Yksinäisen keijun tarina

Ihan tähän alkuun voisi vaikka esitellä postauksen aiheen. ^^ Huomasin, etten ole hirveästi tuota novellipuolta täällä vähään aikaan esitellyt. Ja nyt tässä yöllä iski taas kamala hinku kirjoittaa, Chisua kuunnellessa, eräs ideanpoikasistani kasvaa. Hetkessä poikasesta kasvaa oikea idea, ja aloitan viimein toteuttamisen. Alunperin tämä kyseinen idea syntyi jo lähes vuosi sitten, pelkän piirrustuksen voimalla. Idea sitten unohtui, en innostunut siitä tarpeeksi. Sitten, tuossa Ruotsin matkalla, muistin yhtäkkiä vanhan idean, ja näin sen aivan uudessa valossa, uuden tarinan kanssa. Hahmot alkoivat sitten matkan aikana kasvattaa tarinaa ympärillensä, niin minulle aina käy. No, joka tapauksessa, idea on nyt muhinut päässä oman aikansa, ja lopulta löysi tiensä yhteen Chisun "yksinäisen keijun tarina"-biisin kanssa. Buum, tapahtui alkuräjähdys jonka seurauksena syntyi lopullinen idea, jota nyt alan työstämään. ^^ Tässä siis alustus :DDD

Eilisiltana väsäämäni tuherrus päähenkilöstä ^^  -->

Kyse on siis tarinasta, jonka päähenkilö on 16-vuotias tyttö, joka menettää vanhempansa. Tyttö ei osoita suruaan kenellekään muulle, kuin palvelijalleen, joka on perhettä palvellut nuori mies. Tyttö ei puhu, eikä osoita minkäänlaista tunnetta kenellekään muulle. Tosin vähitellen, kaikki alkaa palautua normaaliksi, tyttö alkaa taas osoittamaan vähän eloa. Käy kuitenki ilmi, että vanhempien kuoleman aiheuttaman järkytyksen seurauksena, tyttö on vajonnut 16-vuotiaan tytön elämästään alemmas, mieleltään kuin viisivuotiaaksi. Tytön lapsekkuus hämää ympärilläolijoita, värikäs ja vilkas mielikuvitus saa monet jo epäilemään tytön menettäneen järkensä, mutta koska tyttö oli niin viaton, valoisa, ei kukaan tohtinut tälle tehdä mitään. Palvelija sai hoitaa tytön kasvatusta. Palvelija-parka joutuukin usein noloihin tilanteisiin, selitellessään miksi jo lähes aikuinen tyttö istuu ruusupensaassa kuuntelemassa keijujen laulua.

Palvelija, oli kuitenkin ainoa, joka sai nähdä myös sen toisen puolen tytöstä. Vaikka tyttö useimmiten oli valoisa ja suruton, tämä tuntui näkevän maailmassa jotakin, mitä toiset eivät nähneet. Jotakin, mitä tyttö itki usein iltaisin. Tämä jokin, oli liian ilmiselvää ihmisille nähtäväksi. Nimittäin itse ihmiset.

Tyttö oli myös äärimmäisen huolimaton, ei osannut lainkaan huolehtia kehostaan. Tämä johti usein vaaratilanteisiin, ja jos tämän palvelija ei vahtisi tytön syömisiä, ei tyttö varmaankaan tajuaisi edes syödä tai juoda. Eläisi vain omassa maailmassaan, jota muut eivät osanneet nähdä. 

The tale of the lone little fairy

-the story of a girl, who taught that the beauty is in everyone's eyes

I can still remember everything clearly. Even though I am an old fool now, I do remember every single thing as if it was yesterday. For everything in this world reminds me of her. I don't think I even could see the world as I see it now, if it wasn't for her. You might not understand, for you didn't get the chance to meet her, but instead, I'll tell you her story. Maybe, you will then understand, why she was so important. To me, and everyone around her.

Siinä teille vähän maistiaisia ^^ Olen pahoillani, kirjoitan useimmiten novellit englanniksi. Kestäkää se. :) Saatan ehkä paljastaa lisää, kunhan saan materiaalia tuotettua, mikäli joku haluaa ja olen sillä tuulella. Tässä tällainen pikainen update, Jaane~! 

Hälsningar från Sverige!

Siinä mun ruotsin taidot xD Noniin, otsikon mukaisesti, Ruotsissa ollaan sitten oltu. Mä en tosiaan ymmärrä, miks alan tekemään postausta yöllä, ei mulla varmaan ole sitten muuta elämää xD No ei, ajattelin jotain tänne ihmisten nähtäväksi raapustaa seikkailustani länsinaapurissa. :)

TORSTAI 16.6.
Lähtö illalla kohti Turkua. Tai no, eipä se lähtö niin illalla ollut, viiden aikoihin lähdettiin. Nukuin automatkan :D Perillä sitten jouduttiin odottamaan aika kauan, että päästiin sisälle laivaan, sellaista se on mennä autokaistaa... No jaa, siinä yhdeksän maissa sitten laiva vihdoin lähti, seurasin perinteisesti kannelta, miten Suomi vähitellen jää taakse. Sääli, ettei laivan keulaan pääse. Ilta meni sitten aika nopeasti, olin aivan väsynyt. Ilmeisesti puolentoista tunnin yöunet eivät sittenkään ole terveellisiä...

PERJANTAI 17.6.
Aamulla kuuden jälkeen Tukholmassa. Suihkun kautta autoon istumaan, ja taas mennään. Kauan en hereillä pysynyt, siihen asti että pysähdyttiin syömään huoltoasemalle aamiaista. Sen jälkeen, sammuin taas autoon. Herään sitten perillä, missä ikinä oltiinkaan, koska nukuin, ei paikka koskaan loppujen lopuksi selvinnyt :DD Jokatapauksessa, olimme Kolmårdenissa, eläintarhassa. Kävimme hotellissa ilmoittautumassa ja saimme huoneen avaimet, kartan yms yms... Huoneeseen pääsisi vasta neljän jälkeen, ja kello oli vähän yli yhdeksän. Kaiken lisäksi, ulkona satoi. >< No, lähdettiin kuitenkin kohti eläintarhaa, sateenvarjot kourassa...

Päivän päätteeksi olin jäätymässä, ja olin saanut koko päivän kävellä märillä kengillä. Yh... No jaa, selvittiin siitä päivästä ja odotettavissa oli parempaa säätä seuraavalle päivälle.

LAUANTAI 18.6.

Viimeinen päivä varsinaisesti Ruotsissa, kierrettiin vielä eläintarhaa, niitä paikkoja, missä ei oltu käyty perjantaina. Mm. Safari ja pohjoismaiset eläimet. Tosiaan, päivä oli vähän parempi, kuin edellinen. Jossain vaiheessa jopa alkoi paistaa aurinko. :) Varsinkin siinä istuskellessa ravintolan terassilla, mutustaessa lihapullia... Aurinko lämmitti kivasti kylkeä. ^^
No, lähtö tuli... Tai ensin käytiin kyllä Kolmårdenin portin vieressä olevassa Tropicariossa, mikä ei kuulu itse eläintarhaan millään lailla. Sattuu vaan olemaan siinä. Siellä oli sitten kaikkea jännää... Apinoita vapaana. :D Siitä muistona apinan purema sormessa xD Oli ne vaan sulosia. Ja ne käärmeet, ah... Olispa akku riittäny kamerassa pidempään... Loppuu aina kun ei saisi. D: Siellä oli niin maailman sulosin kyy. ^^ Ja upean kokonen kuningaskobra, aivan ihania. Tekis mieli vaan salakuljettaa kaikki mukaan kotiin :D No, sinnepähän jäi... Sain edes pari kuvaa otettua. Sitten todellakin lähdettiin, kohti Tukholmaa taas. ...Yllätys yllätys, nukuin koko automatkan. xD Illalla sitten laiva lähti taas, kohti koti Suomea. :)

SUNNUNTAI 19.6.
Eipä sen jälkeen sen kummempaa... Turun linnassa tuli käytyä, mutta koska kameran akku oli loppu, en saanut sieltä ollenkaan kuvia.

Päivällä sitten saavuin kotiin, lösähdin koneen ääreen ja tässä ollaan. Matkan aikana menetetyt esineet: Sukat jäi hotelliin, ja huppari isän autoon. :DD Huppari on siis vielä saatavissa takaisin, sukille voi heittää hyvästit. Ei tässä kai sen kummempaa, huomenna ostamaan cossi-kamaa ja kaiketi sitten bjd-miittiin kera meanchildin xD

Jaane~!

Läppä lentää ja viholliset kaatuu~

Noniin viiiiihhhhdoiiiiiinnnn!! Se siitä koulusta, *näyttää kieltä* tämä tyttö on peruskoulunsa suorittanut. ^^ Ja sitten voinkin mennä kaduille kerjäämään. Hah, no ei, lukioon sitte seuraavaks. :) Parin viikon päästä selviää minne oon päässy, yay. No mutta, sen enempää jaarittelematta, mennääs pari päivää taaksepäin, päättäreihin.

Aamulla, istuin Nean pihalla tunnin kun se ystävällisesti tarjoutui laittamaan mun hiukset. Kiharrusta kiharrusta.... Siinä tosiaan meni se oma aikansa. :D Sitte kouluun. Siellähän sitte istut muina miehinä, jännitti aivan kamalasti. Enkä oikeestaan edes tiedä, että mikä mua jännitti? Siinä laulaessa porukassa pääs vähän päästelemään höyryjä ulos. "Yksinään ei kukaan maailmaa valloita, ooh~ meille mikään ei oo mahdotonta, EI OO! " Mulle henkilökohtasesti se biisi on ollu tärkee jo viis vuotiaasta asti. :) No sitte tulee vidhoin se vaihe kun yseille jaetaan todistukset. Yks kerrallaan, kaikki menee lavalle.... Ei siinä mitään, en mokaillu enkä mitään. Ja viel kaikeks yllätykseks sain enkun stipendin. ^^ "The colour of earth"-manhwan. Ja oon jo nyt lukenu sen. Nyyh, se on trilogia, pitää hankkia ne loputki joskus... NO, mutta takaisin aiheeseen. :D Seistiin siinä lavalla aika pitkään, totinen tilanne, se todistusten jako, kaikki on ihan hiljaa ja yrittää pitää pokkaa, ja sitte Jani alkaa hoilaa et kohta päästään kännäämään! Siin vaihees porukka repes. :D Sitten, luokassa viel jaettiin mun ja Nean tekemät luokkakirjaset, mis oli kaikkien kuvat ja muistoja. :) Viimisen kerran oltiin kaikki yhes paikas, sitte kaikki hajaantu omille teilleen.

Minä, menin kotiin vaihtamaan tukalat vaatteet pois ja laittamaan kukkia maljakoihin yms. Sain äidiltä ihanan sulosen kukkakimpun ja kortin. Siinä puol kolmen maissa lähdin käymään kaupassa, ostamassa kokista ja keksejä :D Lähdettiin kavereiden kanssa picnikille ulos ja oltiin sovittu että mitä kukin sitte tuo. Nyyttärityyliin. Ei kovin kauas loppujenlopuk lähetty. Ihan vaan tohon yhteen puistoon, missä tosin ei ollu muita, että saatiin ainaki olla rauhassa. Mitä nyt sinne eksy välillä pikkusiskoja, kissoja, pieniä ja vähän isompia lapsia... Mut ei yhtään kännääjiä, mikä voitto :DD Mussuteltiin siellä mansikoita, karkkia, sipsiä... Kaikkea kivaa ja pyörittiin nurmikossa ja otettiin leikkipuistosta ilo irti. ^^ Kiipeilytelineet on yllättävän kivoja. :D

Illalla sitten palasimme meille, missä alettiin tekemään ruokaa... Siitä todisteena palojälki mun sormessa, poltin sen paistinpannun reunaan ^^ Go Me. Sitten syödään ja katsotaan leffaa kellarissa, neljän aikaan alkaa tulla sellanen tajuaminen että ei ole pakko nukkua, koska on kesäloma. :D Ilo irti siitä, ei sitten nukuttu. Yhdeksän aikaan osa sammui (yksi) ja me muut (kaksi) tehtiin sillä välin kaikkea randomia. :D Ladattiin ihan sen kaikessa häiritsevyydessään "german sparkle party" mun koneelle, hukattiin elintärkeä haarukka, tajuttiin että Sephyn kaksi ylimääräistä siipeä on sen takapuolessa.... Näitä asioita, että kun on tarpeeksi väsynyt tai sekaisin, kaikki on järkevää.

Koko aamu meni sekoilussa ja haarukan perään itkemisessä. Sitten vihdoin katsottiin leffa loppuun ja aloitettiin vielä uusi. Siinä uuden leffan loppupuolella alettiin vähän nuokkumaan, mutta itse en ainakaan suoranaisesti nukahtanut xD Neljän aikaan sitten erottiin, porukka lähti meiltä ja itse lähdin nauttimaan netistä yläkertaan, omaan huoneeseen :DD Aloin kiintymään kellariin. Illalla vielä kaikessa zombiudessamme kaikki keräännyttiin leksuun istumaan nurmikolle ja miettimään mitä seuraavaks. Kaikki oli ihan kuolleita ja alettiin sitte vihdoin laskemaan, kuinka kauan ollaan oltu hereillä xD. Illalla, kun yhdeksältä sitten menin nukkumaan, olin ollu hereillä 36 tuntia yhteen menoon, nukkumatta yhtään, ja aamulla kun heräsin, olin nukkunu 15 tuntia, yhteen menoon heräämättä edes siihen että ihmisiä rymisteli ohi. (nukuin siis vielä kellarissa ^^)

Aamu alkoi sitten The Colour of earth:in loppuun lukemisella, nuudeleiden syömisellä ja tämän postauksen aloittamisella. Tässä päivän olen sitten ollut taas keskustassa, tekemässä kaikenlaista. Istuskeltu suihkulähteen reunalla, kirkon takana, käväistiin mangacafessa, sitten yhtäkkiä keksittiin lähteä etsimään tavaraa cossiin. :D Lopputuloksena löysin valkosta massaa ja helminauhan silmälasi-jutskaan, ja mustan kansion papereille. Rakastan sitä kansiota xDD

Ostin myös supersuloista vihreää minttusuklaata ja suklaasammakon. ^^ Olisin voinu ostaa vihreän minttusuklaasammakon, mutta en halunnu kaikkea minttua. Hahhaa~ Palveltiin pukumiestä ottamalla siitä kuva suihkulähteellä :D Kamalasti pukumies-turisteja tänään siellä oli... Lauseen sanajärkkä hallussa?! ja mä muka sain kympin äikästä? No jaa...

Nyt päästiin sitten aika pitkälti tähän hetkeen. Mussutan iltapalaa ja kirjoitan blogia. Mikä ilta. xD Tässä tältä erää, kirjoittelen taas kun tapahtuu. ^^ Jaane~