tähän kategoriaan on se, että en ole löytänyt lääketieteellistä tai muutakaan sellaista syytä olla hankkimatta sitä. Syyni olla hankkimatta bridgeä on se, että oma anatomiani ei mahdollista sitä. Aina saa kuitenkin haluta.
Napakorun. Olen aiemmin pitänyt sitä yli-tyttö
mäisenä ja typeränä mutta ajatukset on pikkuhiljaa lämmenneet ja etenkin uuden tribal fusion-harrastuksen myötä sellainen olisi aika kiva. Sen kanssa olisi kuitenkin odotettava myös sopivaa hetkeä, talvi ei ole sopiva aika hankkia kun kaikki miljoonat vaatteet painaisivat sitä.
EN HALUA:
Industrial (ja muut rustokorut). Kyse ei ole siitä, etteikö ne olis ihan tajuttoman hienoja vaan siitä, että niiden kanssa on erittäin suuri riski saada elinikäisiä vaivoja. Ja lisäksi rustokorujen paraneminen kestää normaalisti n. vuoden. Se meinaisi että mulla menisi varmaan kaksi. En jaksa ruveta siihen ja sitten jos käy huono tuuri ja omalle kohdalle sattuu jotain ikävää niin harmittaa koko loppuikä. Pysyttelen normaaleissa korvakoruissa.
Microdermalit ja muut lävistykset ns. epänormaaleissa paikoissa: selkä, niska, kaula, kädet, jalat. Haluan että lävistykseni ovat yksinkertaisia ja sellaisia että kykenen niitä itse käsittelemään. Ja etteivät ne ole tiellä jokapäiväisissä askareissa. Voin vain kuvitella, miten vaikeaksi elämä menee moisia parannellessa, siis omalla kohdalla tietysti. Lävistykset on erittäin henkilökohtaisia.
LÄVISTÄMISESTÄ:
Ehdottomasti käyttäkää ammattilävistäjien palveluita. Koruliikkeiden naulapyssyt on syytä pitää kaukana korvistaan. Voin sanoa että vaikkei siltä ehkä tunnu, oikeasti lävistämällä tehdyt reiät parantuvat riskittömämmin ja nopeammin kuin ammutut. Ampumalla korvan kudos "traumatisoituu" ja vaikeuttaa paranemista. Lävistämällä neulan kanssa reiän kudos leikataan siististi ja steriilisti pois.
Tein itse toisen korvareikäni desinfioidulla ompeluneulalla, enkä missään nimessä suosittele sitäkään. En suosittele oikeastaan ollenkaan itse tehtyjä lävistyksiä, ellei ole hankkinut alan koulutusta. Ei voi mitenkään tietää mitä lävistettävän alueen sisällä tapahtuu, jos ei ole perusteellisesti perehtynyt asiaan. Asianmukaiset välineet ovat myös ehdottoman tärkeät. Ompeluneula ei ole asianmukainen väline eikä pullodesinfiointiaine riitä poistamaan kaikkea likaa. Tämän itsetehdyn lävistyksen paraneminen vei hyvin kauan ja se oli myös kipeä kauemmin kuin mikään muu. Monta kertaa kävi mielessä vain ottaa koru pois ja antaa parantua kiinni. On siis paljon parempi maksaa se muutama kymppi ja hankkia laadukas lävistys.
Tässä oli jonkunmoista asiaa huviksi ja hyödyksi rustattuna. Jos on kysyttävää mistään niin kysykää ihmeessä. Kiitän ja kuittaan!
maanantai 27. lokakuuta 2014
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Coneilua ja syksyn iloa
Aika vierii taas uskomatonta vauhtia. Toisinaan on vaikeaa pysyä ollenkaan mukana ja stressi senkun kasvaa kasvamistaan. Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset on ohi, eipä siinä paljon kehumista. En ole tyytyväinen. Ylipäätään motivavaatio koulutyöhön on laskenut rajusti. Kai se on se viimeinen vuosi mikä sen tekee. Vaikka toisaalta ajattelee sitä vapautta lukion jälkeen, niin ei niin kaukana keväässä kummittelee jatko-opinto haut... Se taas tuo mukanaan liudan uusia stressinaiheita. Kämppä menee alta kun lukio loppuu, jos en saa jatko-opintopaikkaa, on suuri kysymysmerkki minne joudun. Lähipiiri ei ole innostunut kimppakämppäilystä.
No jaa, ei kaikki ole niin harmaata. Tracon oli ja meni, taas. Jälleen kerran oli hauskaa ja erityisesti kiitos ystäville seurasta. Jotain pientä ohjelmaa tuli seurailtua, mutta pääosin aika kului ulkona ja
ostoksilla. Muutama esine taas takertui mukaan.
Ensimmäisenä päivänä cossasin Cecil Palmeria, Welcome to Night Valesta. Toisena päivänä olin oma itseni, enemmän tai vähemmän. Jonkin sortin lohikäärmepersoona pisti esiin.
Syksy on tuonut mukanaan sekaisia olotiloja ja muistoja. Kaikki värit ja syksyn tuoksu on mukavaa, vaikka ulkona on kylmä, sisältä lämmittää. Mukavat muistot syksyisiltä ajoilta tulvivat mieleen jatkuvasti. Ikävä kyllä myös muistot kaiken pahan alusta ovat siellä jossain ja aiheuttavat hämminkiä pääkopassa. Olen kyllä erittäin tyytyväinen unohdusprosessin tuloksiin tähän mennessä. Eipä siitä taas sen enempää.
Tässäpä oli pikainen päivitys. Väsynyt Naima kiittää ja poistuu nukkumaan.
No jaa, ei kaikki ole niin harmaata. Tracon oli ja meni, taas. Jälleen kerran oli hauskaa ja erityisesti kiitos ystäville seurasta. Jotain pientä ohjelmaa tuli seurailtua, mutta pääosin aika kului ulkona ja
ostoksilla. Muutama esine taas takertui mukaan.
Ensimmäisenä päivänä cossasin Cecil Palmeria, Welcome to Night Valesta. Toisena päivänä olin oma itseni, enemmän tai vähemmän. Jonkin sortin lohikäärmepersoona pisti esiin.
Syksy on tuonut mukanaan sekaisia olotiloja ja muistoja. Kaikki värit ja syksyn tuoksu on mukavaa, vaikka ulkona on kylmä, sisältä lämmittää. Mukavat muistot syksyisiltä ajoilta tulvivat mieleen jatkuvasti. Ikävä kyllä myös muistot kaiken pahan alusta ovat siellä jossain ja aiheuttavat hämminkiä pääkopassa. Olen kyllä erittäin tyytyväinen unohdusprosessin tuloksiin tähän mennessä. Eipä siitä taas sen enempää.
Tässäpä oli pikainen päivitys. Väsynyt Naima kiittää ja poistuu nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)