Historiaa lukeneet tietää varmaankin että alunperin sanalla gootti, viitattiin "barbaareihin", olisiko nuo sen ajan saksalaisia olleet. Kyse on siis tooodella varhaisista ajoista, ei mitään 1800-lukua edes vaan siis siinä vuoden nolla paikkeilla, kummalla puolella, en tarkkaan nyt muista. Mutta ei sillä juurikaan ole väliä, tulipa vaan sanan alkuperää vähän valaistua.
Itse olen huomannut, että kun joku tajuaa minun olevan gootti, siitä nousee hirveä haloo. Koulussakin puhuttiin eräästä tytöstä, toiset sanoivat kummalliseksi, itse totesin siihen että eiköhän tyttö ole vain gootti. Eräs ystäväni sitten siihen "Niin sitä mä mietinkin. Mistä sä tiedät? Oletko säkin gootti?" Tunnustin olevani, ja siitäkös ystäväni hämmästyi. En käsitä mitä erikoista siinä on. Vähän sama kuin minä tuijottaisin O_o ilmeellä kaikkia ei-gootteja. En nyt todellakaan keskitä kaikkea syytä yhden ihmisen niskoille, vaan yleisesti, kävelee missä vain niin saa ihmisten katseita niskaansa. En minäkään jää tuijottelemaan teidän "normaalien" perään. Ihmiset saisivat olla vähän suvaitsevampia. Eivät kaikki haaveile samanlaisesta ulkonäöstä. Itse tunnustan olevani täydellisen tietämätön ns. massa merkeistä. Millä tarkoitan nyt siis sellaisia merkkejä jonka tuotteita valtaosa tytöistä/naisista rohmuaa kieli pitkänä. Parisataa euroa laukusta on ok jos kyseessä hieno kallis merkki...öö? 
No joo. On ns. goottimerkitkin kalliita. Sen olen tosiaan huomannut. Kärsin tuskallisesta vararikosta koska sorruin ostamaan paidan ja hameen. En saa ostettua välipalaa koulussa enkä mitään muutakaan. Tästä opimme paljon. JÄRKI rahan käyttöön mukaan. Itse olen ostanut lähinnä Poizen Industriesin, Burleskin, Killer Catin, Mercyn ja Queen of Darknessin tuotteita. Ainakin mitä nyt tulee mieleen? Ai niin on ne yhdet hanskat Trippin. Itse tekemällähän saisi ehkä halvemmalla omalaatuisempaa, mutta ompelukone ei pelaa. Saa nähdä mitä desun cossin kanssa käy. Kuvassa muuten Mercyn housut, toisessa kuvassa Burleskin korsetti ja Trippin hanskat.Mutta mussukat rakkaat, gotiikkaan ei liity vain pukeutumistyyli. Gotiikka on enemmän elämäntyyli. On niitä, jotka ymmärtävät sen, ja niitä jotka eivät. Ne jotka eivät ymmärrä sitä, nähdään usein "feikkigootteina" sellaisina pikku tavisblondeina jotka kokevat yhtäkkiä äkillistä tarvetta alkaa pukeutua mustaan ja meikata voimakkaasti. Ja Voltairea lainatakseni, kokevat haluavansa olla/olevansa surullisia ja alakuloisia jatkuvasti. Voi, eivät he ole gootteja vaan masentuneita. Siihen on olemassa lääkitys, goottiuteen ei. Emme me ole sen surullisempia, satanistisempia tai ilkeämpiä kuin kukaan muukaan. Gootit ovat itseasiassa varsin ystävällistä porukkaa, vaikka olemme pitkää ja tavallisen kansan mielestä "pelottavaa" sakkia, ei tarvitse pelätä. "Emme melkein koskaan oikeastaan tapa ihmisiä." ;)
Monilla gooteilla on lävistyksiä jossakin, vähintään korvissa. Ja hiukset saattavat olla jos minkäkinlaiset. Riippuu vähän että mihin gotiikan suuntaukseen kokee kuuluvansa. Oikein perusgootilla on useimmiten pitkät mustat hiukset. Mutta itse pidän enemmän punaisesta. Yllätys. Janoaisin saada oikein kirkkaan tulen punaiset hiukset mutta se on vähän mahdotonta ilman tosi radikaalia vaalennusta, viimeksi se ei oikein onnistunut. Värjään toivottavasti huhtikuussa uusiksi, saa nähdä mitä tapahtuu. Saatan heittää myös rastat päähän taas. Tällaisessa kamalan juurikasvun valtaamassa päässä se olisi pyhäinhävästys. Ja lävistysosioon liittyen, muutkin korut ovat todella arvostettuja goottien keskuudessa. Kaulakorut ja sormukset etenkin.
Seuraavana valtavana gootti-liikkeen muotona on musiikki. Musiikissa gotiikka on näkynyt vuosikymmeniä, vähintäänkin. Vanhempi goottibändi on brittiläinen The Cure, jonka aikaisimmat julkaisut sijoittuvat sinne
1970-luvulle. Itse en ole vielä valtavan kauaa sitä kuunnellut, mutta tykkään kovasti. Kymmenen vuotta myöhemmin toimintansa aloittanut saksalainen Deine Lakaien on itselleni todella tuttu. Äiti sitä on kuunnellut ennen kuin itse aloitin. Jälleen kymmenen vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Voltaire, suuri nimi goottien joukossa. Varsinkin youtubesta löytyy paljon haastatteluja mieheltä, joissa tämä koittaa selittää goottikulttuuria. Oikein hauska ja ihannoitava mies. Voltairen tyyli on enemmän sitä perinteistä goottia, vaikkakin kunnolla huumorilla maustettua. Vuonna -89 toiminnan aloittanut Marilyn Manson on myös ihailun kohde monien goottien mielessä. Mansonin tyyli on aika ääripää, mitään ei peitellä sen kummemmin. Vielä jatkan vähän ranttausta. Sanoin aiemmin jo, ettei gootit ole sen surullisempia kuin tavallisetkaan ihmiset. Kaikki ovat joskus surullisia ja iloisia. Elämällä on ylä-ja alamäkiä. Se on täysin normaalia. Tuntuu vain siltä että tavalliset ihmiset ikäänkuin kieltävät surullisuuden olemassaolon ja kun sitten ovat surullisia, se on maailmanloppu. Ei se kuulkaas niin ole. Täytyy hyväksyä se että on molempia, sekä iloa että surua. Ei koskaan ole vain jompaakumpaa. Nautitaan siitä että ollaan iloisia ja tukeudutaan toisiin kun on paha olla. Elämästä selvitään kyllä, muttei hengissä. Kuolemaakaan ei voi kieltää. Kaikki kuolevat joskus. Eivät gootit mitenkään palvo tai toivo kuolemaa. On siinä oma romantiikkansa, kuolemassa nimittäin, mutta en halua kuolla, en halua satuttaa itseäni, ja vaikka saatankin olla hiljainen, en ole masentunut. Etenkin tällä hetkellä poden varsin harvinaista hyvää oloa. Vaikka koulutyötä riittää ja on kylmä, pitkästä aikaa voin sanoa että on oikein hyvä olla. Pistää ihan hymyilemaan 07:45 bussissa rättiväsyneenä istuessa.
Pitkästä aikaa tekstiäkin on enemmän :DD Vielä oli jotakin mielessä... Niin juu. Katsoin tässä juuri pätkän vuodelta 2003, jossa käsiteltiin goottien parisuhteita. Videon otsikko on "Goths Make Better Lovers". Ja videon sanoma onkin, että gootit osaavat saada parisuhteen toimimaan. Ja että muilla on paljon opittavaa heiltä. No videossa oli sitä sun tätä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika suloinen. Niin, ei gootit ole pimeitä, huumeita käyttäviä ilkeitä pimeyden palvojia. Gootit usein ymmärtävät toisten tunteita paremmin ja gotiikka itseasiassa perustuu aika pitkälti romantiikkaan ja juontaa juurensa sieltä 1800-luvun tienoilta.
Tästä aiheesta voisi paasata vaikka kuinka monta sivua. Kuulemma aiheesta on kirjojakin. Koitan vaan kitkeä vähän sitä käsittämätöntä ennakkoluuloa gootteja kohtaan. Me ollaan hyviä tyyppejä. :) Seuraavaan kertaan sitten mussukat (mitä mä olen vetäny...) Jaane~ ^^
