Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hervannan katsastusasemalta Putkaan ja takaisin Helsinkiin

Olipas pitkä otsikko. Noh, tiivistettynä siinä on mun koko touhukas keskiviikkopäiväni. Mutta kaikkien iloksi selostan tuskan ja hien täyteisen päiväni kulun tarkemmin.

Aamulla olen herännyt 6:40 ja ensitöikseni vilkaisin ulos ikkunasta. Hitto vie, siellä sataa. Taas vaihteeksi. Vedän mukavat ja tieltä pois pysyvät vaatteet ylle ja huitaisen naamaan aamiaista. On taas kiire. Ainahan mulla on. Ahdistus ja jännitys sisälläni kasvaa hetki hetkeltä, kun kello lyö 7:15 ja hyppään auton kyytiin, lähteäkseni autokoululle, missä alkaa ajotunti. Käyn mielessäni läpi ajosääntöjä, virheitä joita olen tehnyt, ja virheitä mitä en vielä ole tehnyt. Äiti vieressä latelee omia ohjeitaan. Vettä ropisee tuulilasiin ja totean etten edes muista kuinka pyyhkijät toimii.

7:45 käynnistän auton. Opettaja muistuttaa pyyhkijöistä ja tuli ne sitten kerrattua. Ja ajovalot. Autokoulun uusissa hienoissa toyota-merkkisissä autoissa ajovalot syttyy automaattisesti, mutta näin sateella pitäisi muistaa laittaa päälle myös takavalot -selosti opettaja. Siitä lähdettiin sitten surffaamaan Tampereen vetisille kaduille. Kokonaisuutena ajotunti meni vähän niin ja näin. Sattui enemmän virheitä kuin yleensä ja pelko kasvoi sisälläni jatkuvasti.

8:40 Parkkeeraan Hervannan katsastusaseman parkkipaikalle ja jään odottamaan inssimiestä. Pian se sieltä saapuikin, esitteli itsensä Jarnoksi, ja alkoi selittää hylkäämisperusteita ja inssin ideaa. Lähinnä kiinnitin huomioni miehen miellyttävään ääneen ja kauniisiin kasvoihin, inssin kannalta tietysti se olennaisin asia. Pitemmittä puheitta lähdettiin liikkeelle. Välillä inssimies-Jarno kysyi jonkin kysymyksen, kuten vaikka miten kesä on mennyt ja mitä on suunnitelmissa, mutta muuten oli aivan hiljaista. Tuijotin tietä ja peilejä silmä kovana, ettei mitään jäisi näkemättä. Puoli tunti hurahti hetkessä tuttuja katuja ajellessa ja pian olimme jälleen katsastusaseman pihalla. Kahdesta virheestä huolimatta, sain tutkinnon läpi ja luvan ajaa. Pari viikkoa odottelen nyt ajokorttiani.

Inssimies-Jarno poistui autosta onniteltuaan läpäisystä, ja jäin odottelemaan ajo-opettajaani. Pian tuo saapuikin, onnitteli myös ja käski minut istumaan pelkääjän paikalle. Nyt ajettiin vain koululle mistä saan loput paperit ja kirjoitan nimeni oppilaskirjaan. Se siitä, ensimmäinen osa autokoulua hoidettu. Tästä matka jatkui kohti Putka Tattoo:ta klo 9:45.

Kello ehti lyödä jo 9:57 kun auto saatiin pysäköityä Putkan ovelle ja marssin sisään. Ensitöikseni minua käskettiin täyttämään lomake jolla vakuutan täysi-ikäisyyteni ja kaikenlaista muuta. Sitten odottelua, kun tatuoija laittoi kaiken valmiiksi. Ehkä kymmenisen minuuttia meni valmisteluun, ja sen jälkeen päästiin sovittamaan siirtokuva jonka avulla tatuointi saadaan oikeaan kohtaan. Ja sitten alkoi surraaminen. Ensimetrit ei tuntunut missään, vähän nipisteli ja kirveli mutta se siitä. Vähän paikoitellen tuntui enemmän, kuten esimerkiksi ranteen sivut olivat aika ikäviä. Ja värittäminen mistä kohtaa tahansa tuntui juurikin kaivertamiselta. Mutta se oli kaikki täysin kestettävissä ja sen arvoista.

Putkasta päästyäni oli jatkettava matkaa kohti Helsinkiä koska olisi suoritettava pakollinen ruokakauppareissu ja apteekista haettava rasvaa tatuointiin. Tällainen keskiviikko, joka sisälsi oman inssikokemukseni ja ensimmäisen tatuointikokemukseni.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Pathway to my wonderland

Dashboard Confessional - Stolen

Kesälomareissu Tampereelle

Tiistai iltana lähdettiin ajamaan harmaasta Helsingistä kohti keskempää Suomea, matkalla huudatettiin Nightwishiä ja The Crow:n soundtrackiä. Oikein rattoisa automatka, ja tuleva viikko jännitti. Loppu tiistai meni kotiutumisen merkeissä.

Keskiviikkoaamuna herättiin sitten siinä kymmenen aikaan, että ehditään hoitaa aamu rauhassa ja olla mahdollisimman kauan kaupungilla. Kahdentoista aikaan päästiin talosta ulos. Ilma ei ollut ihan sitä mitä toivoisi, mutta onneksi ei ollut yhtään kuumempi. Välillä meinasi ihan läkähtyä ja välillä sitten saa etsiä sateensuojaa.


Hakametsästä lähdettiin liikkeelle, entisten kotieni pihojen kautta kohti keskustaa. Keskustassa sitten ensimmäisenä ostettiin lounasta ja syötiin koskikeskuksen vieressä puistossa. Mikä kirkko siinä ikinä olikin. Sitten jatkettiin matkaa, kunhan käveltiin ilman sen suurempaa määränpäätä. Kosken reunaa käveltiin kunnes alkoi sataa ja mentiin koskikeskukseen sateensuojaan. Sieltä jatkettiin torille ostamaan jäätelöä ja sitten taas sateensuojaan. Tällä kertaa sateensuojana toimi bussikatos, ja valtava puu.

Siitä jatkettiin matkaa toiselle kirkolle, ja pienen mutkan kautta päädyttiin takaisin torille. Tässä kohtaa alkoi jalat olla aika kovilla. Halusin käydä hautausmaalla, ei sen suurempaa syytä, kunhan halusin. Lähdettiin sitten etsimään hautausmaata, onneksi muistin missä eräs iso hautausmaa sijaitsee. Siellä käveltiin jonkin aikaa ja jäätiin hetkeksi istumaan kukkulan laelle, mistä oli hyvä näkymä alas kaupunkiin. Oh that special place (:


Illalla katsottiin leffa telkkarista, "Herrasmiesliiga". Oli itseasassa ihan hyvä leffa, vähän alussa nauratti kun tuttuja hahmoja vaan tulee ja tulee, esimerkiksi Wilhelmina "Mina" Harker, Dorian Gray ja kapteeni Nemo.


Torstai meni melkein kokonaan särkänniemessä. Katseltiin eläimiä, käytiin planetaariossa ja näsinneulassa, ja tietysti sekoitettiin päitä ja vatsoja laitteissa. Eräs ystävämme tuli säikäyttämään (olin ainoa joka säikähti) tai tervehtimään, kun syötiin jäätelöä Take Offin takana. Koitin varoa liikaa aurinkoa, useasta syystä. Ensimmäinen syy tietysti se että auringossa tulee paha olo ja toiseksi, en välittäisi ruskettua. Päivä meni nopsaan, ei päästy katsomaan delfinaario esitystä koska oltiin liian myöhässä jonottamassa. Kunhan siliteltiin delfiinipehmoja myymälässä. Paluumatka särkänniemestä oli tuskallinen rikkinäisillä jaloilla kävellä koko matka. Loppumatkasta oli paljon mukavampaa kävellä ilman kenkiä kuin kengät jalassa.

Perjantaina, tänään, ei tapahtunut kummempaa. Siivoiltiin kämppää että kehtaa lähteä kotiin sekä metsästettiin ruokaa ja apteekkia. Nyt ollaan taas kotona, vaan kaipaan kyllä takaisin Tampereelle.