Eli joulua vaan kaikille! ^^ Jouluaatto alkoi kuusen koristelulla ja tv:n katselulla. Ensimmäinen asia mitä sieltä telkkarista kuulen on kuinka pikkulapsi laulaa kuuluisaa ankkalaulua poroversiona. Herää vain kysymys että mistä lähtien porot ovat sanoneet "kaak"... No, lapsen logiikka. Joka jouluista lumiukkoa katsellessa tuli vohdoin jouluinen olo. Kun olohuoneessa vielä tuoksuvat hyasintit ja joulukuusi. Oltiin sitten puolenpäivän aikaan valmiina lähtemään isovanhempien luona käymään; valmiina kuin tonttu sotaan -sanoi ukkini.
I see a model's face on a brick wall. A statue of porcelain perfection beside a violent city kill. A city that worships flesh.
Siellä sitten perus joulunviettoa, syötiin, syötiin, syötiin... Avattiin lahjoja, syötiin lisää. Yrp, se kohta joulusta mitä inhoan. Ylensyöntiä. Illalla sitten kotiin, homma jatkui aivan samoissa merkeissä. Tosin vähän vähemmän syömistä. Lopulta valtasin olohuoneen sohvan ja uppouduin kuuntelemaan vihdoin uutta nightwishin levyä. Ihana rauha, minkä kakarat tulivat rikkomaan katsomalla olohuoneessa ponyoa. Huoh. No oli se ihan söpö leffa tietysti. Koko päivä oltiin liikkeessä ja kaikki lapsetkin valvoivat sinne kahteentoista. Itse valvoin vähän yli kahden, yllätys yllätys. Pitää yrittää ennen koulun alkamista korjata unirytmi kuntoon. Samoin puhelimenkäyttöä pitäisi rajoittaa... Yritin livahtaa paikalta kun äiti avaa puhelinlaskua. Heh heh, 300 viestin paketti ja 600 viestiä on tullut lähetettyä.
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA 2012! ...Vaikka uutena vuotena taitaa tulla uusi postaus ^^' -Jaane~
Hah, huijasin... "Harvinaisen tylsistyttävä matikantunti tietokoneluokassa"... Kolme päivää ja on joulu, iski kamala olo, niin piti vaan kirjoittaa... Ihan kuin kaikkia kiinnostaisi. Hiusharja edelleen hukassa, ja se näkyy... Kurkku ei ole ihan kunnossa ja tänään olis vika kuoron esitys illalla. Väsymys painaa vaihteeks päälle, oon nukkunu kahtena päivänä peräkkäin pommiin. Jes. Aika ei riitä mihinkään, en ole ehtiny edes syödä. Eilen sain vihdoin hommattua joitain joululahjoja. Hirveä ahdistus eikä mitään hajua miksi... Onneks edes loppuu tänään yhdeltä, jotain kivaa tässäkin päivässä... Ja hei, aamulla satoi lunta. Tyhjä olo... Tai ei tyhjä, on se ahdistus siellä.
Viikko sitten samana päivänä kirjoitin, eikä tämä torstai mennyt yhtään sen enempää putkeen. Tai no, miten sen nyt ottaa. Pääsin koululle ja sain kuulla että psykan tunti on peruttu, jes. Kello oli 8:15 ja seuraava tunti alkaisi sitten 11:15, päätin lähteä takaisin kotiin nukkumaan. Mitä siellä koululla muka tekis kaks tuntia... Siis, pääsin kotiin ja raahasin koneen sänkyyn, laitoin musiikkia soimaan ja kaivauduin pesääni. (Siltä mun sänky tuppaa näyttämään) The Curea kuuntelin siinä muutaman kappaleen ennenkuin sammuin lopulta, ja herään sitten 10:10 herätyskelloon. Sain edes vähän univelkaa pois, jes. No joo, koululla siis vaan kuvistunti ja pääsin sitten takaisin kotiin, rentoa. Huomennakin pääsen yhdeltä, ihanaa. :)
Tää alkaa mennä romaanin kirjottamiseks, niin vois vaikka keksiä jotain aihetta...
Kun päivä nyt on pyörinyt kuviksen ympärillä, niin puhutaan siitä sitten tänään. Joulu; pitäis alkaa väsäämään joulukortteja. Vasta ensimmäistä aloitin tänään, ja totesin että hahmo näyttää The Curen laulajalta, piti sitten vähän pidentää hiuksia... Söhersin siis ennen kuvistuntia jotakin itsekseni siellä pimeässä nurkassa. No ei, tai joo, mut... Jatketaan. xD Sain eilen kuvis 4:sen työt takaisin ja sain tietää arvosanan. Kymppi tuli, yay. ^^ Ysi olis muuten, mut olen kuulemma sen verran lahjakas ja osaava että kiltti ope korotti sen kymppiin. Saa nähdä mitä tästä kuvis 1:sestä tulee sitten... Olen ihan kamalasti jäljessä muista. Mutta siihen on syynsä. Kun kaikki muut on tulostanu kuvansa netistä ja päässyt suoraan leikkaamaan sabluunaa. Minä tietysti aloin ihan pohjalta, suunnittelin kuvan itse, piirsin sen ja nyt vasta sain sabluunan leikattua tällä tunnilla valmiiksi. Ensi tunnilla pääsen vasta painamaan kuvaa, ja muut alkaa tehdä jo seuraavaa työtä :O No, ja tossa sivussa nyt on sitten niitä kuvistöitä, blogger vammaa vaihteeks, en saanu niitä aseteltua mitenkään kivasti. Ylin on saviprototyyppi tosta keskimmäisestä, mikä on sitte valettu tinasta. Ja alin kuva on se ykköskurssin printtityön suunnitelma. Menin kämmimään sen leikkauksen, että ihan tollasta siitä itse printistä ei tule, mutta edes suunnilleen.
Joulukorteista vielä... Kun mulla tosiaan on tapana tehdä sellasia isompitöisiä piirrustuksia tavallisten korttien sijaan, että ne usein sitten korvaa myös lahjaa. Mutta on tosi hankala miettiä aina että mitä kenellekin piirtäisi. Olisi helpompaa kysyä että mitä kukin haluaisi että piirrän, mutta sitten siitä tulee sellaista enemmän "työ"-luonteista, eikä yhtä hauskaa. Piirustus nyt on vain piirustus, eikä mitään sen isompaa, olis kiva sitten edes antaa jokin kuva mistä toinen tykkää. Huoh, elämän hankaluudet.
Loppujen lopuks... Ei musta edes tunnu yhtään että joulu on kohta. Ei ole lunta, en seuraa mitään joulukalentereita niinkuin pikkusena, ei ole sellanen joulunen olo. Viimevuonnakin se tunne taisi tulla vasta jouluaattona, toivottavasti tänäkin vuonna edes silloin. On kamalan ikävää jos joulu menee vaan ohi ilman että siitä sitten nauttii, seuraava on vasta vuoden päästä... Tuntuu että mä vaan höpötän joulusta :D Tekstin määrästä huomaa että on tullu nukuttua enemmän... Eiköhän se ole ihan vaan hyvä asia, ja nyt olen aika varma että seuraavan kerran kuulette minusta sitten jouluna/sen jälkeen. Hah, silloinkin varmaan joulun merkeissä. xD Jaane~
Unirytmi aivan helkkarin sekasin, olis pitäny olla nukkumassa pari tuntia sitten. Tää aamu meni taas vaihteeks sekasin, onnistuin 8 minuutissa hoitamaan itseni sängystä bussipysäkille, huoh. Ja vaan psykan tunnin takia tämä sähläys. Olisin voinu jättää väliin, JOS se ei olis ollu eka tunti. Pakkohan siellä oli olla paikalla kun muuten ei saa kurssipaikkaa... Koulupäivä yleisesti aivan syvältä. Meni kuviskin kuoroharkoissa. Maanantaina keikka Käpylässä... Eep.
Noh, sain sitten tänään hommattua mun lipun Emilie Autumnin keikalle~ Ihana pidellä lippua käsissä ja tietää että pääsee sinne. Vaikka se on vasta huhtikuussa, mut aivan sama. Hihihii~
Joulu tulee kohti kovaa vauhtia, jo kahdeksas päivä menossa. Tosin puolen tunnin päästä on yhdeksäs. Ei enää kauaa~ Sitte se onkin jo ohi :( Sais tulla kunnolla lunta, musta joulu on niin hirveen synkkä...
Tänään siis kaupungilla Meanchildin kanssa, perus häröilyä, mitä nyt Backstreetin pukukopissa taisi vierähtää puoli tuntia. Säädin korsetin kanssa, ja kun koppiin ei saa mennä kuin yksi kerrallaan, jouduin tekemään sen yksin. Vielä kun kyseessä oli S-kokoinen sulkinainen korsetti, erittäin hankala tapaus. Pääsin kuitenkin ihan ehjänä uloskin siitä. :D Ja ostin myös sen ihanuuden kotiin. Aikaisia joululahjoja~ Huonosti alkanut päivä tuli korjattua sitten siinä hetkessä. Ja kotiin kävellessä satoi oikein kunnolla lunta. Tosin se oli sellasta typerää tosi märkää lunta, kaikki oli ihan märkänä. D:
Noh, kutkuttavaa (O_o) joulunodotusta kaikille, katsotaan kirjoitanko mitään ennen joulua xD Jaane~
Päivän opetus; portaat voi tulla alas selälläänkin, tämä vaihtoehto on kuitenkin äärimmäisen epämukava. :(
Herranjestas, melkein kuukausi edellisestä postauksesta... Niin se vaan aika kuluu, koeviikko vaanii taas parin päivän päässä, toivottavasti selvitään siitäkin hengissä. Ellen onnistu tapattamaan itseäni jo ennen sitä. Kuten tänään, päätin sitten viimein kokea sen portaissa kaatumisen riemun. Koulun metalliset kierreportaat, ne todellakin kannataa juosta, vieläpä kapeaa reunaa kulkien. Huoh, tyhmä minä, todella tyhmä. ...Hah, kirjaimellisesti, "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Käsi on turvonnut, toisesta kädestä meni kynnet, ja vertakin vähän vuosi. vuoti... Miten vaan... Oikeastaan, mulla ei tälläkään hetkellä olisi aikaa postata yhtään mitään, mutta oli nyt vaan pakko.
Säät senkun kylmenee, omassa huoneessakin lämpöä hyvä jos edes 20 astetta, pakko alkaa lämmittämään täällä, ei ole hauskaa istua sisällä takki ja hanskat päällä ettei palellu. Ehkä kohta tulisi lunta. ^^
Ja siitä yskästä, mistä melken kuukausi sitten puhuin, on vihdoin suurilta osin poissa. Ja pääsin vihdoin sinne lääkäriinkin. On vaan vähän turhauttavaa että nyt aletaan tutkia astman mahdollisuuksia, vaikken mä usko että mulla astma olisi. Noh, sellasta se on tyhmien lääkärien kanssa. Kaikkea se keho joutuu kärsimään... Todellakin kiitän sitä, että omistan vahvat luut. Olisi vaikka voinut mennä jotain rikki jos luut olisi heikompaa tekoa.
Ei hirveen kummoista asiaa nyt tähän hätään, koeviikon jälkeen voisi yrittää vaikka kunnon postausta pitkästä aikaa. Nyt kasautuu kouluhommaa niin että hyvä etten huku niihin... Näinä päivinä sitä aina miettii että miksi ihmeessä on lukioon lähdetty, mutta sinne mentiin, siellähän nyt pysytään... Jaa, noh... Toivotaan että keksin blogattavaa koeviikon aikana, Jaane~
...Elossa, jotenkuten. Kaamea väsymys painaa päälle ja yskä senkun pahenee. Kuudetta viikkoa vähintään tässä kärsin yskästä, kouluterveydenhoitaja käski menemään lääkärille. Huoh, kaippa se sitten täytyy, ennen kun tässä tukehdutaan vielä. ...Syksy tuli, tässä huidellaan jo pitkällä pimeää ja kylmää lokakuuta. Ainoa asia mistä syksyssä pidän, on se, että ulkona on paljon kivoja värejä, paitsi yöllä kun vihdoin näkee kirkkaan yötaivaan ja kaikki ihanat tähdet ja kuun. Vaikka päivällä on kivaa tehdä kaikkea kun aurinko paistaa ja on kirkasta, yö on oma lukunsa.
What if I'm the nicest place you'd never want to go? What If I don't know who I am Will that keep us both from trying To find out and when you have Be sure to let me know
Tässä on ollut kaikenlaista, liian vähiä yöunia mikä sitten lisää muita ongelmia ja syömättömyyttä ja tämä yskä... Mutta hengissä kuitenkin ollaan. Uus kuroshitsuji chapter tuli pari päivää sitten, yay. ^^ Vaikka se olikin pelkkää Sebastiania ja Cieliä, ihan kiva. Kuukausi taas seuraavaan... Toivottavasti uusi Loveless tulee pian.
Käytiin tiistaina luokan kanssa katsomassa "Vihan Veli" -näytelmä Kansallisteatterissa, ja voin vaan sanoa, että voi kumpa pääsisi uudestaan sen katsomaan. Kuulin ettei kaikki oikein pitäneet näytelmästä, uskon että se on aivan kiinni ymmärtämisestä ja asenteesta. Näytelmä kertoo erään koulun oppilaiden välisistä kiusaamisista, ja muista ongelmista. Kuka joutuu turvautumaan mielikuvitusystäviin, kuka viiltelyyn. Kukaan ei ole puhdas, kaikki ovat kiusaajia, kaikki ovat uhreja. Näytelmä todella herättää miettimään, onko maailma tuollainen? Lapset ovat raakoja ja kieroja, janoavat heikompien satuttamista. Eräs mieleenpainuvimpia kohtauksia itselleni oli "hulluseepran" ja "pitsiprinssin" laulukohtaus, jossa käytettiin melodiana Kylie Minoguen ja Nick Caven "where the wild roses grow" -kappaletta. Rakastan itse kappaletta, ja kohtaus itsessään oli nätti. Kaksi muuta mieleenpainuvaa laulukohtausta olivat näytelmän avauskohtaus, jossa poika laulaa todella nättiä kappaletta; "Harhailet yössä, etsit turvaa. Ilman suuntaa harhailet yössä, etsit turvaa" -laulaa poika. Ja toinen kohtaus, jonka yhteyttä tarinaan en nyt juuri muista. ^^' Mutta siinä muistaakseni laulaa koko porukka, "Pilven varjosta on vaikea uskoa auringonvaloon ja päivän paisteeseen." Näytelmä käsittelee todellisia ongelmia, ja on niin realistinen että ihan ahdistaa tietää mitä kauheuksia ihmiset toisilleen tekevät.
No jaa, todella mieluusti kävisin sen vielä uudelleen katsomassa. ^^ ...Sellanen olo, että mun piti jotain postata, mutten muista mitä se olisi ollut... No jaa, postaan sitten jos muistan. Tää oli vaihteeks tällanen "hei olen hengissä" -postaus, lyhyt kuin mikä. Ensikertaan, Jaane~
Yhä hengissä, huomenna koeviikon viimeinen koe. Huh. Olen jo alkanut tottumaan siihen, että pääsen ennen puolta päivää kotiin, se on ainoa asia mitä koeviikoilla on kivaa. ^^ Tänäänkin olin jo kymmenen aikaan kävelemässä kotiin bussipysäkiltä. Ihanaa. ~
Noh, kokeisiin lukemisen lisäksi olen ehtinyt tekemään muutakin, onneksi. Parin viimeisen päivän aikana päätin katsoa Lovelessin uudelleen, ihan muistin virkistykseksi. ^^ Ja olihan siellä vaikka mitä, mitä en ollut muistanut ja mikä yllätti taas uudelleen. En muistanutkaan kuinka rikki Ritsuka oli ihan sarjan alussa, sehän oli aivan menettänyt elämänmakunsa, raukka... Olen jo tottunut siihen, minkälainen se on uusimmissa manga-jaksoissa.
No jaa, tänä aamuna sitten katsoin kolme viimeistä jaksoa. Oli todellakin unohtunut viimeisen jakson tapahtumat täysin. Kun lopputekstit sitten alkaa rullaamaan, alan ihan huomaamattani itkeä, mikä taas alkaa naurattamaan. Siinähän sitten itken ja nauran hysteerisesti, onneksi olin yksin kotona. :D Mutta oli se loppu ihan söpö. En ollenkaan ollut muistanut koko kohtauksen olemassaoloa.
Toisaalta sarjan uudelleen katsominen oli aika jännä kokemus myös siksi, että kun cossaa nyt jotakuta, niin sitten samaistuu automaattisesti siihen hahmoon. Vihaan Ritsua aina vaan enemmän... Miten se jaksaa olla niin idiootti?! murh...
Toi kuva valottu tosi jännästi... Ritsuka hehkuu ku mikäki enkeli. No jaa, eka kerta kun yritin piirtää lovelessia. Ihan ok siitä tuli, kai? Tussit ainakin meinas pettää mut tota värittäessä.
