Kaipaat jotain luettavaa?

Onko niin että kaipaat jotakin luettavaa tylsyyden tappamiseksi? Minä ja ystäväni olemme alkaneet kirjoittaa blogia, ja kutsumme Sinut sitä lukemaan. Blogi ei ole mikä tahansa blogi, vaan se kertoo tarinaa. Tarinassa kaksi tyttöä päättää jättää normaalin ja vakaan elämänsä ja aloittaa jotakin aivan uutta, mikä sekoittaa heidän maailmansa aivan päälaelleen. Muutoksen myötä joutuu koetukselle niin heidän ystävyytensä, kuin henkensäkin ja he saavat kokea kuinka karua elämä voi olla. Jos kiinnostaa yhtään, kannattaa käydä vilkaisemassa. Linkin laitan tuohon loppuun. Blogi on juuri vastikään julkaistu, ja hyvin pian alamme julkaista tekstiä sinne. Tällä hetkellä pääsette ihailemaan päähenkilöiden profiileja. Ja tarinahan siis on fiktiivinen, hahmot eivät ole oikeita ihmisiä, eikä mainittuja tapahtumia ole oikeasti tapahtunut. Eikä tarina myöskään sovi aivan herkimmille lukijoille, raskaiden teemojensa vuoksi.

Pyydän anteeksi mainostusta ja kiitän, mikäli käytte blogiin tutustumassa!

Linkki blogiin tässä: http://mmfuckedlife.blogspot.fi/

Hyvästi ja Olkaa tervehdityt

Tämä on nyt vain pikainen tilannekatsaus ja ilmoitus. Ihan alkuun kerron että näin viime metreillä ennen joululomaa olen sairastunut ja näin ollen istun kotona kuumeessa. Töitä olisi paljon  mutta koitan parantua pian. Ja sitten ilmoitusasiaa, kukaan ei ehkä ole huomannut, mutta muutin nimeni. Koin vanhan nimimerkkini hankalaksi käyttää. Vaikka olen käyttänyt sitä vuosia, näin jonkin aikaa pohdittuani olen todennut sen kehnoksi. Useimmille käyytäjille se on vain kirjaimia ja numeroita perä perään, eikä näin ollen tarkoita mitään. Vaikka minulle se toki tarkoittaa. Kuitenkin, olen päättänyt uudelleennimetä itseni helpommalla nimimerkillä, jota vastaisuudessa käytän: Mirandolise. Kenenkään elämää muutos tuskin haittaa, mutta onhan se hyvä tietää, jos ei muuten asiaa huomaa. Hyvää yötä ja rattoisaa joulun odotusta kaikille!

Ihminen on Jumala

Varoitan että tässä on luvassa ns. "vakavaa tekstiä". Aion pohtia uskonnon peruskysymyksiä vapaalla kielellä ja mielellä ja kommentointi on suotavaa niille jotka siihen tuntevat tarvetta.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Aloin tänään etiikan kurssilla (uskonnon 3. kurssi lukiossa) miettimään tätä lausetta tarkemmin. Siis, alussa oli Jumala joka loi ihmisen. Ensin tietysti luotiin maailma. Tiedemiehet tässä heristävät sormeaan että ei ei kun se oli alkuräjähdys eikä mikään Jumala. Kristityt sormi suussa keksivät puolustelua ja päätyvät ratkaisuun että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen. Jaa, no hyvä vastaus sinänsä. Eipä tarvitse päätänsä vaivata mistä se räjähdys syntyi.

No, mutta siitä nyt ei juurikaan keskusteltu. Aikalailla puhki puhuttu, jos minulta kysytään. Mutta siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen = Ihminen on kuva Jumalasta =Ihminen on kuin Jumala, vailla Jumalan henkistä olemusta (joka tosin pyhänä henkenä jokaisessa uskotaan piileskelevän) =näin ollen Jumala on kuin ihminen =Jumala on ihminen =Ihminen on Jumala. Varmasti tuossa on jotain porsaanreikiä, mutta suurpiirteittäin se menee noin. Koska Jumala on "Isä, Poika ja Pyhä Henki" niin olen aina itse olettanut että se pyhä henki tarkoittaa sitä henkistä Jumalan kokemusta ihmisessä itsessään, joka siis tarkoittaa luonnollisesti että Jumala on jokaisessa. Mutta että Jumala vielä näyttääkin meiltä? Varsin ruman muodon valinnut itselleen, saanen sanoa. Jos Jumala on kaikkivoipa niin miksi hän näyttäisi meiltä? Ja taas toiseen suuntaan sovellettuna, eikös ihmisen kuvaksi ottaminen ole aikalailla arvonalennus? Jos jokin suuri olevainen, Jumala, onkin vain samanlainen kuin me niin ei ainakaan minun suunnaltani juuri kunniotusta heru.

Mietitääs nyt tätä koko Jumalaa ihan alusta asti... Kuka on nähnyt Jumalan? Haistanut, tuntenut, kuullut? Onhan noita jotka väittävät ilmestyksiä nähneensä. Ja en kiellä, ehkä ovatkin, kukapa muu sen tietäisi. Monet sanovat kokeneensä jotakin yliluonnollista tai niin upeaa, että ovat nähneet siinä Jumalan. Tai jotain niin kamalaa että ovat heränneet ajattelemaan, että niin, ehkä tuolla onkin joku. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisen upeaa, olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja olen perillä uskonnosta itsestään. Mutta en voi sanoa olevani uskovainen. En kiellä Jumalaa, mutta en myöskään usko Jumalaan, jollei minulle siitä anneta hyvää todistetta.

Jos te sanotte minulle että Jumala on olemassa, niin minä sanon teille, että niin on Saatanakin. Siis oikeasti, katsokaa tätä nyky yhteiskuntaa ja kertokaa minulle, ettei Saatana ole olemassa? Aina on hyvää ja pahaa. Ilman hyvää ei ole pahaa, ja ilman pahaa ei ole hyvää. Mikään ei ole puhtaasti jompaa kumpaa. Kerrotaan, että Jeesus kukisti Saatanan. Ja että ihmisen langetessa, Saatana sai ihmiset itselleen. Jumala lunasti ihmiset takaisin antamalla osan itseään, poikansa Jeesuksen. Mokomat käyvät ihmiskauppaa meistä selkiemme takana... Mutta onko Saatana kukistettu? Niin kauan kun Jumala on, on myös Saatana. Ja kuten mainitsin, ei vaadita paljoa niin Saatanan työt näkyvät kyllä, aivan yhtä selvästi kun Jumalankin. Jos siis halutaan ajatella  moisten olevan olemassa. Ihan yhtä hyvin voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta energiasta yleensä tai jostain vastaavasta. Toisaalta, vaikka uskotaankin että Jumala on se hyvä ja Saatana se paha, onko se nyt loppujen lopuksi niin? Jumala rankaisee kovalla isän kädellä rikkojia elämän varrella. Armosta ei tietoakaan jollei usko ja tottele. Saatana antaa kaiken mitä haluat, koittaa tehdä sinun olosi hyväksi. Vasta lopussa maksat siitä kaikesta hinnan.

Olemme nyt sitten se ns. Vapaa Kansa. Vapaa synnistä ja saamme kaiken anteeksi. Siis, niin kauan kun uskomme. Kun uskomme anteeksiantoon ja Jumalan Armoon. Mikä meni pieleen... Olemme yhä orjia, olemme orjia Jumalalle, joka vaatii uskoa ja vastapainoksi pääsemme parempaan paikkaan sitten kun täällä meistä aika jättää. Kuulostaakin tosi hyvältä. Mitäpä jos, minä haluankin elää täällä mukavasti ja hyvin, ja kuollessni sillä ei ole väliä minne menen, vai menenkö ollenkaan? Sehän on minusta aivan jokaisesta itsestään kiinni, mihin uskoo. Jos uskot tuolla jossain olevan Jumalan, ja ylösnousemuksen, niin sitten uskot ja se on totta sinulle. Sinä saat vapautuksen, anteeksiannon ja pääset taivaaseen. Suomessahan loppujen lopuksi on täysi uskonnonvapaus.

"And I'm not a slave to a God who doesn't exist
And I'm not a slave to a world that doesn't give a shit"

 Tämän raapustuksen tarkoitus ei ole lietsoa kansaa uskomaan Jumalaan tai Saatanaan, tai ylipäänsä yhtään mihnkään. Olen vain koko päivän näitä asioita pyöritellyt mielessäni ja tunnsin tarvetta purkaa ne ulos. Ja kyllä, olen kuunnellut Marilyn Mansonin "Holy wood" albumia tässä jokusen viikon. Alkaa upota aivoihin nuo lyriikat. Toivon etten loukannut ketään, käytin ainoastaan oikeuttani sananvapauteen ja uskonnovapauteen. Ja kuten sanoin, kommenttia saa laittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin uskonnonopettajan kantaa tähän, tai näihin seikkoihin.

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Tähtitorttuja ja piparkakkutaikinaa

Joulu tulee, tänään vietetään ensimmäistä adventtia. Äitini harmisteli aamulla ettei tänä vuonna pidetty pikkujouluja, mutta tokaisin itse että eihän tässä vielä kiire ole. Voi ne pikkujoulut pitää vaikka viikkoa ennen joulua, ajatus on tärkein. Tänään saattaa siis olla ohjelmassa joululeivontaa äidin mieliksi. Mahdollisesti ohjelmassa on myös hiusten värjäystä, pitkästä aikaa.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, ja on välissä tapahtunut aika paljon. Muunmuassa kävin ruotsissa parin ystävän kanssa. Tässä siitä pieni kuvakollaasi:

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en ala sen kummemmin selostamaan. Hauskaa oli. Ja ikävöin glitterkulmakarvojani. Opin myös käyttämään tekoripsiä.

Viimesunnuntaina, ja eilen lauantaina, olen ollut mukana kuorotoiminnassa. Helsingin keskustassa laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina oltiin tuomiokirkon portailla laulamassa, ei niin ihanteellisessa säässä. Vettähän sieltä taivaalta tuli ja seistessä tuli kylmä vaikka oli olevinaan kunnolla päällä. Vähän huonosti organisoitu tuo esitys siellä, kuoro sai hytistä portailla aina kun odoteltiin välinumeroita ja teknisiä ongelmia. Mutta kokemushan sekin oli.

Eilen oltiin kampissa, huomattavasti paremmin organisoitu esitys. Kuorolla ei ollut typeriä taukoja ja saatiin olla sisällä koko aika. Shoppailijoiden sekaan soluttautuminen myös mahdollisti halukkaiden ulkopuolisten mukana laulamisen. Ei tullut kylmä ja tavaroita saatiin säilyttää vartioidussa narikassa, jota hoiti oikein miellyttävä nuori mies. Mutta pidän silti enemmän sellaisista esityksistä, joissa ollaan lavalla ja yleisöä ei kuljeskele joka puolella koko ajan.

Challenge Accepted - Menneisyyteni lyhyesti

Otin Johnnyn haasteen vastaan... Idea vaikuttaa hauskalta.

10 vuotta sitten...

*Aloitin ekaluokan
*Olin puhelias ja kaikkien kaveri
*Muutin Toijalaan
*Olin paljon ulkona
*Aloin lukea Pottereita

5 vuotta sitten...

*Muutin Keravalle
*Opin että ei kannata kaveerata kenen tahansa kanssa
*Sain yhden elintärkeän ystävän
*Kiinnostuin animesta ja mangasta
*Aloin pitää laulamisesta yleisölle
*Esiinnyin toista kertaa flamencofestivaaleilla

3 vuotta sitten...

*Olin asunut Helsingissä yli vuoden
*Olin hukassa
*Olin tajunnut että ihmisiin ei voi luottaa
*Aloin vihata ihmisiä
*Masennuin siitä että olin ulkopuolinen
*Tapasin toisen tärkeän ystävän
*Aloin kuunnella ahkerasti Marilyn Mansonia
*Aloin käydä coneissa
*Lauloin ensikertaa soolona yleisölle

1 vuosi sitten...

*Aloitin lukion
*Pääsin suuremmilta osin eroon kusipäistä
*Tapasin elämäni tärkeimmät ihmiset
*Yläasteen haavat alkoivat parantua
*Aloitin kuorossa laulamisen

Kuluneena vuonna...

*Olen alkanut syventää ihmissuhteitani
*Olen saanut poikaystävän
*Masennuin uudelleen hankalasta elämäntilanteesta
*Aloin romahtelemaan enemmän
*Aloitin lukion toisen vuoden
*Olen koittanut päästä yli masentuneisuudesta
*Olen käynyt coneissa

Eilen...

*Nukuin valtavasti
*Luin historiaa
*Kävin treeneissä
*Olin väsynyt

Tänään...

*Nukuin vielä enemmän
*Luin enemmän historiaa
*Katsoin Burlesque -elokuvan ystävien kanssa
*Kävin treeneissä
*Olen kuunnellut koko päivän Marilyn Mansonia

Huomenna...

*Herään kuudelta, jotta ehdin keskustaan puoli kahdeksaksi
*Kiertelen kirkkoja
*Käyn laulamassa kuorotreeneissä
*Luen historiaa
*Koitan käydä nukkumaan aiemmin...

Ylihuomenna...

*Teen historian kokeen
*Olen ystävien kanssa
*Syön jotain hyvää
*Valmistaudun henkisesti uuteen jaksoon

Vuoden päästä...

*Olen kirjoittanut englannin
*Olen täysi-ikäinen
*Elämäni on toivottavasti selkeytynyt
*Luen tätä ja facepalmaan kun jokin menikin eritavalla

Toivottavasti tästä on viihdettä jollekin ^^' Lähdin haasteeseen mukaan ja edelleenhaastan lukijoitani (:

Ei mennytkään ihan putkeen

Ei mennyt ei... Noh. Placebon keikka minne sain lahjaksi lipun, peruttiin. Peruuntumisesta ilmoitettiin 20 minuuttia aiemmin kuin keikan olisi pitänyt alkaa. Siellähän sitten seistiin kylmässä sateessa ja mietittiin että mitäs nyt? Oltiin odotettu kauan ja se sitten noin vaan peruutettiin. Moni siellä jäähallin pihalla itkikin. Aika surullinen hetki. Saimme ilmoituksen, että "Brianin sairastumisen vuoksi konsertti on peruttu. Mahdollista korvaavaa päivää ollaan etsimässä, mutta halutessa lipun voi palauttaa korvausta vastaan." Emme palauttaneet lippuja, odottelemme ilmoitusta korvaavasta päivästä. Jos tällaista saadaan järjestettyä. Meni sitten ilta mönkään. Vieläkin kovin masentunut olo siitä ettei päästykään konserttiin.

"Days before you came, in the cold light of the morning. I know, you don't care about us, so fuck u anyway. Still we are looking for the answers to the neverending why, why oh why, song to say good bye? Every you and every me, hang on to your IQ, there's something rotten, it's the look on your face I'd like to knock out."

Toivon Brianille pikaista parantumista.

Nouskaa lapseni

Viettäessäni iltaa eräässä viehättävässä  mutta nuhruisessa baarissa, silmääni iski eräs nuori nainen. Pitkä ja vahvan näköinen, mutta ehdottoman naisellinen. Oikein sievä yksilö. Päätin, että tuossa olisi ainesta armeijaani. Hän olisi tarpeeksi vahva kestämään muutoksen hengissä. Lähestyin naista ystävällisissä merkeissä, hymyillen niin inhimillisesti kuin vain osasin enää.

Nainen osoittautui täydelliseksi, hänellä oli huonot välit vanhempiinsa, vähän ystäviä ja hurja luonne. Päättäväinen ja vahva nuori kapinallinen. Joimme muutaman lasillisen ja tutustuimme toisiimme. Minä esittäydyin vähäpätöisenä pätkätöiden raatajana joka oli lopen kyllästynyt elämänsä tyhjyyteen. Tämä nainen kertoi lähimain koko elämänkertansa, hiukan juopunut kun sattui olemaan. Mutta siitä oli vain apua. Yön edetessä tarjouduin saattamaan naisen kotiinsa, koska omistin auton. Emme kuitenkaan koskaan ajaneet tämän talolle.

Naisen nuokkuessa pelkääjänpaikalla, hymyilin voitonriemuisesti. Ihmiset ovat helppoa saalista. Vaadittiin vain ripaus ystävällisyyttä, luottamusta ja viekkautta... Huokaisin ja pudistin päätäni. Aivan liian helppoa. Upotin myrkylliset hampaani naisen pehmeään lihaan ja annoin myrkyn levitä hänen kauniiseen kehoonsa.

Viikon kuluttua, hän palasi tajuihinsa. Muuttuneena ja ymmällään. Veisi aikaa tottua, sanoin hänelle. Se veisi oman aikansa tottua siihen ettei enää voinut kulkea kaduilla päiväsaikaan, ettei enää tarvinnut nukkua tai syödä. Täytyi tottua olemaan kuollut. Ainoana haittapuolena vain loputon rapistuminen. vaikka ruumis on kuolleena kuolematon, se rapistuu, mätänee. Olen koittanut peittää jälkiä meikillä, peittää hajua hajuvesillä, se on kuitenkin vaikeaa.

Opetin ensimmäiselle onnistuneelle seuraajalleni kaiken tarvittavan. Miten liikkua, missä liikkua, miten käyttäytyä ja kenelle puhua. Ja etenkin mistä metsästää. Hänen vastuulleen jäisi seuraavan seuraajan löytäminen. Antaisin hänelle kunnian tappaa seuraava joukkoomme. Ja tiedän, että tein oikein, sillä yksilö jonka ystäväni valitsi, oli oikein miellyttävä.

En tiedä mistä hänet löydettiin, mutta hän oli vain kaikkea hyvää. Vahva mies, ei epäilystäkään ettei hän jäisi henkiin. Hän oli eristäytynyt yhteiskunnasta jo muutenkin, ettei hänen poissaoloaan kukaan huomaisi. Sen sijaan minun kanssani, meidän puolellamme, hänestä tulisi suuri. Hän olisi korvaamaton osa armeijaani. Meitä oli nyt kolme, ei kovinkaan paljoa, mutta alku sekin. Jokainen jäsen oli harkittava tarkoin, yksikin virhe saattoi käydä kohtalokkaaksi. Siksi oli mietittävä, miten saisimme kerättyä juuri haluamanlaisiamme ihmisiä.