Aika vierii taas uskomatonta vauhtia. Toisinaan on vaikeaa pysyä ollenkaan mukana ja stressi senkun kasvaa kasvamistaan. Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset on ohi, eipä siinä paljon kehumista. En ole tyytyväinen. Ylipäätään motivavaatio koulutyöhön on laskenut rajusti. Kai se on se viimeinen vuosi mikä sen tekee. Vaikka toisaalta ajattelee sitä vapautta lukion jälkeen, niin ei niin kaukana keväässä kummittelee jatko-opinto haut... Se taas tuo mukanaan liudan uusia stressinaiheita. Kämppä menee alta kun lukio loppuu, jos en saa jatko-opintopaikkaa, on suuri kysymysmerkki minne joudun. Lähipiiri ei ole innostunut kimppakämppäilystä.
No jaa, ei kaikki ole niin harmaata. Tracon oli ja meni, taas. Jälleen kerran oli hauskaa ja erityisesti kiitos ystäville seurasta. Jotain pientä ohjelmaa tuli seurailtua, mutta pääosin aika kului ulkona ja
ostoksilla. Muutama esine taas takertui mukaan.
Ensimmäisenä päivänä cossasin Cecil Palmeria, Welcome to Night Valesta. Toisena päivänä olin oma itseni, enemmän tai vähemmän. Jonkin sortin lohikäärmepersoona pisti esiin.
Syksy on tuonut mukanaan sekaisia olotiloja ja muistoja. Kaikki värit ja syksyn tuoksu on mukavaa, vaikka ulkona on kylmä, sisältä lämmittää. Mukavat muistot syksyisiltä ajoilta tulvivat mieleen jatkuvasti. Ikävä kyllä myös muistot kaiken pahan alusta ovat siellä jossain ja aiheuttavat hämminkiä pääkopassa. Olen kyllä erittäin tyytyväinen unohdusprosessin tuloksiin tähän mennessä. Eipä siitä taas sen enempää.
Tässäpä oli pikainen päivitys. Väsynyt Naima kiittää ja poistuu nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti