Olet vereeni hukkuva ruusu

...Elossa, jotenkuten. Kaamea väsymys painaa päälle ja yskä senkun pahenee. Kuudetta viikkoa vähintään tässä kärsin yskästä, kouluterveydenhoitaja käski menemään lääkärille. Huoh, kaippa se sitten täytyy, ennen kun tässä tukehdutaan vielä. ...Syksy tuli, tässä huidellaan jo pitkällä pimeää ja kylmää lokakuuta. Ainoa asia mistä syksyssä pidän, on se, että ulkona on paljon kivoja värejä, paitsi yöllä kun vihdoin näkee kirkkaan yötaivaan ja kaikki ihanat tähdet ja kuun. Vaikka päivällä on kivaa tehdä kaikkea kun aurinko paistaa ja on kirkasta, yö on oma lukunsa.

What if I'm the nicest place you'd never want to go?
What If I don't know who I am
Will that keep us both from trying
To find out and when you have
Be sure to let me know

Tässä on ollut kaikenlaista, liian vähiä yöunia mikä sitten lisää muita ongelmia ja syömättömyyttä ja tämä yskä... Mutta hengissä kuitenkin ollaan. Uus kuroshitsuji chapter tuli pari päivää sitten, yay. ^^ Vaikka se olikin pelkkää Sebastiania ja Cieliä, ihan kiva. Kuukausi taas seuraavaan... Toivottavasti uusi Loveless tulee pian.

Käytiin tiistaina luokan kanssa katsomassa "Vihan Veli" -näytelmä Kansallisteatterissa, ja voin vaan sanoa, että voi kumpa pääsisi uudestaan sen katsomaan. Kuulin ettei kaikki oikein pitäneet näytelmästä, uskon että se on aivan kiinni ymmärtämisestä ja asenteesta. Näytelmä kertoo erään koulun oppilaiden välisistä kiusaamisista, ja muista ongelmista. Kuka joutuu turvautumaan mielikuvitusystäviin, kuka viiltelyyn. Kukaan ei ole puhdas, kaikki ovat kiusaajia, kaikki ovat uhreja. Näytelmä todella herättää miettimään, onko maailma tuollainen? Lapset ovat raakoja ja kieroja, janoavat heikompien satuttamista. Eräs mieleenpainuvimpia kohtauksia itselleni oli "hulluseepran" ja "pitsiprinssin" laulukohtaus, jossa käytettiin melodiana Kylie Minoguen ja Nick Caven "where the wild roses grow" -kappaletta. Rakastan itse kappaletta, ja kohtaus itsessään oli nätti. Kaksi muuta mieleenpainuvaa laulukohtausta olivat näytelmän avauskohtaus, jossa poika laulaa todella nättiä kappaletta; "Harhailet yössä, etsit turvaa. Ilman suuntaa harhailet yössä, etsit turvaa" -laulaa poika. Ja toinen kohtaus, jonka yhteyttä tarinaan en nyt juuri muista. ^^' Mutta siinä muistaakseni laulaa koko porukka, "Pilven varjosta on vaikea uskoa auringonvaloon ja päivän paisteeseen." Näytelmä käsittelee todellisia ongelmia, ja on niin realistinen että ihan ahdistaa tietää mitä kauheuksia ihmiset toisilleen tekevät.
 
No jaa, todella mieluusti kävisin sen vielä uudelleen katsomassa. ^^ ...Sellanen olo, että mun piti jotain postata, mutten muista mitä se olisi ollut... No jaa, postaan sitten jos muistan. Tää oli vaihteeks tällanen "hei olen hengissä" -postaus, lyhyt kuin mikä. Ensikertaan, Jaane~

Beloved Loveless

Yhä hengissä, huomenna koeviikon viimeinen koe. Huh. Olen jo alkanut tottumaan siihen, että pääsen ennen puolta päivää kotiin, se on ainoa asia mitä koeviikoilla on kivaa. ^^ Tänäänkin olin jo kymmenen aikaan kävelemässä kotiin bussipysäkiltä. Ihanaa. ~

Noh, kokeisiin lukemisen lisäksi olen ehtinyt tekemään muutakin, onneksi. Parin viimeisen päivän aikana päätin katsoa Lovelessin uudelleen, ihan muistin virkistykseksi. ^^ Ja olihan siellä vaikka mitä, mitä en ollut muistanut ja mikä yllätti taas uudelleen. En muistanutkaan kuinka rikki Ritsuka oli ihan sarjan alussa, sehän oli aivan menettänyt elämänmakunsa, raukka... Olen jo tottunut siihen, minkälainen se on uusimmissa manga-jaksoissa.

No jaa, tänä aamuna sitten katsoin kolme viimeistä jaksoa. Oli todellakin unohtunut viimeisen jakson tapahtumat täysin. Kun lopputekstit sitten alkaa rullaamaan, alan ihan huomaamattani itkeä, mikä taas alkaa naurattamaan. Siinähän sitten itken ja nauran hysteerisesti, onneksi olin yksin kotona. :D Mutta oli se loppu ihan söpö. En ollenkaan ollut muistanut koko kohtauksen olemassaoloa.

Toisaalta sarjan uudelleen katsominen oli aika jännä kokemus myös siksi, että kun cossaa nyt jotakuta, niin sitten samaistuu automaattisesti siihen hahmoon. Vihaan Ritsua aina vaan enemmän... Miten se jaksaa olla niin idiootti?! murh...
Toi kuva valottu tosi jännästi... Ritsuka hehkuu ku mikäki enkeli. No jaa, eka kerta kun yritin piirtää lovelessia. Ihan ok siitä tuli, kai? Tussit ainakin meinas pettää mut tota värittäessä.