Suuri muodonmuutos ja muitakin muutoksia sekä muuttoja

Varsinkaan näin kesällä ei oikein tule mieleen mitään kirjoitettavaa, tai jos tulee se unohtuu pian. Nyt on sellainen paussi meneillä että on aikaa miettiä menneitä ja nykyistä ja tulevaa. Mitä seuraavat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan. Koska paljon on luvassa, ehkä liiankin paljon, sen näkee sitten.

Jos nyt aloitetaan ihan lähitulevaisuudesta, saan muutaman päivän sisällä avaimet uuteen kämppääni. Ensimmäiseen omaan kämppääni. Vaikka solu se on, mutta itse minä itsestäni sitten huolehdin. Toivottavasti kämppikset ovat mukavia, helpottaisi asioita huimasti. Kun en ole se sosiaalisin kynä penaalissa. Jännittää nähdä kämppä muutenkin ensimmäistä kertaa muuten kuin pohjapiirrustuksessa. Muutto tulee olemaan iso muutos elämässä, kun kaikki on uutta. Ensimmäistä kertaa olen omillani, vieläpä kaukana perheestä.

Muita muutoksia, elokuussa on mulle varattu tatuointiaika Tampereen Putka Tattoo:hon. Kuva tulee olemaan epämääräinen tribaalirengas ranteeni ympäri, en muista olenko mallikuvan tänne aiemmin postannut. Lopputuloksen ainakin laitan, kunhan niin pitkälle päästään. Tämäkin jännittää, koska koko tähänastisen elämäni olen halunnut tatuointia ja nyt se vihdoin on mahdollista. Se on aina ollut silmissäni jonkinlainen aikuistumisen riitti, hankkia tatuointi. Ja vuosi sitten päätin että haluan oman tatuoinnin heti kun saavutan täysi-ikäisyyden. Sitä siis innolla odotellessa. Lisäksi nyt on autokoulu käsillä ja tunteja on lähes päivittäin koko heinäkuun ja nyt kesäkuussa. Vähän harmittaa kun menee hyviä kesäpäiviä istuen tunneilla sisällä.

Myöhemmin syksyllä on taas Tracon. Sinne ollaan menossa sankoin joukoin eikös juu? Itselläni on kaksi pukua tekeillä. Ensisijaisesti Silent Hill -sairaanhoitaja (tuttavallisesti hoitsu) ja toissijaisena Megumi Shimizu, sarjasta Shiki. Koska edellisen peruukki cossin jälkeen en ole halunnut juuri lähellekään peruukkeja, teen Megumin hiukset omistani. Se tosin vaatii tumman värini vaalentamista niin vaaleaksi kuin suinkin, ja sen sotkemista vielä vaaleanpunaiseksi. Siinä väri jota en koskaan uskonut päästäni löytäväni. Saa nähdä kuinka sen kanssa tulen juttuun. Traconia(kin) innolla odottelen. Edellisestä conista on jo se vuosi ja tekee mieli sitä conhuumaa.

Hei olen mielesi -joku jolle puhua

Väsyttää aivan järkyttävästi mutta tekee mieli kirjoitella nyt. On mielessä paljon kaikkea sekalaista. Ihan ensiksi, vietin viikonlopun pelaamassa LucidLAN tapahtumassa. Hauskaa oli, vaikka olisin ehkä halunnut tehdä enemmän kavereiden kanssa yhdessä jotakin. Sehän se siinä on vähän niinkuin idea. No mutta miksi haaskata energiaa suremalla jotain mitä ei ole, kun voi iloita siitä mitä on. Koska kuitenkin oli hauskaa ja olen taas kokemusta rikkaampi. En enää koskaan nuku koulun penkeillä, se on varmaa. Ja ensi kerralla puen enemmän päälle, yön mittaan tuli aika kylmä. Pelaamisen lisäksi aloin illalla piirtämään, pitkästä aikaa tietokoneella. Tulos tässä:

Voin vannoa että ajatus päässäni oli erittäin paljon erilainen kuin lopputulos. Mutta niinhän siinä usein käy, että tietyssä pisteessä taide alkaa elää omaa elämäänsä.Piirtämisen jälkeen oli pidettävä taukoa pelaamisesta koska kädet kipeät. :c Tarvitsen piirtopadin tietokoneeseeni.

Sitten synkempiin aiheisiin. Olen näin muuton myötä todella alkanut huomaamaan ystävien merkityksen elämässä. Aikoinaan en sitä liioin miettinyt kun seuraa ei ollut, ja sitä seuranneina vuosina en miettinyt sitä koska seuraa oli, aina oli joku. Ja nyt kun ei olekaan ketään, sitä miettii asioita enemmän. Todellakin, asioiden todellisen arvon tuntee vasta kun sen menettää. Vaikka enhän tässä ystäviäni kokonaan menettänyt ole, välimatka vain kasvoi sinne 200km:iin. Päivisin elämä hymyilee uudella paikkakunnalla, rauhassa, mutta illalla kun on muutenkin taipuvainen yömasennukseen, yksinäisyys tuntuu riipivältä. Sanoinkuvaamaton tukahduttava hiljaisuus valtaa mielen ja ympäristön. Normaalisti tähän aikaan ihmiset nukkuvat. Mutta olenko normaali, tai ihminen, en tiedä. Sen tiedän etten nuku. Vaikka syytä olisi.

Niinä harvoina hetkinä kun saan olla ihan yksin, siis päivisin, kulutan aikaani laulamalla. Se on ihan vapauttavaa ja toisinaan palkitsevaa. Joskus myös äänitän, vaikka en omista kunnollista laulumikkiä. Tässä on toinen äänitykseni, itse olen siihen paljon tyytyväisempi kuin ensimmäiseen. Haluaisin mielipiteitä muiltakin. Sen tiedän tosin, että tulisi laulaa kovempaa. Mutta näin kerrostalossa, on pieni pelko että naapurit närkästyvät hoilaamiseeni.

Vielä viimeinen asia. On vain pakko esitellä, poikaystäväni teki minulle paidan. Sanoo ettei muka osaa mitään ja että tekeleestä ei tulisi mitään hyvää, mutta pidän siitä oikein kovasti! Valkoinen sopii hyvin kesäksi, ettei tule liian kuuma. :3

Tässä oli hyvin monenlaista asiaa, kuulumisia, ajatuksia mielen sopukoista ja mainostusta ja hehkuttamista. Harvinaisen epämääräinen postaus vailla oikeaa ideaa. Internet on ystävä joka ei katoa ja on lähellä koska vain. Paitsi mökillä missä ei ole internettiä... Okei, ehkä mä yritän pakottautua nukkumaan. Hyvää yötä kansa.

Pikkunäpräystä

Jostain syystä synttärien jälkeen hyllylleni kertyi my little pony figuureja vähän enemmänkin, ja kun en ole juurikaan figuurien ystävä, päätin tehdä niistä jotakin käytännöllisempää. Hyllytilani kun ei riitä pienille poneille. Jos muillakin on sama ongelma niin tässäpä hyvä idea. Jos ei itselleen niin vaikkapa lahjaksi toiselle.

Eli siis, tässä on muutamin kuvin varustettu selitys, kuinka tein pienistä figuureistani kätävästi mukana roikkuvia. (Tekniikka toimii varmasti kaikkiin mahdollisiin tarpeeksi pehmeästä muovista valmistettuihin figuureihin, eikä vain poneihin)

Tässä on käyttämäni välineet. Terävä nuppineula, tylppäkärkinen jokin toinen neula, ja askarteluliikkeestä ostamaani taivutettavaa ohutta metallia. En muista nyt millä nimellä tuo kulkee. 

Sitten lävistämään! Aluksi tein reiän nuppineulalla, koska tylppäkärkinen neula ei kykene lävistämään muovista figuuria. Vasta olemassaolevaan reikään laitoin paksumman tylpän neulan, jonka tarkoitus on suurentaa reikää. 

Sitten kun reikä on tarpeeksi suuri, taivutettava metallitikku mahtuu reikään. Tarkoitus on tehdä tästä tikusta linkki/rengas jonka avulla poni pysyy kiinni kiinnittimen renkaassa. 

Valmis! Tässä kuvassa näkyy tikku taivutettuna kiinnittimen renkaan ympärille. 

Kokeilin tätä toistaiseksi vasta kahdella jalalla seisoviin poneihini, koska en tiedä mihin kohtaan nelijalkaisten ponien reikä tulisi tehdä jotta tasapaino säilyisi. 

Tämä oli hyvin nopeaa, vei minulta ehkä 10 minuuttia tehdä molemmat valmiiksi. Ehkä tästä oli hyötyä jollekin. :) 

Just for this once, everybody lives

En vaan käsitä miten en aiemmin lähtenyt katsomaan Doctor Who:ta. Aikomus on ollut, jo kauankin. Se vaan on aina jäänyt ja unohtunut. Sitten välillä on harmittanut kun ei tiedä mistään mitään. Pienempänä olen nähnyt jotain pätkiä teeveestä sattumalta, eikä silloin ole edes tajunnut mitä katsoo.

Nyt muuton jälkeen asettumisen loputtua olen huomannut että käsissäni on enemmän aikaa kuin tekemistä. Iltalukion yksi vaivainen englannin kurssi ei riitä pitämään minua kiireisenä. Mielessä on käynyt katsoa vaikka mitä ja lukea vaikka mitä, ja aluksi aloinkin lukea. Sitten innostus siihen lopahti kun saatiin netti asennettua. Nyt pari päivää sitten päätin vihdoin päästä jyvälle mistä tässä koko Doctor Who:ssa on kyse. Ja koukussahan olen. Huomenna ensimmäinen kausi katsottu, ja ei kun seuraavaan sitten.

Toistaiseksi kokemani sivuvaikutukset sarjasta on himo kuunnella pehmeää jazzia. Ja loppujen lopuksi, se ei taida olla kovin paha asia. Luo ihan kivan tunnelman tänne yksinäiseen huoneeseeni. Mutta oih, niin yksinäiseen. Ei ole tanssikaveria :(

Pitsiverhoja ja Ystävyyden Taikaa

Viimeinen viikko tai pari on kulunut muuttopuuhissa. Tavaraa on pakattu, kuljetettu ja purettu. En muistanutkaan kuinka rankkaa muuttaminen on. Tai sitten pienempänä sitä ei ole niin paljon osallisena kuin nyt isompana. Noh, pääasia on kuitenkin se että aletaan vihdoin olla loppusuoralla. Omakin huoneeni muistuttaa jo huonetta. ^^

Tämän päivän ylpeys on viimein paikalleen saadut verhot ja työpöytä. Voin lopettaa pahvilaatikoiden käyttämisen pöytänä, ja ei tarvitse sietää porottavaa aurinkoa verhottomasta ikkunasta. Visuaalisena kokonaisuutena pidän verhoista hyvin paljon. Olen sekoittanut kahdet erilaiset verhot, mustat tavalliset pitkät verhot, ja valkoiset pitsiverhot. Näin mustat verhot luovat kontrastia pitsien kuvioille ja pimentävät huonetta. Pitsi taas keventää mustan synkkyyttä.

Ikkunan vastakkaisella seinällä on julisteita ja maalauksia. Ilman kehyksiä tosin, pelkkänä paperina. Niiden kiinnitykseen en ole yhtä tyytyväinen. Yritin oikein kovasti, ettei kuvat menisi vinoon, mutta jokainen kuudesta kuvasta menivät vinoon. :/ Jälkeenpäin en jaksa lähteä korjaamaan, koska seinälle kiinnittämisessä on niin paljon työtä. Olkoon sitten vinossa.

Muuttourakan ohella olen ollut kipeänä. En ole juuri koskaan käynyt lääkärissä, mutta nyt sitten oli pakko käydä kun kivulle ei tuntunut olevan loppua eikä syytä. Diagnosointi oli kuitenkin helppoa ja yksinkertaista, nielurisatulehdus siellä todettiin. Helpottuneena marssin apteekkiin hakemaan lääkkeeni ja tästä jatkoin koulutehtävien pariin. Vaikka viikoksi sainkin sairaslomaa. Seuraavat päivät vietin ahkerasti levätessä. Nukuin valtavasti ja hyvä niin, lääkekuurin alettua, paraneminen tapahtui nopeasti. Vieläkin on kuuria jäljellä, mutta kipua ei enää ole ja merkit tulehduksesta ovat lähes kaikonneet.

Henkisenä tukena parantumisessa olivat ponit. My Little Pony on ihan hauska, rento sarja katsottavaksi kun ei jaksa tai huvita tehdä muutakaan. Lopulta sitä jo katsoo ihan mielellään. (Terveisin entinen sarjaa vihannut) Tässä on vuoden sisällä tapahtunut niin paljon kaikenlaista mitä vannoin olevani tekemättä, että olihan tämäkin odotettavissa. Mutta ei siitä sitten sen enempää. :P

Minä tästä koitan jaksaa vielä tyhjentää viimeiset laatikot paikoilleen...

Väliaikaiset rastat - how to

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä jotain hyödyllistä ja olkoon se sitten pieni opetus teille lukijoille. Aiempi tutorial, niin sanoakseni, oli maski irvikissaa varten ja nyt ajattelin jotakin monikäyttöisempää ja itselle ajankohtaista. Opetan miten tehdä rastat, jotka eivät ole oikeasti rastat, vaan letit, eivätkä pysy päässä lopun ikää, ellei niin tahdo. Aikaa ja vaivaa sekä kädentaitoja tämä kyllä vaatii, mutta on se mielestäni sen arvoista. Varsinkin näin talvipakkasten aikaan kun pitkät hiukset sähköstyvät aivan riesaksi asti ja on pakko pitää jatkuvasti kiinni. Uskoakseni myös kesällä tulee olemaan hyvin käytännöllistä, niin että saa hiukset nopeasti pois kuumentamasta hikistä niskaa. 

Tarvitset: Lankaa/narua/kengännauhoja/kangassuikaleita mitä vain mikä vastaa hiustesi pituutta ja on tarpeeksi taipuisaa, sekä vastaa väri- tai kuviomaailmaltaan mieltymyksiäsi. Lisäksi sakset mikäli tarvitset ja jos haluat siistiä jälkeä, kampa. Tarvikkeet eivät siis ole kovin hankalia. Mutta jos haluat hivenen kestävämmän tuloksen, tai jos teet lyhyisiin hiuksiin pitkiä, langan tai narun on oltava kolmijakoista. Sen on siis oltava mahdollista jakaa kolmeen kahden nippuun letittäessä. 

1. Jaa hiukset jakauksesi mukaisesti, tai yksinkertaisesti keskeltä kahtia ja letitä toinen puolisko suojaan virheiltä ja takkuuntumiselta. Sido jäljellejäävästä puolikkaasta ylimmät hiukset nutturalle, niin että jätät niskaan haluamasi kokoisen kerroksen hiuksia, joista teet ensimmäiset letit. Leikkaa kaksi kertaa hiustesi mittainen lanka/naru tai mitä käytät, niin että taittaessasi sen puoliksi, se on hiustesi mittainen. 

2. Valitse sopivan paksuinen määrä hiuksia ensimmäiseen lettiin ja vedä loput hiukset sivuun odottamaan. (Hiustukon kannattaa olla melko ohut jos haluat paljon lettejä.) Voit joko jakaa hiustukon kahtia ja aloittaa tekemään vahvempaa lettiä, tai voit aloittaa vain letittämällä narua hiusten kanssa. Jos jaat hiukset, varmista että sinulla on yksi naru, yksi naru ja hiustukko, ja yksi hiustukko, joilla alat letittää. Näin tulos on tukevin. Naru tulisi saada kiinnittymään tukevasti mahdollisimman lähelle hiuksen juurta, jotta se ei saisi aikaan takkuja aivan juureen. Niitä on ikävä harjata pois. Jos letität pelkästään narua hiusten kanssa, on vaara että hiukset alkavat liukua letistä irti hiljalleen, siksi itse sekoitan narun ja hiukset keskenään. Lyhyemmillä hiuksilla tämä sekoittaminen on myös pakollista. 

3. Latvaa kohden homma etenee aivan kuten tavallinen letitys, lopussa langan päät solmitaan umpisolmulla yhteen, ja mahdollisesti erotetut hiukset kootaan yhteen, niin että latva näyttää tavalliselta letiltä, riippumatta jaoitko hiuksia vai et. 

4. JOS LYHYET HIUKSET TAI OTSATUKKA: Mittaa lanka haluamasi hiusten mittaisiksi, tai jos otsatukka, muiden hiustesi mittaisiksi. Aloita samalla tavalla kuin pitkien hiusten kanssa, mutta malko pian tai heti aluksi, jaa hiukset kahtia edellä mainitulla tavalla. Ennen kuin hiukset loppuvat, jaa letittämästäsi kahdesta langanpäästä langat osiin niin, että sinulla on kolme kahden langan tukkoa, missä on kaikissa seassa hiuksia. Tämän jälkeen jatkat letittämistä, vaikka hiukset loppuvat kesken, loppumatkan letität pelkkuä lankoja, kunnes olet saanut aikaan haluamasi mittaisen letin. Sitten lopetat kuten pitkien kanssa, solmit valitsemasi kaksi langanpäätä yhteen umpisolmulla. 

5. Muista edetä alhaalta ylöspäin, näin takkuuntumisen vaara on pienin. Saatuasi valmiiksi ensimmäisen puolen, luonnollisesti jatkat toiselle puolelle saman. 

 Tässä on letti jonka tein kengännauhoilla

Letit nutturalla

 Letit auki. Käytin neljänlaisia lankoja/kengännauhoja

 Esimerkki siitä, miltä letti tulee näyttämään kun sen jatkaa loppuun pelkillä langoilla

Esimerkki normaalista paksusta villalangasta

Työ voi viedä kauan, riippuen lettien paksuudesta ja pituudesta. Itselläni 6-8 tuntia. Työ on käsille rasittavaa ja vaatii tarkkuutta jotta leteistä tulee riittävän kireitä ja tukevia. Muuten ne lähtevät löystymään tai jopa purkautumaan, mikä johtaa takkuuntumiseen. Letit kestävät n. viikon, enintään kaksi. Lettejä on hankalaa pestä ja itse en kestä kovin paljon kauempaa kuin viikon, mutta nähtyäni moisen vaivan, en aivan heti jaksa lähteä purkamaan. Kun koko pää on letitetty letit toimii kätevästi auki, nutturalla, poninhännällä tai letillä. 

Toivottavasti tästä oli apua jollekin, hyvää maaliskuun jatkoa! :)

Wanhat tanssit

Jee jee wanhat ohi. Kaks kuukautta reeniä ja nytten se on ohi :O Ollaan sitten koulun vanhimmat abien lähtiessä pois. Tällä hetkellä väsyttää niin ettei jaksa asiaa edes kummemmin miettiä. Ja toisaalta ei se niin erikoiselta tunnu kun itse käkin koululla vielä ylimääräisen vuoden. Pitäisi jaksaa kohta raahautua suihkuun pesemään lakkaa pois ja ennen sitä pitäisi saada tupeeraukset harjattua. Ainakaan ei ole niitä tekoripsiä sitten enää tänään mitä eilen sai repiä silmistä irti. Hankalaa on olla nainen.

Puvusta sen verran että sen teki ystäväni ihan alusta loppuun saakka, torstai-illan meikeissä sain apua Helmestä ja ystäväni laittoi hiuksetkin. Tänään perjantaina sain sitten pärjätä ihan omillani, mutta eipä siinä mitään, on sitä tukkaa ja naama laitettu ennenkin kuntoon. :D Ikävää oli vaan raahata sitä kaikkea tavaraa vaihotovaatteista koulukirjoihin sinne saliin ja bussilla kotiin.