Ihan tähän alkuun voisi vaikka esitellä postauksen aiheen. ^^ Huomasin, etten ole hirveästi tuota novellipuolta täällä vähään aikaan esitellyt. Ja nyt tässä yöllä iski taas kamala hinku kirjoittaa, Chisua kuunnellessa, eräs ideanpoikasistani kasvaa. Hetkessä poikasesta kasvaa oikea idea, ja aloitan viimein toteuttamisen. Alunperin tämä kyseinen idea syntyi jo lähes vuosi sitten, pelkän piirrustuksen voimalla. Idea sitten unohtui, en innostunut siitä tarpeeksi. Sitten, tuossa Ruotsin matkalla, muistin yhtäkkiä vanhan idean, ja näin sen aivan uudessa valossa, uuden tarinan kanssa. Hahmot alkoivat sitten matkan aikana kasvattaa tarinaa ympärillensä, niin minulle aina käy. No, joka tapauksessa, idea on nyt muhinut päässä oman aikansa, ja lopulta löysi tiensä yhteen Chisun "yksinäisen keijun tarina"-biisin kanssa. Buum, tapahtui alkuräjähdys jonka seurauksena syntyi lopullinen idea, jota nyt alan työstämään. ^^ Tässä siis alustus :DDD
Eilisiltana väsäämäni tuherrus päähenkilöstä ^^ -->
Kyse on siis tarinasta, jonka päähenkilö on 16-vuotias tyttö, joka menettää vanhempansa. Tyttö ei osoita suruaan kenellekään muulle, kuin palvelijalleen, joka on perhettä palvellut nuori mies. Tyttö ei puhu, eikä osoita minkäänlaista tunnetta kenellekään muulle. Tosin vähitellen, kaikki alkaa palautua normaaliksi, tyttö alkaa taas osoittamaan vähän eloa. Käy kuitenki ilmi, että vanhempien kuoleman aiheuttaman järkytyksen seurauksena, tyttö on vajonnut 16-vuotiaan tytön elämästään alemmas, mieleltään kuin viisivuotiaaksi. Tytön lapsekkuus hämää ympärilläolijoita, värikäs ja vilkas mielikuvitus saa monet jo epäilemään tytön menettäneen järkensä, mutta koska tyttö oli niin viaton, valoisa, ei kukaan tohtinut tälle tehdä mitään. Palvelija sai hoitaa tytön kasvatusta. Palvelija-parka joutuukin usein noloihin tilanteisiin, selitellessään miksi jo lähes aikuinen tyttö istuu ruusupensaassa kuuntelemassa keijujen laulua.
Palvelija, oli kuitenkin ainoa, joka sai nähdä myös sen toisen puolen tytöstä. Vaikka tyttö useimmiten oli valoisa ja suruton, tämä tuntui näkevän maailmassa jotakin, mitä toiset eivät nähneet. Jotakin, mitä tyttö itki usein iltaisin. Tämä jokin, oli liian ilmiselvää ihmisille nähtäväksi. Nimittäin itse ihmiset.
Tyttö oli myös äärimmäisen huolimaton, ei osannut lainkaan huolehtia kehostaan. Tämä johti usein vaaratilanteisiin, ja jos tämän palvelija ei vahtisi tytön syömisiä, ei tyttö varmaankaan tajuaisi edes syödä tai juoda. Eläisi vain omassa maailmassaan, jota muut eivät osanneet nähdä.
The tale of the lone little fairy
-the story of a girl, who taught that the beauty is in everyone's eyes
I can still remember everything clearly. Even though I am an old fool now, I do remember every single thing as if it was yesterday. For everything in this world reminds me of her. I don't think I even could see the world as I see it now, if it wasn't for her. You might not understand, for you didn't get the chance to meet her, but instead, I'll tell you her story. Maybe, you will then understand, why she was so important. To me, and everyone around her.
Siinä teille vähän maistiaisia ^^ Olen pahoillani, kirjoitan useimmiten novellit englanniksi. Kestäkää se. :) Saatan ehkä paljastaa lisää, kunhan saan materiaalia tuotettua, mikäli joku haluaa ja olen sillä tuulella. Tässä tällainen pikainen update, Jaane~!
