Kaipaat jotain luettavaa?

Onko niin että kaipaat jotakin luettavaa tylsyyden tappamiseksi? Minä ja ystäväni olemme alkaneet kirjoittaa blogia, ja kutsumme Sinut sitä lukemaan. Blogi ei ole mikä tahansa blogi, vaan se kertoo tarinaa. Tarinassa kaksi tyttöä päättää jättää normaalin ja vakaan elämänsä ja aloittaa jotakin aivan uutta, mikä sekoittaa heidän maailmansa aivan päälaelleen. Muutoksen myötä joutuu koetukselle niin heidän ystävyytensä, kuin henkensäkin ja he saavat kokea kuinka karua elämä voi olla. Jos kiinnostaa yhtään, kannattaa käydä vilkaisemassa. Linkin laitan tuohon loppuun. Blogi on juuri vastikään julkaistu, ja hyvin pian alamme julkaista tekstiä sinne. Tällä hetkellä pääsette ihailemaan päähenkilöiden profiileja. Ja tarinahan siis on fiktiivinen, hahmot eivät ole oikeita ihmisiä, eikä mainittuja tapahtumia ole oikeasti tapahtunut. Eikä tarina myöskään sovi aivan herkimmille lukijoille, raskaiden teemojensa vuoksi.

Pyydän anteeksi mainostusta ja kiitän, mikäli käytte blogiin tutustumassa!

Linkki blogiin tässä: http://mmfuckedlife.blogspot.fi/

Challenge Accepted - Menneisyyteni lyhyesti

Otin Johnnyn haasteen vastaan... Idea vaikuttaa hauskalta.

10 vuotta sitten...

*Aloitin ekaluokan
*Olin puhelias ja kaikkien kaveri
*Muutin Toijalaan
*Olin paljon ulkona
*Aloin lukea Pottereita

5 vuotta sitten...

*Muutin Keravalle
*Opin että ei kannata kaveerata kenen tahansa kanssa
*Sain yhden elintärkeän ystävän
*Kiinnostuin animesta ja mangasta
*Aloin pitää laulamisesta yleisölle
*Esiinnyin toista kertaa flamencofestivaaleilla

3 vuotta sitten...

*Olin asunut Helsingissä yli vuoden
*Olin hukassa
*Olin tajunnut että ihmisiin ei voi luottaa
*Aloin vihata ihmisiä
*Masennuin siitä että olin ulkopuolinen
*Tapasin toisen tärkeän ystävän
*Aloin kuunnella ahkerasti Marilyn Mansonia
*Aloin käydä coneissa
*Lauloin ensikertaa soolona yleisölle

1 vuosi sitten...

*Aloitin lukion
*Pääsin suuremmilta osin eroon kusipäistä
*Tapasin elämäni tärkeimmät ihmiset
*Yläasteen haavat alkoivat parantua
*Aloitin kuorossa laulamisen

Kuluneena vuonna...

*Olen alkanut syventää ihmissuhteitani
*Olen saanut poikaystävän
*Masennuin uudelleen hankalasta elämäntilanteesta
*Aloin romahtelemaan enemmän
*Aloitin lukion toisen vuoden
*Olen koittanut päästä yli masentuneisuudesta
*Olen käynyt coneissa

Eilen...

*Nukuin valtavasti
*Luin historiaa
*Kävin treeneissä
*Olin väsynyt

Tänään...

*Nukuin vielä enemmän
*Luin enemmän historiaa
*Katsoin Burlesque -elokuvan ystävien kanssa
*Kävin treeneissä
*Olen kuunnellut koko päivän Marilyn Mansonia

Huomenna...

*Herään kuudelta, jotta ehdin keskustaan puoli kahdeksaksi
*Kiertelen kirkkoja
*Käyn laulamassa kuorotreeneissä
*Luen historiaa
*Koitan käydä nukkumaan aiemmin...

Ylihuomenna...

*Teen historian kokeen
*Olen ystävien kanssa
*Syön jotain hyvää
*Valmistaudun henkisesti uuteen jaksoon

Vuoden päästä...

*Olen kirjoittanut englannin
*Olen täysi-ikäinen
*Elämäni on toivottavasti selkeytynyt
*Luen tätä ja facepalmaan kun jokin menikin eritavalla

Toivottavasti tästä on viihdettä jollekin ^^' Lähdin haasteeseen mukaan ja edelleenhaastan lukijoitani (:

If I only were a goth

Melkein kuukauteen en ole kirjoitellut, huhhuh. No, asia vaan on niin ettei mitään erityistä ole tapahtunut. Ei kukaan jaksa lukea sellaista everyday-tekstiä ihan tuhottomasti. Nytkin aiheeni on vähän jatkoa eräästä aiemmasta postauksesta, puhun nimittäin tyyleistä, ja tälläkertaa erityisesti gotiikasta. Aihe nyt on ollut päällä mielessäni jonkin aikaa. Ajattelin sitten puhua aiheesta, että mikä ihmeen gootti.

Historiaa lukeneet tietää varmaankin että alunperin sanalla gootti, viitattiin "barbaareihin", olisiko nuo sen ajan saksalaisia olleet. Kyse on siis tooodella varhaisista ajoista, ei mitään 1800-lukua edes vaan siis siinä vuoden nolla paikkeilla, kummalla puolella, en tarkkaan nyt muista. Mutta ei sillä juurikaan ole väliä, tulipa vaan sanan alkuperää vähän valaistua.

Itse olen huomannut, että kun joku tajuaa minun olevan gootti, siitä nousee hirveä haloo. Koulussakin puhuttiin eräästä tytöstä, toiset sanoivat kummalliseksi, itse totesin siihen että eiköhän tyttö ole vain gootti. Eräs ystäväni sitten siihen "Niin sitä mä mietinkin. Mistä sä tiedät? Oletko säkin gootti?" Tunnustin olevani, ja siitäkös ystäväni hämmästyi. En käsitä mitä erikoista siinä on. Vähän sama kuin minä tuijottaisin O_o ilmeellä kaikkia ei-gootteja. En nyt todellakaan keskitä kaikkea syytä yhden ihmisen niskoille, vaan yleisesti, kävelee missä vain niin saa ihmisten katseita niskaansa. En minäkään jää tuijottelemaan teidän "normaalien" perään. Ihmiset saisivat olla vähän suvaitsevampia. Eivät kaikki haaveile samanlaisesta ulkonäöstä. Itse tunnustan olevani täydellisen tietämätön ns. massa merkeistä. Millä tarkoitan nyt siis sellaisia merkkejä jonka tuotteita valtaosa tytöistä/naisista rohmuaa kieli pitkänä. Parisataa euroa laukusta on ok jos kyseessä hieno kallis merkki...öö?

No joo. On ns. goottimerkitkin kalliita. Sen olen tosiaan huomannut. Kärsin tuskallisesta vararikosta koska sorruin ostamaan paidan ja hameen. En saa ostettua välipalaa koulussa enkä mitään muutakaan. Tästä opimme paljon. JÄRKI rahan käyttöön mukaan. Itse olen ostanut lähinnä Poizen Industriesin, Burleskin, Killer Catin, Mercyn ja Queen of Darknessin tuotteita. Ainakin mitä nyt tulee mieleen? Ai niin on ne yhdet hanskat Trippin. Itse tekemällähän saisi ehkä halvemmalla omalaatuisempaa, mutta ompelukone ei pelaa. Saa nähdä mitä desun cossin kanssa käy. Kuvassa muuten Mercyn housut, toisessa kuvassa Burleskin korsetti ja Trippin hanskat.

Mutta mussukat rakkaat, gotiikkaan ei liity vain pukeutumistyyli. Gotiikka on enemmän elämäntyyli. On niitä, jotka ymmärtävät sen, ja niitä jotka eivät. Ne jotka eivät ymmärrä sitä, nähdään usein "feikkigootteina" sellaisina pikku tavisblondeina jotka kokevat yhtäkkiä äkillistä tarvetta alkaa pukeutua mustaan ja meikata voimakkaasti. Ja Voltairea lainatakseni, kokevat haluavansa olla/olevansa surullisia ja alakuloisia jatkuvasti. Voi, eivät he ole gootteja vaan masentuneita. Siihen on olemassa lääkitys, goottiuteen ei. Emme me ole sen surullisempia, satanistisempia tai ilkeämpiä kuin kukaan muukaan. Gootit ovat itseasiassa varsin ystävällistä porukkaa, vaikka olemme pitkää ja tavallisen kansan mielestä "pelottavaa" sakkia, ei tarvitse pelätä. "Emme melkein koskaan oikeastaan tapa ihmisiä." ;)

Monilla gooteilla on lävistyksiä jossakin, vähintään korvissa. Ja hiukset saattavat olla jos minkäkinlaiset. Riippuu vähän että mihin gotiikan suuntaukseen kokee kuuluvansa. Oikein perusgootilla on useimmiten pitkät mustat hiukset. Mutta itse pidän enemmän punaisesta. Yllätys. Janoaisin saada oikein kirkkaan tulen punaiset hiukset mutta se on vähän mahdotonta ilman tosi radikaalia vaalennusta, viimeksi se ei oikein onnistunut. Värjään toivottavasti huhtikuussa uusiksi, saa nähdä mitä tapahtuu. Saatan heittää myös rastat päähän taas. Tällaisessa kamalan juurikasvun valtaamassa päässä se olisi pyhäinhävästys. Ja lävistysosioon liittyen, muutkin korut ovat todella arvostettuja goottien keskuudessa. Kaulakorut ja sormukset etenkin.

Seuraavana valtavana gootti-liikkeen muotona on musiikki. Musiikissa gotiikka on näkynyt vuosikymmeniä, vähintäänkin. Vanhempi goottibändi on brittiläinen The Cure, jonka aikaisimmat julkaisut sijoittuvat sinne 1970-luvulle. Itse en ole vielä valtavan kauaa sitä kuunnellut, mutta tykkään kovasti. Kymmenen vuotta myöhemmin toimintansa aloittanut saksalainen Deine Lakaien on itselleni todella tuttu. Äiti sitä on kuunnellut ennen kuin itse aloitin. Jälleen kymmenen vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Voltaire, suuri nimi goottien joukossa. Varsinkin youtubesta löytyy paljon haastatteluja mieheltä, joissa tämä koittaa selittää goottikulttuuria. Oikein hauska ja ihannoitava mies. Voltairen tyyli on enemmän sitä perinteistä goottia, vaikkakin kunnolla huumorilla maustettua. Vuonna -89 toiminnan aloittanut Marilyn Manson on myös ihailun kohde monien goottien mielessä. Mansonin tyyli on aika ääripää, mitään ei peitellä sen kummemmin.

Vielä jatkan vähän ranttausta. Sanoin aiemmin jo, ettei gootit ole sen surullisempia kuin tavallisetkaan ihmiset. Kaikki ovat joskus surullisia ja iloisia. Elämällä on ylä-ja alamäkiä. Se on täysin normaalia. Tuntuu vain siltä että tavalliset ihmiset ikäänkuin kieltävät surullisuuden olemassaolon ja kun sitten ovat surullisia, se on maailmanloppu. Ei se kuulkaas niin ole. Täytyy hyväksyä se että on molempia, sekä iloa että surua. Ei koskaan ole vain jompaakumpaa. Nautitaan siitä että ollaan iloisia ja tukeudutaan toisiin kun on paha olla. Elämästä selvitään kyllä, muttei hengissä. Kuolemaakaan ei voi kieltää. Kaikki kuolevat joskus. Eivät gootit mitenkään palvo tai toivo kuolemaa. On siinä oma romantiikkansa, kuolemassa nimittäin, mutta en halua kuolla, en halua satuttaa itseäni, ja vaikka saatankin olla hiljainen, en ole masentunut. Etenkin tällä hetkellä poden varsin harvinaista hyvää oloa. Vaikka koulutyötä riittää ja on kylmä, pitkästä aikaa voin sanoa että on oikein hyvä olla. Pistää ihan  hymyilemaan 07:45 bussissa rättiväsyneenä istuessa.


Pitkästä aikaa tekstiäkin on enemmän :DD Vielä oli jotakin mielessä... Niin juu. Katsoin tässä juuri pätkän vuodelta 2003, jossa käsiteltiin goottien parisuhteita. Videon otsikko on "Goths Make Better Lovers". Ja videon sanoma onkin, että gootit osaavat saada parisuhteen toimimaan. Ja että muilla on paljon opittavaa heiltä. No videossa oli sitä sun tätä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika suloinen. Niin, ei gootit ole pimeitä, huumeita käyttäviä ilkeitä pimeyden palvojia. Gootit usein ymmärtävät toisten tunteita paremmin ja gotiikka itseasiassa perustuu aika pitkälti romantiikkaan ja juontaa juurensa sieltä 1800-luvun tienoilta.

Tästä aiheesta voisi paasata vaikka kuinka monta sivua. Kuulemma aiheesta on kirjojakin. Koitan vaan kitkeä vähän sitä käsittämätöntä ennakkoluuloa gootteja kohtaan. Me ollaan hyviä tyyppejä. :) Seuraavaan kertaan sitten mussukat (mitä mä olen vetäny...) Jaane~ ^^

Jos aikaa voisi ostaa

Silloin ostaisin sitä tuntitolkulla, ja käyttäisin sen kaiken nukkumiseen ja lepäämiseen yleisesti. En ymmärrä, nukun aivan yhtä paljon kuin yleensä, ja siltikin olen koko ajan väsynyt. Varsinkin eilinen koulupäivä oli tuskaa yrittää pitää silmät auki tunneilla. Ja nyt taas. Kamala väsymys... Ja koeviikko alkaa huomenna. Nyt juuri pitäisi jaksaa viimeiset panostamiset tässä jaksossa. Se vaan on kovin hankalaa kun mielessä on vaan halu vetää zetaa peittoluolassa...

"Your light is my witness
Oh and your tears are my storm
And your grave is my enemy
Oh and your skin is my form"

Eilinen päivä meni lukemisen merkeissä. Todistin olevani taas kerran yksi idiootti, unohtamalla lukea äidinkielen työksi annettua kirjaa... Tälläkertaa kyseessä oli Tummien perhosten koti. Suomalainen kirja, noin 300 sivua pitkä. Ja kuten sanoin, olin unohtanut lukea sitä. Ja nyt oli yksi päivä aikaa lukea koko höösä. Asiaa ei auttanut, että kirjan tunnelma oli kamalan ahdistava ja synkkä. Enimmäkseen siksi, että kirja oli todella realistinen. Se herättää ajattelemaan, että sellaisia ihmisiä on. Halusimme tai emme, maailmassa, jopa Suomessa, on useita perheitä joissa ei mene niin hyvin. Noh, jokatapauksessa, onnistuin kuin onnistuinkin lukemaan sen kirjan. Juuri oppitunnin alussa luin viimeisen sivun ja mahtipontisesti länttäsin kirjan pulpetille. Se oli siinä.

Kävin opon kanssa selvittelemässä kurssivalintani kuntoon. Valittelin sitä, etten onnistunut löytämään kuviksen 3 tai 4 kursseja. Selvisi sitten, että 3 kurssi oli pidetty jo ensimmäisessä jaksossa, joudun käymään sen vasta ensi vuonna. 4 kurssi löytyi sitten kakkosjaksosta. Ja vaikka se ei olekaan ihanteellista, opon mielestä olen varmaankin niin pätevä, että voin mennä suoraan neloskurssille, mikä nyt alkaa sitten seuraavassa jaksossa. Ykköskurssin kuviksesta käyn sitten kolmosjaksossa ja kakkosen myöhemmin lukuvuoden aikana. Suoritusjärjestys on kieltämättä nyt vähän hassu, mutta minkäs teet. Haluan käydä kaiken mahdollisen kuviksen, korvauksena siitä etten päässyt kuvislukioon. Noh... Nyt on kurssivalinnat kunnossa, huomenna ne pitäisi saada valittua... Toivottavasti kaikki menee kuten pitää, en yhtään tiedä mitä teen, jos jokin ryhmä menee täyteen enkä saa sitä valittua. :(

Jaa, keksisikö tähän vielä jotain iloisempaa loppukevennykseksi?

Noh, tracon on ohi, nyt suunnitellaan tulevia coneja. Näillänäkymin ollaan menossa desucon frostbiteen, Lahteen. Lippuja on hankittu ja käytännönseikkoja suunniteltu jossain määrin. Ja cosseja on myös alettu puurtamaan. Tällä kertaa tehdään Loveless-cossit. Vähän erilaista kun Kuroshitsuji ^^ Joudun hommaamaan blondin peruukin, Soubin roolin kun sain. :D Mutta tämä cossi tulee muuten olemaan paljon helpompi.
Ensi Tracon sitten, vuoden päästä... Ah, en malta odottaa. Sinne tehdään Angel Sanctuary-cossit. Niissä on sitten enemmän väkertämistä, mutta jos vaan kaikki jaksaa ahertaa, uskon että saadaan hieno lopputulos. ^^

Minä, ekaluokkalainen

Niin.... Noh, tiistaina alkoi lukio ^^ Tähän mennessä ollut ihan kivaa, mitä nyt 6:15 herätys ei ole kivaa, ja päätä särkee joka päivä. Kestää vähän totutella. Yritän myös totuttautua ajatukseen, etten pysty olemaan koneella enää niin paljon, kuin ennen, en ole addiktoitunut XD Kaikki on koulussa vielä vähän pihalla, me ykköset ollaan jakaannuttu jo porukoihin, ne jotka tuntee toisensa/ jonkun muun koulusta, ja me muut. Suunnilleen. En nyt jaksa puhua koulusta, kavereita on ja toistaseks on homma hanskassa. Mutta hyvähän se on ensimmäisen kolmen päivän jälkeen sanoa. XD

Tänään kävi kuten pelkäsinkin, Torkkelista tuli viesti. "Koulusta vapautui paikka, ja pyytäisin ilmoittamaan otatko paikan vastaan?" ...Toivoin jo ettei sieltä vapaudu paikkaa. Joka tapauksessa, olen päätökseni tehnyt. Kun en päässyt kuvislukioon ensiyrittämällä, niin en varmaankaan sinne kuulu. Kaikella on tarkoituksensa, äiti sanoo. Mikä on aika hassua kuulla äidin suusta. :D Ja sitäpaitsi, olen jo hankkinut kirjat Helluun, tutustunut paikkoihin ja saanut kavereita yms. En halua enää tässä vaiheessa vaihtaa paikkaa. Se juna meni jo, eikä se ollut mua varten. Olen ihan tyytyväinen siihen, miten kävi. Ja saahan sentään Hellussakin paljon kuviksen kursseja. Tuskakseni tässä jaksossa vaan ei kuvista ole... ei edes englantia...

Aiheeseen liittyen, katsoin juuri http://www.youtube.com/watch?v=iZxQHUZVYzc&feature=related Tähän biisiin liittyvän lyhyen sarjan, "Sign". Sarja kertoo kaveriporukasta, joka haluaa tulla maan 1# tanssimisessa. Kaikki menee uuteen järjestykseen, kun baarissa työskentelevän Soujin pikkuveli alkaa myös tanssia. ...Noh, lyhyesti, sarja kertoo siitä, miten pitää pitää unelmistaan kiinni ja tietää asioidensa arvojärjestys. :) Sarja pistää oikeasti ajattelemaan sitä, mikä itselle on tärkeää ja mitä haluaa elämältään. Itseni se sai muistamaa, miten rakastan tanssimista, kirjoittamista, sekä piirtämistä. Haluan tehdä molempia aina. Mutta elantoa niillä ei juurikaan tienaa.  Mutta, 1. syy miks katoin sen, on Uehara Takuya, tietty. ^^

Mm... En tiedä keksinkö päänsäryltäni enempää kerrottavaa... Toivon että kuroshitsuji 60 tulee pian~ voi tulla ihan mikä päivä vaan... Matelen tästä etsimään särkylääkettä, Jaane~