Pitsiverhoja ja Ystävyyden Taikaa

Viimeinen viikko tai pari on kulunut muuttopuuhissa. Tavaraa on pakattu, kuljetettu ja purettu. En muistanutkaan kuinka rankkaa muuttaminen on. Tai sitten pienempänä sitä ei ole niin paljon osallisena kuin nyt isompana. Noh, pääasia on kuitenkin se että aletaan vihdoin olla loppusuoralla. Omakin huoneeni muistuttaa jo huonetta. ^^

Tämän päivän ylpeys on viimein paikalleen saadut verhot ja työpöytä. Voin lopettaa pahvilaatikoiden käyttämisen pöytänä, ja ei tarvitse sietää porottavaa aurinkoa verhottomasta ikkunasta. Visuaalisena kokonaisuutena pidän verhoista hyvin paljon. Olen sekoittanut kahdet erilaiset verhot, mustat tavalliset pitkät verhot, ja valkoiset pitsiverhot. Näin mustat verhot luovat kontrastia pitsien kuvioille ja pimentävät huonetta. Pitsi taas keventää mustan synkkyyttä.

Ikkunan vastakkaisella seinällä on julisteita ja maalauksia. Ilman kehyksiä tosin, pelkkänä paperina. Niiden kiinnitykseen en ole yhtä tyytyväinen. Yritin oikein kovasti, ettei kuvat menisi vinoon, mutta jokainen kuudesta kuvasta menivät vinoon. :/ Jälkeenpäin en jaksa lähteä korjaamaan, koska seinälle kiinnittämisessä on niin paljon työtä. Olkoon sitten vinossa.

Muuttourakan ohella olen ollut kipeänä. En ole juuri koskaan käynyt lääkärissä, mutta nyt sitten oli pakko käydä kun kivulle ei tuntunut olevan loppua eikä syytä. Diagnosointi oli kuitenkin helppoa ja yksinkertaista, nielurisatulehdus siellä todettiin. Helpottuneena marssin apteekkiin hakemaan lääkkeeni ja tästä jatkoin koulutehtävien pariin. Vaikka viikoksi sainkin sairaslomaa. Seuraavat päivät vietin ahkerasti levätessä. Nukuin valtavasti ja hyvä niin, lääkekuurin alettua, paraneminen tapahtui nopeasti. Vieläkin on kuuria jäljellä, mutta kipua ei enää ole ja merkit tulehduksesta ovat lähes kaikonneet.

Henkisenä tukena parantumisessa olivat ponit. My Little Pony on ihan hauska, rento sarja katsottavaksi kun ei jaksa tai huvita tehdä muutakaan. Lopulta sitä jo katsoo ihan mielellään. (Terveisin entinen sarjaa vihannut) Tässä on vuoden sisällä tapahtunut niin paljon kaikenlaista mitä vannoin olevani tekemättä, että olihan tämäkin odotettavissa. Mutta ei siitä sitten sen enempää. :P

Minä tästä koitan jaksaa vielä tyhjentää viimeiset laatikot paikoilleen...

Väliaikaiset rastat - how to

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä jotain hyödyllistä ja olkoon se sitten pieni opetus teille lukijoille. Aiempi tutorial, niin sanoakseni, oli maski irvikissaa varten ja nyt ajattelin jotakin monikäyttöisempää ja itselle ajankohtaista. Opetan miten tehdä rastat, jotka eivät ole oikeasti rastat, vaan letit, eivätkä pysy päässä lopun ikää, ellei niin tahdo. Aikaa ja vaivaa sekä kädentaitoja tämä kyllä vaatii, mutta on se mielestäni sen arvoista. Varsinkin näin talvipakkasten aikaan kun pitkät hiukset sähköstyvät aivan riesaksi asti ja on pakko pitää jatkuvasti kiinni. Uskoakseni myös kesällä tulee olemaan hyvin käytännöllistä, niin että saa hiukset nopeasti pois kuumentamasta hikistä niskaa. 

Tarvitset: Lankaa/narua/kengännauhoja/kangassuikaleita mitä vain mikä vastaa hiustesi pituutta ja on tarpeeksi taipuisaa, sekä vastaa väri- tai kuviomaailmaltaan mieltymyksiäsi. Lisäksi sakset mikäli tarvitset ja jos haluat siistiä jälkeä, kampa. Tarvikkeet eivät siis ole kovin hankalia. Mutta jos haluat hivenen kestävämmän tuloksen, tai jos teet lyhyisiin hiuksiin pitkiä, langan tai narun on oltava kolmijakoista. Sen on siis oltava mahdollista jakaa kolmeen kahden nippuun letittäessä. 

1. Jaa hiukset jakauksesi mukaisesti, tai yksinkertaisesti keskeltä kahtia ja letitä toinen puolisko suojaan virheiltä ja takkuuntumiselta. Sido jäljellejäävästä puolikkaasta ylimmät hiukset nutturalle, niin että jätät niskaan haluamasi kokoisen kerroksen hiuksia, joista teet ensimmäiset letit. Leikkaa kaksi kertaa hiustesi mittainen lanka/naru tai mitä käytät, niin että taittaessasi sen puoliksi, se on hiustesi mittainen. 

2. Valitse sopivan paksuinen määrä hiuksia ensimmäiseen lettiin ja vedä loput hiukset sivuun odottamaan. (Hiustukon kannattaa olla melko ohut jos haluat paljon lettejä.) Voit joko jakaa hiustukon kahtia ja aloittaa tekemään vahvempaa lettiä, tai voit aloittaa vain letittämällä narua hiusten kanssa. Jos jaat hiukset, varmista että sinulla on yksi naru, yksi naru ja hiustukko, ja yksi hiustukko, joilla alat letittää. Näin tulos on tukevin. Naru tulisi saada kiinnittymään tukevasti mahdollisimman lähelle hiuksen juurta, jotta se ei saisi aikaan takkuja aivan juureen. Niitä on ikävä harjata pois. Jos letität pelkästään narua hiusten kanssa, on vaara että hiukset alkavat liukua letistä irti hiljalleen, siksi itse sekoitan narun ja hiukset keskenään. Lyhyemmillä hiuksilla tämä sekoittaminen on myös pakollista. 

3. Latvaa kohden homma etenee aivan kuten tavallinen letitys, lopussa langan päät solmitaan umpisolmulla yhteen, ja mahdollisesti erotetut hiukset kootaan yhteen, niin että latva näyttää tavalliselta letiltä, riippumatta jaoitko hiuksia vai et. 

4. JOS LYHYET HIUKSET TAI OTSATUKKA: Mittaa lanka haluamasi hiusten mittaisiksi, tai jos otsatukka, muiden hiustesi mittaisiksi. Aloita samalla tavalla kuin pitkien hiusten kanssa, mutta malko pian tai heti aluksi, jaa hiukset kahtia edellä mainitulla tavalla. Ennen kuin hiukset loppuvat, jaa letittämästäsi kahdesta langanpäästä langat osiin niin, että sinulla on kolme kahden langan tukkoa, missä on kaikissa seassa hiuksia. Tämän jälkeen jatkat letittämistä, vaikka hiukset loppuvat kesken, loppumatkan letität pelkkuä lankoja, kunnes olet saanut aikaan haluamasi mittaisen letin. Sitten lopetat kuten pitkien kanssa, solmit valitsemasi kaksi langanpäätä yhteen umpisolmulla. 

5. Muista edetä alhaalta ylöspäin, näin takkuuntumisen vaara on pienin. Saatuasi valmiiksi ensimmäisen puolen, luonnollisesti jatkat toiselle puolelle saman. 

 Tässä on letti jonka tein kengännauhoilla

Letit nutturalla

 Letit auki. Käytin neljänlaisia lankoja/kengännauhoja

 Esimerkki siitä, miltä letti tulee näyttämään kun sen jatkaa loppuun pelkillä langoilla

Esimerkki normaalista paksusta villalangasta

Työ voi viedä kauan, riippuen lettien paksuudesta ja pituudesta. Itselläni 6-8 tuntia. Työ on käsille rasittavaa ja vaatii tarkkuutta jotta leteistä tulee riittävän kireitä ja tukevia. Muuten ne lähtevät löystymään tai jopa purkautumaan, mikä johtaa takkuuntumiseen. Letit kestävät n. viikon, enintään kaksi. Lettejä on hankalaa pestä ja itse en kestä kovin paljon kauempaa kuin viikon, mutta nähtyäni moisen vaivan, en aivan heti jaksa lähteä purkamaan. Kun koko pää on letitetty letit toimii kätevästi auki, nutturalla, poninhännällä tai letillä. 

Toivottavasti tästä oli apua jollekin, hyvää maaliskuun jatkoa! :)

Wanhat tanssit

Jee jee wanhat ohi. Kaks kuukautta reeniä ja nytten se on ohi :O Ollaan sitten koulun vanhimmat abien lähtiessä pois. Tällä hetkellä väsyttää niin ettei jaksa asiaa edes kummemmin miettiä. Ja toisaalta ei se niin erikoiselta tunnu kun itse käkin koululla vielä ylimääräisen vuoden. Pitäisi jaksaa kohta raahautua suihkuun pesemään lakkaa pois ja ennen sitä pitäisi saada tupeeraukset harjattua. Ainakaan ei ole niitä tekoripsiä sitten enää tänään mitä eilen sai repiä silmistä irti. Hankalaa on olla nainen.

Puvusta sen verran että sen teki ystäväni ihan alusta loppuun saakka, torstai-illan meikeissä sain apua Helmestä ja ystäväni laittoi hiuksetkin. Tänään perjantaina sain sitten pärjätä ihan omillani, mutta eipä siinä mitään, on sitä tukkaa ja naama laitettu ennenkin kuntoon. :D Ikävää oli vaan raahata sitä kaikkea tavaraa vaihotovaatteista koulukirjoihin sinne saliin ja bussilla kotiin.

Kaipaat jotain luettavaa?

Onko niin että kaipaat jotakin luettavaa tylsyyden tappamiseksi? Minä ja ystäväni olemme alkaneet kirjoittaa blogia, ja kutsumme Sinut sitä lukemaan. Blogi ei ole mikä tahansa blogi, vaan se kertoo tarinaa. Tarinassa kaksi tyttöä päättää jättää normaalin ja vakaan elämänsä ja aloittaa jotakin aivan uutta, mikä sekoittaa heidän maailmansa aivan päälaelleen. Muutoksen myötä joutuu koetukselle niin heidän ystävyytensä, kuin henkensäkin ja he saavat kokea kuinka karua elämä voi olla. Jos kiinnostaa yhtään, kannattaa käydä vilkaisemassa. Linkin laitan tuohon loppuun. Blogi on juuri vastikään julkaistu, ja hyvin pian alamme julkaista tekstiä sinne. Tällä hetkellä pääsette ihailemaan päähenkilöiden profiileja. Ja tarinahan siis on fiktiivinen, hahmot eivät ole oikeita ihmisiä, eikä mainittuja tapahtumia ole oikeasti tapahtunut. Eikä tarina myöskään sovi aivan herkimmille lukijoille, raskaiden teemojensa vuoksi.

Pyydän anteeksi mainostusta ja kiitän, mikäli käytte blogiin tutustumassa!

Linkki blogiin tässä: http://mmfuckedlife.blogspot.fi/

Hyvästi ja Olkaa tervehdityt

Tämä on nyt vain pikainen tilannekatsaus ja ilmoitus. Ihan alkuun kerron että näin viime metreillä ennen joululomaa olen sairastunut ja näin ollen istun kotona kuumeessa. Töitä olisi paljon  mutta koitan parantua pian. Ja sitten ilmoitusasiaa, kukaan ei ehkä ole huomannut, mutta muutin nimeni. Koin vanhan nimimerkkini hankalaksi käyttää. Vaikka olen käyttänyt sitä vuosia, näin jonkin aikaa pohdittuani olen todennut sen kehnoksi. Useimmille käyytäjille se on vain kirjaimia ja numeroita perä perään, eikä näin ollen tarkoita mitään. Vaikka minulle se toki tarkoittaa. Kuitenkin, olen päättänyt uudelleennimetä itseni helpommalla nimimerkillä, jota vastaisuudessa käytän: Mirandolise. Kenenkään elämää muutos tuskin haittaa, mutta onhan se hyvä tietää, jos ei muuten asiaa huomaa. Hyvää yötä ja rattoisaa joulun odotusta kaikille!

Ihminen on Jumala

Varoitan että tässä on luvassa ns. "vakavaa tekstiä". Aion pohtia uskonnon peruskysymyksiä vapaalla kielellä ja mielellä ja kommentointi on suotavaa niille jotka siihen tuntevat tarvetta.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Aloin tänään etiikan kurssilla (uskonnon 3. kurssi lukiossa) miettimään tätä lausetta tarkemmin. Siis, alussa oli Jumala joka loi ihmisen. Ensin tietysti luotiin maailma. Tiedemiehet tässä heristävät sormeaan että ei ei kun se oli alkuräjähdys eikä mikään Jumala. Kristityt sormi suussa keksivät puolustelua ja päätyvät ratkaisuun että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen. Jaa, no hyvä vastaus sinänsä. Eipä tarvitse päätänsä vaivata mistä se räjähdys syntyi.

No, mutta siitä nyt ei juurikaan keskusteltu. Aikalailla puhki puhuttu, jos minulta kysytään. Mutta siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen = Ihminen on kuva Jumalasta =Ihminen on kuin Jumala, vailla Jumalan henkistä olemusta (joka tosin pyhänä henkenä jokaisessa uskotaan piileskelevän) =näin ollen Jumala on kuin ihminen =Jumala on ihminen =Ihminen on Jumala. Varmasti tuossa on jotain porsaanreikiä, mutta suurpiirteittäin se menee noin. Koska Jumala on "Isä, Poika ja Pyhä Henki" niin olen aina itse olettanut että se pyhä henki tarkoittaa sitä henkistä Jumalan kokemusta ihmisessä itsessään, joka siis tarkoittaa luonnollisesti että Jumala on jokaisessa. Mutta että Jumala vielä näyttääkin meiltä? Varsin ruman muodon valinnut itselleen, saanen sanoa. Jos Jumala on kaikkivoipa niin miksi hän näyttäisi meiltä? Ja taas toiseen suuntaan sovellettuna, eikös ihmisen kuvaksi ottaminen ole aikalailla arvonalennus? Jos jokin suuri olevainen, Jumala, onkin vain samanlainen kuin me niin ei ainakaan minun suunnaltani juuri kunniotusta heru.

Mietitääs nyt tätä koko Jumalaa ihan alusta asti... Kuka on nähnyt Jumalan? Haistanut, tuntenut, kuullut? Onhan noita jotka väittävät ilmestyksiä nähneensä. Ja en kiellä, ehkä ovatkin, kukapa muu sen tietäisi. Monet sanovat kokeneensä jotakin yliluonnollista tai niin upeaa, että ovat nähneet siinä Jumalan. Tai jotain niin kamalaa että ovat heränneet ajattelemaan, että niin, ehkä tuolla onkin joku. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisen upeaa, olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja olen perillä uskonnosta itsestään. Mutta en voi sanoa olevani uskovainen. En kiellä Jumalaa, mutta en myöskään usko Jumalaan, jollei minulle siitä anneta hyvää todistetta.

Jos te sanotte minulle että Jumala on olemassa, niin minä sanon teille, että niin on Saatanakin. Siis oikeasti, katsokaa tätä nyky yhteiskuntaa ja kertokaa minulle, ettei Saatana ole olemassa? Aina on hyvää ja pahaa. Ilman hyvää ei ole pahaa, ja ilman pahaa ei ole hyvää. Mikään ei ole puhtaasti jompaa kumpaa. Kerrotaan, että Jeesus kukisti Saatanan. Ja että ihmisen langetessa, Saatana sai ihmiset itselleen. Jumala lunasti ihmiset takaisin antamalla osan itseään, poikansa Jeesuksen. Mokomat käyvät ihmiskauppaa meistä selkiemme takana... Mutta onko Saatana kukistettu? Niin kauan kun Jumala on, on myös Saatana. Ja kuten mainitsin, ei vaadita paljoa niin Saatanan työt näkyvät kyllä, aivan yhtä selvästi kun Jumalankin. Jos siis halutaan ajatella  moisten olevan olemassa. Ihan yhtä hyvin voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta energiasta yleensä tai jostain vastaavasta. Toisaalta, vaikka uskotaankin että Jumala on se hyvä ja Saatana se paha, onko se nyt loppujen lopuksi niin? Jumala rankaisee kovalla isän kädellä rikkojia elämän varrella. Armosta ei tietoakaan jollei usko ja tottele. Saatana antaa kaiken mitä haluat, koittaa tehdä sinun olosi hyväksi. Vasta lopussa maksat siitä kaikesta hinnan.

Olemme nyt sitten se ns. Vapaa Kansa. Vapaa synnistä ja saamme kaiken anteeksi. Siis, niin kauan kun uskomme. Kun uskomme anteeksiantoon ja Jumalan Armoon. Mikä meni pieleen... Olemme yhä orjia, olemme orjia Jumalalle, joka vaatii uskoa ja vastapainoksi pääsemme parempaan paikkaan sitten kun täällä meistä aika jättää. Kuulostaakin tosi hyvältä. Mitäpä jos, minä haluankin elää täällä mukavasti ja hyvin, ja kuollessni sillä ei ole väliä minne menen, vai menenkö ollenkaan? Sehän on minusta aivan jokaisesta itsestään kiinni, mihin uskoo. Jos uskot tuolla jossain olevan Jumalan, ja ylösnousemuksen, niin sitten uskot ja se on totta sinulle. Sinä saat vapautuksen, anteeksiannon ja pääset taivaaseen. Suomessahan loppujen lopuksi on täysi uskonnonvapaus.

"And I'm not a slave to a God who doesn't exist
And I'm not a slave to a world that doesn't give a shit"

 Tämän raapustuksen tarkoitus ei ole lietsoa kansaa uskomaan Jumalaan tai Saatanaan, tai ylipäänsä yhtään mihnkään. Olen vain koko päivän näitä asioita pyöritellyt mielessäni ja tunnsin tarvetta purkaa ne ulos. Ja kyllä, olen kuunnellut Marilyn Mansonin "Holy wood" albumia tässä jokusen viikon. Alkaa upota aivoihin nuo lyriikat. Toivon etten loukannut ketään, käytin ainoastaan oikeuttani sananvapauteen ja uskonnovapauteen. Ja kuten sanoin, kommenttia saa laittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin uskonnonopettajan kantaa tähän, tai näihin seikkoihin.

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Tähtitorttuja ja piparkakkutaikinaa

Joulu tulee, tänään vietetään ensimmäistä adventtia. Äitini harmisteli aamulla ettei tänä vuonna pidetty pikkujouluja, mutta tokaisin itse että eihän tässä vielä kiire ole. Voi ne pikkujoulut pitää vaikka viikkoa ennen joulua, ajatus on tärkein. Tänään saattaa siis olla ohjelmassa joululeivontaa äidin mieliksi. Mahdollisesti ohjelmassa on myös hiusten värjäystä, pitkästä aikaa.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, ja on välissä tapahtunut aika paljon. Muunmuassa kävin ruotsissa parin ystävän kanssa. Tässä siitä pieni kuvakollaasi:

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en ala sen kummemmin selostamaan. Hauskaa oli. Ja ikävöin glitterkulmakarvojani. Opin myös käyttämään tekoripsiä.

Viimesunnuntaina, ja eilen lauantaina, olen ollut mukana kuorotoiminnassa. Helsingin keskustassa laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina oltiin tuomiokirkon portailla laulamassa, ei niin ihanteellisessa säässä. Vettähän sieltä taivaalta tuli ja seistessä tuli kylmä vaikka oli olevinaan kunnolla päällä. Vähän huonosti organisoitu tuo esitys siellä, kuoro sai hytistä portailla aina kun odoteltiin välinumeroita ja teknisiä ongelmia. Mutta kokemushan sekin oli.

Eilen oltiin kampissa, huomattavasti paremmin organisoitu esitys. Kuorolla ei ollut typeriä taukoja ja saatiin olla sisällä koko aika. Shoppailijoiden sekaan soluttautuminen myös mahdollisti halukkaiden ulkopuolisten mukana laulamisen. Ei tullut kylmä ja tavaroita saatiin säilyttää vartioidussa narikassa, jota hoiti oikein miellyttävä nuori mies. Mutta pidän silti enemmän sellaisista esityksistä, joissa ollaan lavalla ja yleisöä ei kuljeskele joka puolella koko ajan.