Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumala. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ihminen on Jumala

Varoitan että tässä on luvassa ns. "vakavaa tekstiä". Aion pohtia uskonnon peruskysymyksiä vapaalla kielellä ja mielellä ja kommentointi on suotavaa niille jotka siihen tuntevat tarvetta.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Aloin tänään etiikan kurssilla (uskonnon 3. kurssi lukiossa) miettimään tätä lausetta tarkemmin. Siis, alussa oli Jumala joka loi ihmisen. Ensin tietysti luotiin maailma. Tiedemiehet tässä heristävät sormeaan että ei ei kun se oli alkuräjähdys eikä mikään Jumala. Kristityt sormi suussa keksivät puolustelua ja päätyvät ratkaisuun että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen. Jaa, no hyvä vastaus sinänsä. Eipä tarvitse päätänsä vaivata mistä se räjähdys syntyi.

No, mutta siitä nyt ei juurikaan keskusteltu. Aikalailla puhki puhuttu, jos minulta kysytään. Mutta siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen = Ihminen on kuva Jumalasta =Ihminen on kuin Jumala, vailla Jumalan henkistä olemusta (joka tosin pyhänä henkenä jokaisessa uskotaan piileskelevän) =näin ollen Jumala on kuin ihminen =Jumala on ihminen =Ihminen on Jumala. Varmasti tuossa on jotain porsaanreikiä, mutta suurpiirteittäin se menee noin. Koska Jumala on "Isä, Poika ja Pyhä Henki" niin olen aina itse olettanut että se pyhä henki tarkoittaa sitä henkistä Jumalan kokemusta ihmisessä itsessään, joka siis tarkoittaa luonnollisesti että Jumala on jokaisessa. Mutta että Jumala vielä näyttääkin meiltä? Varsin ruman muodon valinnut itselleen, saanen sanoa. Jos Jumala on kaikkivoipa niin miksi hän näyttäisi meiltä? Ja taas toiseen suuntaan sovellettuna, eikös ihmisen kuvaksi ottaminen ole aikalailla arvonalennus? Jos jokin suuri olevainen, Jumala, onkin vain samanlainen kuin me niin ei ainakaan minun suunnaltani juuri kunniotusta heru.

Mietitääs nyt tätä koko Jumalaa ihan alusta asti... Kuka on nähnyt Jumalan? Haistanut, tuntenut, kuullut? Onhan noita jotka väittävät ilmestyksiä nähneensä. Ja en kiellä, ehkä ovatkin, kukapa muu sen tietäisi. Monet sanovat kokeneensä jotakin yliluonnollista tai niin upeaa, että ovat nähneet siinä Jumalan. Tai jotain niin kamalaa että ovat heränneet ajattelemaan, että niin, ehkä tuolla onkin joku. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisen upeaa, olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja olen perillä uskonnosta itsestään. Mutta en voi sanoa olevani uskovainen. En kiellä Jumalaa, mutta en myöskään usko Jumalaan, jollei minulle siitä anneta hyvää todistetta.

Jos te sanotte minulle että Jumala on olemassa, niin minä sanon teille, että niin on Saatanakin. Siis oikeasti, katsokaa tätä nyky yhteiskuntaa ja kertokaa minulle, ettei Saatana ole olemassa? Aina on hyvää ja pahaa. Ilman hyvää ei ole pahaa, ja ilman pahaa ei ole hyvää. Mikään ei ole puhtaasti jompaa kumpaa. Kerrotaan, että Jeesus kukisti Saatanan. Ja että ihmisen langetessa, Saatana sai ihmiset itselleen. Jumala lunasti ihmiset takaisin antamalla osan itseään, poikansa Jeesuksen. Mokomat käyvät ihmiskauppaa meistä selkiemme takana... Mutta onko Saatana kukistettu? Niin kauan kun Jumala on, on myös Saatana. Ja kuten mainitsin, ei vaadita paljoa niin Saatanan työt näkyvät kyllä, aivan yhtä selvästi kun Jumalankin. Jos siis halutaan ajatella  moisten olevan olemassa. Ihan yhtä hyvin voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta energiasta yleensä tai jostain vastaavasta. Toisaalta, vaikka uskotaankin että Jumala on se hyvä ja Saatana se paha, onko se nyt loppujen lopuksi niin? Jumala rankaisee kovalla isän kädellä rikkojia elämän varrella. Armosta ei tietoakaan jollei usko ja tottele. Saatana antaa kaiken mitä haluat, koittaa tehdä sinun olosi hyväksi. Vasta lopussa maksat siitä kaikesta hinnan.

Olemme nyt sitten se ns. Vapaa Kansa. Vapaa synnistä ja saamme kaiken anteeksi. Siis, niin kauan kun uskomme. Kun uskomme anteeksiantoon ja Jumalan Armoon. Mikä meni pieleen... Olemme yhä orjia, olemme orjia Jumalalle, joka vaatii uskoa ja vastapainoksi pääsemme parempaan paikkaan sitten kun täällä meistä aika jättää. Kuulostaakin tosi hyvältä. Mitäpä jos, minä haluankin elää täällä mukavasti ja hyvin, ja kuollessni sillä ei ole väliä minne menen, vai menenkö ollenkaan? Sehän on minusta aivan jokaisesta itsestään kiinni, mihin uskoo. Jos uskot tuolla jossain olevan Jumalan, ja ylösnousemuksen, niin sitten uskot ja se on totta sinulle. Sinä saat vapautuksen, anteeksiannon ja pääset taivaaseen. Suomessahan loppujen lopuksi on täysi uskonnonvapaus.

"And I'm not a slave to a God who doesn't exist
And I'm not a slave to a world that doesn't give a shit"
 Tämän raapustuksen tarkoitus ei ole lietsoa kansaa uskomaan Jumalaan tai Saatanaan, tai ylipäänsä yhtään mihnkään. Olen vain koko päivän näitä asioita pyöritellyt mielessäni ja tunnsin tarvetta purkaa ne ulos. Ja kyllä, olen kuunnellut Marilyn Mansonin "Holy wood" albumia tässä jokusen viikon. Alkaa upota aivoihin nuo lyriikat. Toivon etten loukannut ketään, käytin ainoastaan oikeuttani sananvapauteen ja uskonnovapauteen. Ja kuten sanoin, kommenttia saa laittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin uskonnonopettajan kantaa tähän, tai näihin seikkoihin.

Mukavaa viikkoa kaikille :)