Idolien vaikutuksen alaisena

Elikkäs ajattelin tehdä postauksen missä listaan/esittelen henkilöitä jotka tavalla tai toisella ovat vaikuttaneet päätöksiini tehdä muutoksia ulkonäkööni elämäni aikana. Eli yksinkertaisesti ihmiset jotka on inspiroineet ulkonäköseikoissa. Olen hyvin altis vaikutteille toisilta ihmisiltä enkä aina tajua sitä itsekään, mitä kaikkea kopioin toisilta itselleni. Koitan tarkastella asioita nyt tarkemmin ja listata teille :)

1) Hiukset

Olen elämäni aikana tehnyt hiuksilleni melkoisen paljon asioita. Ensimmäisen kerran värjäsin hiukseni punaiseksi kun olin 7. luokalla. Olin jo monta vuotta halunnut punaiset hiukset ja tuolloin toteutin silloisen elinikäisen haaveeni. Punainen väri säilyikin kauan, ja siitä muodostui eräänlainen leima minuun. Olin "se punatukkainen". Idea punaisiin hiuksiin saattoi kypsyä junnuna kun Shakiraa innoissani kuunnellessa bongasin albumin kannen, jossa Shakiralla punainen tukka.

Punaisen jälkeen tukan väri on tainnut vaihdella melkoista vauhtia. Purppurasta mustaan, mistä ruskean kautta blondiin ja pinkkiin. Mustat hiukset olen halunnut aina. Muistan sanoneeni joskus ihan pienenä haluavani mustat hiukset. Tämä haave oli olemassa jo ennen kun keksin värjätä punaiseksi. Siitä en sitten ole varma, mistä se idea mustaksi värjäämiseen tuli, kun se on niin vanha asia. Koskaan en kuitenkaan ole pitänyt omasta hiustenväristäni, vaikka se oli aika hauskasti raidallinen ja monivärinen. En kuitenkaan ikävöi sitä, olen tykästynyt luonnottomiin väreihin.

Hiusten pituus ei ole elämäni aikana muuttunut paljon. Viitisentoista vuotta hiukset olivat samanmittaiset - vyötärölle. Nyt jokunen aika sitten kuitenkin sain idean leikata hiukset pois. Yhtäkkiä olin lopen kyllästynyt hiuksiin ja kirosin niiden olemassaoloa joka päivä. Sitten leikkasin ne aivan lyhyeksi. Tässä oli inspiraationa suuri elokuvarakkauteni Nirvana. Tietokoneita, hienoja efektejä viime vuosituhannelta, Matrixmainen ilmapiiri. Kyllä, olen vakuuttunut, haluan näyttää samalta kuin elokuvan hakkerikaunotar Naima. Josta pitemmänpäälle tuli enemmänkin kuin idoli.





2) Kasvot

Kasvoillekin olen tehnyt monenmoista, jos erilaiset meikit lasketaan tähän kategoriaan. Ja nyt kuitenkin lasken ne siihen. Mutta ensinnäkin näitä pysyvämpiä muutoksia, kulmakarvani päätin ajaa kokonaan pois eräänä päivänä kun kyllästyin niiden olemassaoloon. En koskaan saanut niitä näyttämään siltä miltä halusin ja päätin alkaa piirtämään kokonaan itse, mikäli haluan kulmakarvat. Olen tyytyväinen päätökseeni vaikka piirtäminenkin on toisinaan tuskaa. Idea kokonaan pois ajamiseen tuli Marilyn Mansonilta. Kuten itseasiassa monet meikki-ideanikin. Ja todennäköisesti myös se että käytän usein piilolinssiä vain toisessa silmässä, tai sitten käytän keskenään erivärisiä samaan aikaan. Koska miksikäs ei. Olen kyllä ottanut meikkivinkkiä monilta monilta muiltakin henkilöiltä. Kuten esimerkiksi Pete Burnsilta. Lähinnä sieltä 1980-luvulta päin, nykyinen Pete kun alkaa olla sen verran täynnä kaikkea ylimääräistä. Peteltä olen kyllä saanut muutakin ideaa kuin meikkiä. Muunmuassa identiteettiä koskien. Niin ja hiuksia. Muita merkittäviä meikin esikuvia ovat olleet Emilie Autumn, Siouxie Sioux, Chris Pohl... Ja lista jatkuu. Vaikutteita ottaa niin helposti.

Meikin lisäksi minulla on lävistyksiä, ja lisääkin tulossa. Tällä hetkellä olen lävistänyt kasvoistani labretin, eli alahuulen keskeltä. Pidän siinä rengasta koska koen sen terveellisemmäksi ja nätimmäksikin. Mutta harkitsen tapin hankkimista vaihtelun vuoksi. Lisäksi korvissani on kaksi reikää kummassakin. Alempi reikä on 10mm ja ylempi normaali, molemmissa. Olen symmetrian ystävä kun kyeseessä on korut. Lisäksi olen piakkoin hankkimassa lävistyksen todennäköisesti septumiin, nenään keskelle. Juurikin symmetrian vuoksi, ja koska nenän koen olevan harmittomin paikka kasvoissani. 

Olin halunnut huulilävistystä jo ainakin ala-asteelta saakka. Hyvinkin mahdollisesti idea tullut tältä herralta: Jimi Pääkallolta. Jos ei Jimiltä, niin sitten Marikolta. Jompi kumpi, tai molemmat. Ihan mahdollista. 

Olen aina pitänyt Marikon ulkonäöstä, mikä itseasiassa rohkaisi päätymään septum lävistyksenkin ottoon. 

4) Asusteet

Käytän paljon erilaisia asusteita. Kuten hattuja, hanskoja, koruja, killuttimia... Kaikenlaista. Näin syyskeleillä mieleen kyllä nousee ihan päälimmäisenä ne hatut. Suostun käyttämään vain kahta hattua, joko mustaa päänmyötäistä pipoa tai fedoraani jonka ostin keväällä. Niitä kahta lukuunottamatta en pidä hatuista. Mutta musta pipo on tarttunut miellekokoelmaan jostakin. Olisiko se Uniklubin Jussi, Ville Valo vai kenties taas Mariko asialla? 

Noh, tässä nyt oli hyvin epämääräisesti jotakin, ehkä siitä oli iloa. Kirjoittelin tämän postin keskellä yötä paremman tekemisen puutteessa ja epäilen ettei tässä ole päätä eikä häntää mutta onpahan kivoja kuvia kivoista ihmisistä. 

Ensi kertaan rakkaat lukijat!

Ihminen on Jumala

Varoitan että tässä on luvassa ns. "vakavaa tekstiä". Aion pohtia uskonnon peruskysymyksiä vapaalla kielellä ja mielellä ja kommentointi on suotavaa niille jotka siihen tuntevat tarvetta.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Aloin tänään etiikan kurssilla (uskonnon 3. kurssi lukiossa) miettimään tätä lausetta tarkemmin. Siis, alussa oli Jumala joka loi ihmisen. Ensin tietysti luotiin maailma. Tiedemiehet tässä heristävät sormeaan että ei ei kun se oli alkuräjähdys eikä mikään Jumala. Kristityt sormi suussa keksivät puolustelua ja päätyvät ratkaisuun että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen. Jaa, no hyvä vastaus sinänsä. Eipä tarvitse päätänsä vaivata mistä se räjähdys syntyi.

No, mutta siitä nyt ei juurikaan keskusteltu. Aikalailla puhki puhuttu, jos minulta kysytään. Mutta siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen = Ihminen on kuva Jumalasta =Ihminen on kuin Jumala, vailla Jumalan henkistä olemusta (joka tosin pyhänä henkenä jokaisessa uskotaan piileskelevän) =näin ollen Jumala on kuin ihminen =Jumala on ihminen =Ihminen on Jumala. Varmasti tuossa on jotain porsaanreikiä, mutta suurpiirteittäin se menee noin. Koska Jumala on "Isä, Poika ja Pyhä Henki" niin olen aina itse olettanut että se pyhä henki tarkoittaa sitä henkistä Jumalan kokemusta ihmisessä itsessään, joka siis tarkoittaa luonnollisesti että Jumala on jokaisessa. Mutta että Jumala vielä näyttääkin meiltä? Varsin ruman muodon valinnut itselleen, saanen sanoa. Jos Jumala on kaikkivoipa niin miksi hän näyttäisi meiltä? Ja taas toiseen suuntaan sovellettuna, eikös ihmisen kuvaksi ottaminen ole aikalailla arvonalennus? Jos jokin suuri olevainen, Jumala, onkin vain samanlainen kuin me niin ei ainakaan minun suunnaltani juuri kunniotusta heru.

Mietitääs nyt tätä koko Jumalaa ihan alusta asti... Kuka on nähnyt Jumalan? Haistanut, tuntenut, kuullut? Onhan noita jotka väittävät ilmestyksiä nähneensä. Ja en kiellä, ehkä ovatkin, kukapa muu sen tietäisi. Monet sanovat kokeneensä jotakin yliluonnollista tai niin upeaa, että ovat nähneet siinä Jumalan. Tai jotain niin kamalaa että ovat heränneet ajattelemaan, että niin, ehkä tuolla onkin joku. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisen upeaa, olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja olen perillä uskonnosta itsestään. Mutta en voi sanoa olevani uskovainen. En kiellä Jumalaa, mutta en myöskään usko Jumalaan, jollei minulle siitä anneta hyvää todistetta.

Jos te sanotte minulle että Jumala on olemassa, niin minä sanon teille, että niin on Saatanakin. Siis oikeasti, katsokaa tätä nyky yhteiskuntaa ja kertokaa minulle, ettei Saatana ole olemassa? Aina on hyvää ja pahaa. Ilman hyvää ei ole pahaa, ja ilman pahaa ei ole hyvää. Mikään ei ole puhtaasti jompaa kumpaa. Kerrotaan, että Jeesus kukisti Saatanan. Ja että ihmisen langetessa, Saatana sai ihmiset itselleen. Jumala lunasti ihmiset takaisin antamalla osan itseään, poikansa Jeesuksen. Mokomat käyvät ihmiskauppaa meistä selkiemme takana... Mutta onko Saatana kukistettu? Niin kauan kun Jumala on, on myös Saatana. Ja kuten mainitsin, ei vaadita paljoa niin Saatanan työt näkyvät kyllä, aivan yhtä selvästi kun Jumalankin. Jos siis halutaan ajatella  moisten olevan olemassa. Ihan yhtä hyvin voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta energiasta yleensä tai jostain vastaavasta. Toisaalta, vaikka uskotaankin että Jumala on se hyvä ja Saatana se paha, onko se nyt loppujen lopuksi niin? Jumala rankaisee kovalla isän kädellä rikkojia elämän varrella. Armosta ei tietoakaan jollei usko ja tottele. Saatana antaa kaiken mitä haluat, koittaa tehdä sinun olosi hyväksi. Vasta lopussa maksat siitä kaikesta hinnan.

Olemme nyt sitten se ns. Vapaa Kansa. Vapaa synnistä ja saamme kaiken anteeksi. Siis, niin kauan kun uskomme. Kun uskomme anteeksiantoon ja Jumalan Armoon. Mikä meni pieleen... Olemme yhä orjia, olemme orjia Jumalalle, joka vaatii uskoa ja vastapainoksi pääsemme parempaan paikkaan sitten kun täällä meistä aika jättää. Kuulostaakin tosi hyvältä. Mitäpä jos, minä haluankin elää täällä mukavasti ja hyvin, ja kuollessni sillä ei ole väliä minne menen, vai menenkö ollenkaan? Sehän on minusta aivan jokaisesta itsestään kiinni, mihin uskoo. Jos uskot tuolla jossain olevan Jumalan, ja ylösnousemuksen, niin sitten uskot ja se on totta sinulle. Sinä saat vapautuksen, anteeksiannon ja pääset taivaaseen. Suomessahan loppujen lopuksi on täysi uskonnonvapaus.

"And I'm not a slave to a God who doesn't exist
And I'm not a slave to a world that doesn't give a shit"

 Tämän raapustuksen tarkoitus ei ole lietsoa kansaa uskomaan Jumalaan tai Saatanaan, tai ylipäänsä yhtään mihnkään. Olen vain koko päivän näitä asioita pyöritellyt mielessäni ja tunnsin tarvetta purkaa ne ulos. Ja kyllä, olen kuunnellut Marilyn Mansonin "Holy wood" albumia tässä jokusen viikon. Alkaa upota aivoihin nuo lyriikat. Toivon etten loukannut ketään, käytin ainoastaan oikeuttani sananvapauteen ja uskonnovapauteen. Ja kuten sanoin, kommenttia saa laittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin uskonnonopettajan kantaa tähän, tai näihin seikkoihin.

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Tähtitorttuja ja piparkakkutaikinaa

Joulu tulee, tänään vietetään ensimmäistä adventtia. Äitini harmisteli aamulla ettei tänä vuonna pidetty pikkujouluja, mutta tokaisin itse että eihän tässä vielä kiire ole. Voi ne pikkujoulut pitää vaikka viikkoa ennen joulua, ajatus on tärkein. Tänään saattaa siis olla ohjelmassa joululeivontaa äidin mieliksi. Mahdollisesti ohjelmassa on myös hiusten värjäystä, pitkästä aikaa.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, ja on välissä tapahtunut aika paljon. Muunmuassa kävin ruotsissa parin ystävän kanssa. Tässä siitä pieni kuvakollaasi:

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en ala sen kummemmin selostamaan. Hauskaa oli. Ja ikävöin glitterkulmakarvojani. Opin myös käyttämään tekoripsiä.

Viimesunnuntaina, ja eilen lauantaina, olen ollut mukana kuorotoiminnassa. Helsingin keskustassa laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina oltiin tuomiokirkon portailla laulamassa, ei niin ihanteellisessa säässä. Vettähän sieltä taivaalta tuli ja seistessä tuli kylmä vaikka oli olevinaan kunnolla päällä. Vähän huonosti organisoitu tuo esitys siellä, kuoro sai hytistä portailla aina kun odoteltiin välinumeroita ja teknisiä ongelmia. Mutta kokemushan sekin oli.

Eilen oltiin kampissa, huomattavasti paremmin organisoitu esitys. Kuorolla ei ollut typeriä taukoja ja saatiin olla sisällä koko aika. Shoppailijoiden sekaan soluttautuminen myös mahdollisti halukkaiden ulkopuolisten mukana laulamisen. Ei tullut kylmä ja tavaroita saatiin säilyttää vartioidussa narikassa, jota hoiti oikein miellyttävä nuori mies. Mutta pidän silti enemmän sellaisista esityksistä, joissa ollaan lavalla ja yleisöä ei kuljeskele joka puolella koko ajan.

If I only were a goth

Melkein kuukauteen en ole kirjoitellut, huhhuh. No, asia vaan on niin ettei mitään erityistä ole tapahtunut. Ei kukaan jaksa lukea sellaista everyday-tekstiä ihan tuhottomasti. Nytkin aiheeni on vähän jatkoa eräästä aiemmasta postauksesta, puhun nimittäin tyyleistä, ja tälläkertaa erityisesti gotiikasta. Aihe nyt on ollut päällä mielessäni jonkin aikaa. Ajattelin sitten puhua aiheesta, että mikä ihmeen gootti.

Historiaa lukeneet tietää varmaankin että alunperin sanalla gootti, viitattiin "barbaareihin", olisiko nuo sen ajan saksalaisia olleet. Kyse on siis tooodella varhaisista ajoista, ei mitään 1800-lukua edes vaan siis siinä vuoden nolla paikkeilla, kummalla puolella, en tarkkaan nyt muista. Mutta ei sillä juurikaan ole väliä, tulipa vaan sanan alkuperää vähän valaistua.

Itse olen huomannut, että kun joku tajuaa minun olevan gootti, siitä nousee hirveä haloo. Koulussakin puhuttiin eräästä tytöstä, toiset sanoivat kummalliseksi, itse totesin siihen että eiköhän tyttö ole vain gootti. Eräs ystäväni sitten siihen "Niin sitä mä mietinkin. Mistä sä tiedät? Oletko säkin gootti?" Tunnustin olevani, ja siitäkös ystäväni hämmästyi. En käsitä mitä erikoista siinä on. Vähän sama kuin minä tuijottaisin O_o ilmeellä kaikkia ei-gootteja. En nyt todellakaan keskitä kaikkea syytä yhden ihmisen niskoille, vaan yleisesti, kävelee missä vain niin saa ihmisten katseita niskaansa. En minäkään jää tuijottelemaan teidän "normaalien" perään. Ihmiset saisivat olla vähän suvaitsevampia. Eivät kaikki haaveile samanlaisesta ulkonäöstä. Itse tunnustan olevani täydellisen tietämätön ns. massa merkeistä. Millä tarkoitan nyt siis sellaisia merkkejä jonka tuotteita valtaosa tytöistä/naisista rohmuaa kieli pitkänä. Parisataa euroa laukusta on ok jos kyseessä hieno kallis merkki...öö?

No joo. On ns. goottimerkitkin kalliita. Sen olen tosiaan huomannut. Kärsin tuskallisesta vararikosta koska sorruin ostamaan paidan ja hameen. En saa ostettua välipalaa koulussa enkä mitään muutakaan. Tästä opimme paljon. JÄRKI rahan käyttöön mukaan. Itse olen ostanut lähinnä Poizen Industriesin, Burleskin, Killer Catin, Mercyn ja Queen of Darknessin tuotteita. Ainakin mitä nyt tulee mieleen? Ai niin on ne yhdet hanskat Trippin. Itse tekemällähän saisi ehkä halvemmalla omalaatuisempaa, mutta ompelukone ei pelaa. Saa nähdä mitä desun cossin kanssa käy. Kuvassa muuten Mercyn housut, toisessa kuvassa Burleskin korsetti ja Trippin hanskat.

Mutta mussukat rakkaat, gotiikkaan ei liity vain pukeutumistyyli. Gotiikka on enemmän elämäntyyli. On niitä, jotka ymmärtävät sen, ja niitä jotka eivät. Ne jotka eivät ymmärrä sitä, nähdään usein "feikkigootteina" sellaisina pikku tavisblondeina jotka kokevat yhtäkkiä äkillistä tarvetta alkaa pukeutua mustaan ja meikata voimakkaasti. Ja Voltairea lainatakseni, kokevat haluavansa olla/olevansa surullisia ja alakuloisia jatkuvasti. Voi, eivät he ole gootteja vaan masentuneita. Siihen on olemassa lääkitys, goottiuteen ei. Emme me ole sen surullisempia, satanistisempia tai ilkeämpiä kuin kukaan muukaan. Gootit ovat itseasiassa varsin ystävällistä porukkaa, vaikka olemme pitkää ja tavallisen kansan mielestä "pelottavaa" sakkia, ei tarvitse pelätä. "Emme melkein koskaan oikeastaan tapa ihmisiä." ;)

Monilla gooteilla on lävistyksiä jossakin, vähintään korvissa. Ja hiukset saattavat olla jos minkäkinlaiset. Riippuu vähän että mihin gotiikan suuntaukseen kokee kuuluvansa. Oikein perusgootilla on useimmiten pitkät mustat hiukset. Mutta itse pidän enemmän punaisesta. Yllätys. Janoaisin saada oikein kirkkaan tulen punaiset hiukset mutta se on vähän mahdotonta ilman tosi radikaalia vaalennusta, viimeksi se ei oikein onnistunut. Värjään toivottavasti huhtikuussa uusiksi, saa nähdä mitä tapahtuu. Saatan heittää myös rastat päähän taas. Tällaisessa kamalan juurikasvun valtaamassa päässä se olisi pyhäinhävästys. Ja lävistysosioon liittyen, muutkin korut ovat todella arvostettuja goottien keskuudessa. Kaulakorut ja sormukset etenkin.

Seuraavana valtavana gootti-liikkeen muotona on musiikki. Musiikissa gotiikka on näkynyt vuosikymmeniä, vähintäänkin. Vanhempi goottibändi on brittiläinen The Cure, jonka aikaisimmat julkaisut sijoittuvat sinne 1970-luvulle. Itse en ole vielä valtavan kauaa sitä kuunnellut, mutta tykkään kovasti. Kymmenen vuotta myöhemmin toimintansa aloittanut saksalainen Deine Lakaien on itselleni todella tuttu. Äiti sitä on kuunnellut ennen kuin itse aloitin. Jälleen kymmenen vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Voltaire, suuri nimi goottien joukossa. Varsinkin youtubesta löytyy paljon haastatteluja mieheltä, joissa tämä koittaa selittää goottikulttuuria. Oikein hauska ja ihannoitava mies. Voltairen tyyli on enemmän sitä perinteistä goottia, vaikkakin kunnolla huumorilla maustettua. Vuonna -89 toiminnan aloittanut Marilyn Manson on myös ihailun kohde monien goottien mielessä. Mansonin tyyli on aika ääripää, mitään ei peitellä sen kummemmin.

Vielä jatkan vähän ranttausta. Sanoin aiemmin jo, ettei gootit ole sen surullisempia kuin tavallisetkaan ihmiset. Kaikki ovat joskus surullisia ja iloisia. Elämällä on ylä-ja alamäkiä. Se on täysin normaalia. Tuntuu vain siltä että tavalliset ihmiset ikäänkuin kieltävät surullisuuden olemassaolon ja kun sitten ovat surullisia, se on maailmanloppu. Ei se kuulkaas niin ole. Täytyy hyväksyä se että on molempia, sekä iloa että surua. Ei koskaan ole vain jompaakumpaa. Nautitaan siitä että ollaan iloisia ja tukeudutaan toisiin kun on paha olla. Elämästä selvitään kyllä, muttei hengissä. Kuolemaakaan ei voi kieltää. Kaikki kuolevat joskus. Eivät gootit mitenkään palvo tai toivo kuolemaa. On siinä oma romantiikkansa, kuolemassa nimittäin, mutta en halua kuolla, en halua satuttaa itseäni, ja vaikka saatankin olla hiljainen, en ole masentunut. Etenkin tällä hetkellä poden varsin harvinaista hyvää oloa. Vaikka koulutyötä riittää ja on kylmä, pitkästä aikaa voin sanoa että on oikein hyvä olla. Pistää ihan  hymyilemaan 07:45 bussissa rättiväsyneenä istuessa.


Pitkästä aikaa tekstiäkin on enemmän :DD Vielä oli jotakin mielessä... Niin juu. Katsoin tässä juuri pätkän vuodelta 2003, jossa käsiteltiin goottien parisuhteita. Videon otsikko on "Goths Make Better Lovers". Ja videon sanoma onkin, että gootit osaavat saada parisuhteen toimimaan. Ja että muilla on paljon opittavaa heiltä. No videossa oli sitä sun tätä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika suloinen. Niin, ei gootit ole pimeitä, huumeita käyttäviä ilkeitä pimeyden palvojia. Gootit usein ymmärtävät toisten tunteita paremmin ja gotiikka itseasiassa perustuu aika pitkälti romantiikkaan ja juontaa juurensa sieltä 1800-luvun tienoilta.

Tästä aiheesta voisi paasata vaikka kuinka monta sivua. Kuulemma aiheesta on kirjojakin. Koitan vaan kitkeä vähän sitä käsittämätöntä ennakkoluuloa gootteja kohtaan. Me ollaan hyviä tyyppejä. :) Seuraavaan kertaan sitten mussukat (mitä mä olen vetäny...) Jaane~ ^^