Kaiken pahan alku ja juuri

Kaikki alkoi vasta sinä yönä, jona kuolin. Mutta kerronpa teille aivan alusta asti...

Elin aivan tavallista elämää vanhahtavassa kaupungissa, joka silloin oli vasta jokusen kymmentä vuotta sitten perustettu. Tätä kaupunkia kutsuttiin, ja kutsutaan edelleen Helsingiksi. Vanhahtava sanoin siksi, että kaupunki on nykyään aivan erilainen kuin viisisataa vuotta sitten. Mutta sehän ei ole mikään yllätys.

Olin iltakävelyllä merenrannalla, ilta oli harvinaisen kaunis juuri sinä päivänä. Aurinko punersi taivaan juuri oikealla tavalla ja meri heijasti sitä samaa punaa laineilleen. Olin yksin. Perheeni oli kuollut jokin aika sitten, se itseasiassa oli syyni koskaan muuttaa Helsinkiin. En ollut ehtinyt hankkia itselleni kumppania, olin liian kiireinen perheemme yrityksen kanssa. Ajattelin joka päivä etä kyllä minä joskus jonkun rinnalleni hankin, sitten kun minun ei tarvitse joka päivä enää olla huolissani yrityksen pystyssä pitämisestä. Vähämpä minä silloin tiesin.

Kävelylläni tapasin erään herran, joka tarjoutui seurakseni. Herrassa ei ollut mitään moittimista, oikein siisti nuori mies ja käytös hienostunutta. Peter, sanoi hän nimekseen. Oli kuulemma Ruotsista tullut Suomen puolelle laajentamaan kauppaansa. Tällä herralla ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusta minun tarinaani, hän vain laittoi kaiken liikkeelle. Sillä hetkellä kun tämä herra kaarsi kujalle ja iski minut tajuttomaksi, vei varani ja jätti kiveykselle vuotamaan kuiviin, alkoi vihdoin tapahtua. Vaatimaton elämäni kauppiaana oli ohi, kaikki oli ohi. Niin mietin tajuttomuudessani.

Kaikki oli mustaa pitkän aikaa, hyvin pitkän aikaa. Enkä oikein tiedä mitä oli tapahtunut ollessani tajuton. Tai oikeastaan kuollut. Mutta ryömiessäni ulos hyisestä haudastani, mietin ankarasti kuinka se oli mahdollista. Miksi olen elossa sen kaiken jälkeen? Tiesin etten ole enää entiseni, tiesin etten ole enää ihminen. Mutta en oikein tiennyt kuka tai mikä olin. Shokissa ja uupuneena raahauduin pimeimpään onkaloon jonka satuin löytämään. Siellä minä istuin, istuin ja mietin. Sain siellä ollessani selville, etten ehtinyt olla kuolleena kymmentä päivä kauempaa. Sain selville että murhaani ei tutkittu tarkemmin, eihän ollut edes omaisia tunnistamassa ruumista. Olin hiukan loukkaantunut siitä että häpäisijäni oli edelleen vapaalla jalalla. Taitaa jäädä omiin käsiini jakaa oikeutta tähän kaupunkiin.

Toimin nopeasti, etsin käsiini tämän herran. Se ei ollut kovin vaikeaa, hänhän oli kertonut yrityksestään kaiken, ja koska hän aikoi tappaa minut ei ollut edes tarvetta valehdella. Hymyilin viileästi, eipä hän varmaan uskonut että palaisin manan majoilta kostamaan.

Peterillä oli ylellinen asunto ja useita palvelustyttöjä. Heidät hoitelin tietysti ensimmäisenä, etteivät vaan pääse kielimään isännälleen. Maistuivat pahalle, nuo syntiset naiset. Mutta kosto on suloinen. Viimeisenä kävin herra Peterin kimppuun. Hän tuijotti minua kuin ruttoa, anoi henkesä puolesta, vannoi ettei tehnyt sitä. Minä vain nauroin kylmää nauruani ja katsoin elämän valon hänen syntisissä silmissään sammuvan.

Jokusen sataa vuotta piilottelin pimeydessä surullisena. Sain kostoni mutta olin yksin. En tiennyt oikein mikä olin, en tiennyt miten se oli tapahtunut. Nyt, viisi vuosisataa myöhemmin tiedän kaiken tuon. Tiedän olevani eläväkuollut jota kutsutaan zombiksi, tiedän että muutuin geenimutaation takia joka käynnistyi kuollessani. Tiedän miten erilainen olen kuin ihmiset, mutta tiedän myös mikä ei ole muuttunut. Olen yhä se nainen joka olin kuollessani, vain vanhempi ja jos niin saatan sanoa itse, kuolema puikee minua paremmin kuin ne kauppiaan vaatteet.

Olen tässä vuosien saatossa saanut päähäni idean. Tein sitä varten tutkimuksia jotka tuomittaisiin jos ihmiskunta saisi kohtalostani päättää. Mutta koska ihmiskädellä ei ole minuun valtaa, olen saanut olla rauhassa kokeideni kanssa. Ensimmäiset kokeeni epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen. Kesti kauan ennenkuin opin, miten saan ne onnistumaan ja elämään. Kun sen sitten opin, alkoi metsästys. Minun oli löydettävä vahva ihminen, joka selviäisi muutoksesta ja olisi minulle lojaali. Eikä yksi riitä, minun olisi koottava armeija, joukko kaltaisiani jotka avustavat minua suuressa suunnitelmassani. Suunnitelmassani vallata Helsinki...

Tullaan jatkamaan...

niin, Well & Grilliam.... ettäs tiedätte!

Huuuoh~ piti tehdä postaus kolme päivää sitten, mutta lähdin Tampereen suunnalle sukuloimaan, että siinä syy viivytykseen. ^^ Olen siis viettänyt kolme laadukasta päivää luonnonhelmassa Kangasalan järvimaisemissa. xD Pää siinä sivussa mennyt vähn lisää sekaisin, milloin tullut väännettyä minkäkinlaista siansaksaa, jossain vaiheessa aloin selittämään jotakin Wellistä ja Grilliamista... Josta serkkuni nyt muistuttaa jatkuvasti xD Väitin myös pyykkipoikia pyykkinaruksi ja sitä rataa. Tuli viikonloppuna myös testattua, kuinka kauan kanoottia pitää keinuttaa, ennenkuin se kaatuu xD Ja selvisi sen lisäksi, että kanoottia saa kieritettyä vedessä aika sujuvasti. Noh, tekevälle sattuu, löin selkäni kanootin laitaan, ja kärsin selkäkivuista seurauksena xD

Joten... Viime torstaina oltiin siis kaupungilla testaamassa cosseja... Kuten Helsingissä tuolloin olleet tietävät, sää ei ollut mikään ihannoitavin. Ukkosta ja rankkoja sadekuuroja vähän väliä xD Ei siis uskallettu lähteä meren yli suomenlinnaan, kuten suunniteltua, vaan jäimme kaupunkiin. Päätettiin joka tapauksessa tehdä reissu conin jälkeen uudestaan, kun porukalla on värjätty hiukset yms.

Noh, aamulla porukan kasaamiseen meni ainakin tunti. Itse olin ainoa oikeaan aikaan perillä, sitten ilmestyi Druitt ja Finnian. :D Williamia odotellessa, sählättiin siinä kaikenlaista, itse lähinnä makasin lattialla ja huidoin viuhkan kanssa. Päivä oli aivan liian kuuma olla kauluspaita ja liivi päällä. xD Kun saatiin porukka kasaan, alettiin laittamaan hiuksia, ja Druitt lähti hakemaan kotiin jäänyttä takkiaan XDD Kun sitten vihdoin päästiin lähtemään, alkoi sää näyttää uhkaavalta. Kohta sataisi... Ja sade alkoikin jo ennen kun edes päästiin bussiin asti.

Noh, kaupungissa sitten linnoittauduttiin rautatieasemalle, odottaamaan kauemaa saapuvaa Cieliä, samalla puettiin loput cossit ylle ja sen sellaista. ^^ Cielin saavuttua, pääsin työntämään ne ah niin ihanat korkokengät poikaparan jalkoihin XD Hyvin tämä jaksoi niillä päivän kävellä.

Sadetta pakoillen, kuljimme tunneleita pitkin forumiin ja sieltä forumin katolle, katokseen xD Siellä istuttiin sitten hetki, odottaessa että sade lakkaa. Forumilta siirryttiin ruttopuistoon juomaan teetä ja syömään kakkua :D Finny päätti lähteä etsimään kauppaa.... Eikä ehtinyt takaisin ennen seuraavaa sadekuuroa, minkä takia jouduimme pakenemaan takaisin forumiin. xD Bäkkärin käytävässä, mikä yrjö-olikaan, viivyttiin hyvän aikaa. Syötiin karkkia ja juotiin kokista, meuhkattiin myyjien riesana, tietenkin. xD Tässä vaiheessa "vähän" kuollut kakku oli vielä mukana, sen muistan... Mutta missä vaiheessa se kakku katosi? Se jäi vähän hämäräksi XD Noh, kun sade lakkasi, palattiin takaisin sinne mistä lähdettiin. Sinne katokseen forumin katolle. :D Ja siellä vietettiin sitten taas jonkin aikaa, kunnes Cielin tuli aika lähteä. Ennen sitä ehdittiin ottamaan muutamia pose-kuvia, mangan mukaan. Itse pääsin tutustumaan lattiakiveykseen xD

Viimeinen etappi oli sitten mangacafé, missä istuttiin jonkin aikaa. Kuunneltiin tätä päivää varten tehty cd läpi ja sen sellaista~ Vaikka päivä ei mennyt ihan niinkuin suunniteltiin, niin kivaa oli, ja conin jälkeen uudestaan ^^ Uusia tapahtumia odotellessa, Jaane~