Hyvä on, hävisin. Myönnän että tämä ns. "teini-ikä" saattaa sitten kuitenkin vaikuttaa myös muhun. Vaikka niin kovasti olen uhonnut välttäväni kaiken sen kasvamisen tuskan ja paineet. Ei, en enää jaksa valehdella itselleni, näin ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan.
Lähiaikoina, lähivuosina, nyt tuntuu siltä, että kaikki on ollut harmaata. Ei puhdasta valkoista, ei synkkää mustaa. Harmaata. Tiedän... Tiedän, ettei näin ole. Kun olen iloinen, kun kaikki on hyvin, tiedän ettei elämäni ole harmaata. Tiedän sen olevan juuri sitä voimakasta palavaa punaista, jota haluan sen olevan. Jota toivon sen olevan. Kuitenkin, se punainen tahriintuu niin kovin helposti, paljon helpommin kuin palaa ennalleen.
Kauhukseni olen huomannut ajan nopeutuvan ympärilläni. Vaikka itsestäni tuntuisi siltä, että seison paikoillani, maa jalkojeni alla jatkaa kulkuaan, pakottaen liikkumaan. Vaikka haluaisin pysäyttää ajan, ehtiäkseni nauttia niistä ihanista hetkistä, joita elämääni mahtuu, se ei ole mahdollista. Aika kuluu, vaikkemme sitä haluaisikaan. Me ikäännymme, ihmiset ympärillämme ikääntyvät kanssamme. Elämä on yksi pieni hetki, kun tarkkaan ajattelee. Olen tiennyt sen jo kauan. On tiedettävä ajoissa, mitä elämällään haluaa tehdä, muuten se voi olla liian myöhäistä sitten kun sen tajuaa. Enkä nyt tarkoita, että tämän ikäisenä pitäisi tietää, mitä haluaa tehdä työkseen, miten elää jne. mutta sanon vaan, että ei kannata antaa asioiden vaan olla, jos jollekin on mahdollista tehdä jotain. Ongelmat eivät ratkea sillä, että niitä pidellään kädessä ja odotetaan. Jos haluaa jotain, sen eteen on tehtäväkin jotain.
Silloin tällöin, tulee sellainen tunne, kuin olisi nukke. Tyhjä sisältä. Tunteen ymmärtää vain, jos sen on kokenut itse, se ei ole sellaista hölmistyttävää tyhjyyttä, viatonta tietämättömyyttä. Vaan, se on sitä, kun yrittää ajatella, mutta päähän ei muodostu sanaakaan, yrittää liikuttaa raajojaan, mutta keho ei jaksa totella mieltä. Ei fyysisesti, vaan henkisesti, mieli ei nää mitään hyötyä liikkumisessa tai ajattelussa. Ne eivät ole tarpeellisia, niihin ei jaksa panostaa. Tällaisina hetkinä jää vain makaamaan jonnekin, puiston nurmikolle kesäpäivänä, oman huoneen lattialle yön pimeinä tunteina. Päässä yksi ainoa ajatus; Mitä on tämä tyhjyys? Miksi? Kykenemättä vastaamaan, tietoisuus vähitellen palaa takaisin ja hetken kuluttua kaikki on ennallaan. Mutta tyhjyys on yhä siellä, se vain odottaa seuraavaa heikkoa hetkeä, hiljaista hetkeä, jolloin sen on otollista taas iskeä.
Tätä harmaata värittämään, yritin löytää jonkin kappaleen, joka kuvaisi tunteitani edes hitusen, mutta se on kovin vaikeaa... Päädyin lopulta valitsemaan tämän, Dark Sanctuary- L'autre monde (eng. kielinen käännös sanoista) Linkki: Dark Sanctuary-L'autre Monde
In darkness
I search your sound
To guide me
To enlighten
My horizon
This is the life
They gave me
I have to wander
In darkness
Forever
I sometimes need
Some other pleasures
Some small joies
Some reasons to live
Or to exist
But I stay alone
With my thoughts
My world
Stay closed
Forever
Listen to me
Hear me
This is my cry
Which is calling you
Take me
Lead me away
To these forbidden
Places
Take my hand
Take my hand
Guide me
In this life
Take my soul
Take my soul
That's my dreams
Which are enlightening me
I've loved
So many ideas
That I had
To invent
Only the noise
Understood me
And showed me
My life
Behold my tears
Behold my tears
Which are flowing
Out of death
That's my heart
That's my heart
Which is waiting< for
The light
MÄ TIEDÄN TON NUKKEOLON ja yritin kerra selittää tota mun nukkeoloa jollekki mut sitä on nii vaikee selittää mut nyt voin vaan sanoo kaikille et oon nukke :D
VastaaPoistaja jarna se facebook. oikeesti.
Teini-ikä on kurjaa aikaa. Mut nyt oon ite päässy siitä eikä elämä ole enää sellaista kuin teininä.
VastaaPoistaAjan kanssa ajan kanssa. Koita jaksaa <3
Koitetaan koitetaan. :)
VastaaPoista