Bruises and Bitemarks

Päivän opetus; portaat voi tulla alas selälläänkin, tämä vaihtoehto on kuitenkin äärimmäisen epämukava. :(

Herranjestas, melkein kuukausi edellisestä postauksesta... Niin se vaan aika kuluu, koeviikko vaanii taas parin päivän päässä, toivottavasti selvitään siitäkin hengissä. Ellen onnistu tapattamaan itseäni jo ennen sitä. Kuten tänään, päätin sitten viimein kokea sen portaissa kaatumisen riemun. Koulun metalliset kierreportaat, ne todellakin kannataa juosta, vieläpä kapeaa reunaa kulkien. Huoh, tyhmä minä, todella tyhmä. ...Hah, kirjaimellisesti, "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Käsi on turvonnut, toisesta kädestä meni kynnet, ja vertakin vähän vuosi. vuoti... Miten vaan... Oikeastaan, mulla ei tälläkään hetkellä olisi aikaa postata yhtään mitään, mutta oli nyt vaan pakko.

Säät senkun kylmenee, omassa huoneessakin lämpöä hyvä jos edes 20 astetta, pakko alkaa lämmittämään täällä, ei ole hauskaa istua sisällä takki ja hanskat päällä ettei palellu. Ehkä kohta tulisi lunta. ^^

Ja siitä yskästä, mistä melken kuukausi sitten puhuin, on vihdoin suurilta osin poissa. Ja pääsin vihdoin sinne lääkäriinkin. On vaan vähän turhauttavaa että nyt aletaan tutkia astman mahdollisuuksia, vaikken mä usko että mulla astma olisi. Noh, sellasta se on tyhmien lääkärien kanssa. Kaikkea se keho joutuu kärsimään... Todellakin kiitän sitä, että omistan vahvat luut. Olisi vaikka voinut mennä jotain rikki jos luut olisi heikompaa tekoa.

Ei hirveen kummoista asiaa nyt tähän hätään, koeviikon jälkeen voisi yrittää vaikka kunnon postausta pitkästä aikaa. Nyt kasautuu kouluhommaa niin että hyvä etten huku niihin... Näinä päivinä sitä aina miettii että miksi ihmeessä on lukioon lähdetty, mutta sinne mentiin, siellähän nyt pysytään... Jaa, noh... Toivotaan että keksin blogattavaa koeviikon aikana, Jaane~