Hyvästi ja Olkaa tervehdityt

Tämä on nyt vain pikainen tilannekatsaus ja ilmoitus. Ihan alkuun kerron että näin viime metreillä ennen joululomaa olen sairastunut ja näin ollen istun kotona kuumeessa. Töitä olisi paljon  mutta koitan parantua pian. Ja sitten ilmoitusasiaa, kukaan ei ehkä ole huomannut, mutta muutin nimeni. Koin vanhan nimimerkkini hankalaksi käyttää. Vaikka olen käyttänyt sitä vuosia, näin jonkin aikaa pohdittuani olen todennut sen kehnoksi. Useimmille käyytäjille se on vain kirjaimia ja numeroita perä perään, eikä näin ollen tarkoita mitään. Vaikka minulle se toki tarkoittaa. Kuitenkin, olen päättänyt uudelleennimetä itseni helpommalla nimimerkillä, jota vastaisuudessa käytän: Mirandolise. Kenenkään elämää muutos tuskin haittaa, mutta onhan se hyvä tietää, jos ei muuten asiaa huomaa. Hyvää yötä ja rattoisaa joulun odotusta kaikille!

Ihminen on Jumala

Varoitan että tässä on luvassa ns. "vakavaa tekstiä". Aion pohtia uskonnon peruskysymyksiä vapaalla kielellä ja mielellä ja kommentointi on suotavaa niille jotka siihen tuntevat tarvetta.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Aloin tänään etiikan kurssilla (uskonnon 3. kurssi lukiossa) miettimään tätä lausetta tarkemmin. Siis, alussa oli Jumala joka loi ihmisen. Ensin tietysti luotiin maailma. Tiedemiehet tässä heristävät sormeaan että ei ei kun se oli alkuräjähdys eikä mikään Jumala. Kristityt sormi suussa keksivät puolustelua ja päätyvät ratkaisuun että Jumala sai aikaan alkuräjähdyksen. Jaa, no hyvä vastaus sinänsä. Eipä tarvitse päätänsä vaivata mistä se räjähdys syntyi.

No, mutta siitä nyt ei juurikaan keskusteltu. Aikalailla puhki puhuttu, jos minulta kysytään. Mutta siis, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen = Ihminen on kuva Jumalasta =Ihminen on kuin Jumala, vailla Jumalan henkistä olemusta (joka tosin pyhänä henkenä jokaisessa uskotaan piileskelevän) =näin ollen Jumala on kuin ihminen =Jumala on ihminen =Ihminen on Jumala. Varmasti tuossa on jotain porsaanreikiä, mutta suurpiirteittäin se menee noin. Koska Jumala on "Isä, Poika ja Pyhä Henki" niin olen aina itse olettanut että se pyhä henki tarkoittaa sitä henkistä Jumalan kokemusta ihmisessä itsessään, joka siis tarkoittaa luonnollisesti että Jumala on jokaisessa. Mutta että Jumala vielä näyttääkin meiltä? Varsin ruman muodon valinnut itselleen, saanen sanoa. Jos Jumala on kaikkivoipa niin miksi hän näyttäisi meiltä? Ja taas toiseen suuntaan sovellettuna, eikös ihmisen kuvaksi ottaminen ole aikalailla arvonalennus? Jos jokin suuri olevainen, Jumala, onkin vain samanlainen kuin me niin ei ainakaan minun suunnaltani juuri kunniotusta heru.

Mietitääs nyt tätä koko Jumalaa ihan alusta asti... Kuka on nähnyt Jumalan? Haistanut, tuntenut, kuullut? Onhan noita jotka väittävät ilmestyksiä nähneensä. Ja en kiellä, ehkä ovatkin, kukapa muu sen tietäisi. Monet sanovat kokeneensä jotakin yliluonnollista tai niin upeaa, että ovat nähneet siinä Jumalan. Tai jotain niin kamalaa että ovat heränneet ajattelemaan, että niin, ehkä tuolla onkin joku. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollisen upeaa, olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen ja olen perillä uskonnosta itsestään. Mutta en voi sanoa olevani uskovainen. En kiellä Jumalaa, mutta en myöskään usko Jumalaan, jollei minulle siitä anneta hyvää todistetta.

Jos te sanotte minulle että Jumala on olemassa, niin minä sanon teille, että niin on Saatanakin. Siis oikeasti, katsokaa tätä nyky yhteiskuntaa ja kertokaa minulle, ettei Saatana ole olemassa? Aina on hyvää ja pahaa. Ilman hyvää ei ole pahaa, ja ilman pahaa ei ole hyvää. Mikään ei ole puhtaasti jompaa kumpaa. Kerrotaan, että Jeesus kukisti Saatanan. Ja että ihmisen langetessa, Saatana sai ihmiset itselleen. Jumala lunasti ihmiset takaisin antamalla osan itseään, poikansa Jeesuksen. Mokomat käyvät ihmiskauppaa meistä selkiemme takana... Mutta onko Saatana kukistettu? Niin kauan kun Jumala on, on myös Saatana. Ja kuten mainitsin, ei vaadita paljoa niin Saatanan työt näkyvät kyllä, aivan yhtä selvästi kun Jumalankin. Jos siis halutaan ajatella  moisten olevan olemassa. Ihan yhtä hyvin voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta energiasta yleensä tai jostain vastaavasta. Toisaalta, vaikka uskotaankin että Jumala on se hyvä ja Saatana se paha, onko se nyt loppujen lopuksi niin? Jumala rankaisee kovalla isän kädellä rikkojia elämän varrella. Armosta ei tietoakaan jollei usko ja tottele. Saatana antaa kaiken mitä haluat, koittaa tehdä sinun olosi hyväksi. Vasta lopussa maksat siitä kaikesta hinnan.

Olemme nyt sitten se ns. Vapaa Kansa. Vapaa synnistä ja saamme kaiken anteeksi. Siis, niin kauan kun uskomme. Kun uskomme anteeksiantoon ja Jumalan Armoon. Mikä meni pieleen... Olemme yhä orjia, olemme orjia Jumalalle, joka vaatii uskoa ja vastapainoksi pääsemme parempaan paikkaan sitten kun täällä meistä aika jättää. Kuulostaakin tosi hyvältä. Mitäpä jos, minä haluankin elää täällä mukavasti ja hyvin, ja kuollessni sillä ei ole väliä minne menen, vai menenkö ollenkaan? Sehän on minusta aivan jokaisesta itsestään kiinni, mihin uskoo. Jos uskot tuolla jossain olevan Jumalan, ja ylösnousemuksen, niin sitten uskot ja se on totta sinulle. Sinä saat vapautuksen, anteeksiannon ja pääset taivaaseen. Suomessahan loppujen lopuksi on täysi uskonnonvapaus.

"And I'm not a slave to a God who doesn't exist
And I'm not a slave to a world that doesn't give a shit"

 Tämän raapustuksen tarkoitus ei ole lietsoa kansaa uskomaan Jumalaan tai Saatanaan, tai ylipäänsä yhtään mihnkään. Olen vain koko päivän näitä asioita pyöritellyt mielessäni ja tunnsin tarvetta purkaa ne ulos. Ja kyllä, olen kuunnellut Marilyn Mansonin "Holy wood" albumia tässä jokusen viikon. Alkaa upota aivoihin nuo lyriikat. Toivon etten loukannut ketään, käytin ainoastaan oikeuttani sananvapauteen ja uskonnovapauteen. Ja kuten sanoin, kommenttia saa laittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kuin uskonnonopettajan kantaa tähän, tai näihin seikkoihin.

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Tähtitorttuja ja piparkakkutaikinaa

Joulu tulee, tänään vietetään ensimmäistä adventtia. Äitini harmisteli aamulla ettei tänä vuonna pidetty pikkujouluja, mutta tokaisin itse että eihän tässä vielä kiire ole. Voi ne pikkujoulut pitää vaikka viikkoa ennen joulua, ajatus on tärkein. Tänään saattaa siis olla ohjelmassa joululeivontaa äidin mieliksi. Mahdollisesti ohjelmassa on myös hiusten värjäystä, pitkästä aikaa.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, ja on välissä tapahtunut aika paljon. Muunmuassa kävin ruotsissa parin ystävän kanssa. Tässä siitä pieni kuvakollaasi:

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, en ala sen kummemmin selostamaan. Hauskaa oli. Ja ikävöin glitterkulmakarvojani. Opin myös käyttämään tekoripsiä.

Viimesunnuntaina, ja eilen lauantaina, olen ollut mukana kuorotoiminnassa. Helsingin keskustassa laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina oltiin tuomiokirkon portailla laulamassa, ei niin ihanteellisessa säässä. Vettähän sieltä taivaalta tuli ja seistessä tuli kylmä vaikka oli olevinaan kunnolla päällä. Vähän huonosti organisoitu tuo esitys siellä, kuoro sai hytistä portailla aina kun odoteltiin välinumeroita ja teknisiä ongelmia. Mutta kokemushan sekin oli.

Eilen oltiin kampissa, huomattavasti paremmin organisoitu esitys. Kuorolla ei ollut typeriä taukoja ja saatiin olla sisällä koko aika. Shoppailijoiden sekaan soluttautuminen myös mahdollisti halukkaiden ulkopuolisten mukana laulamisen. Ei tullut kylmä ja tavaroita saatiin säilyttää vartioidussa narikassa, jota hoiti oikein miellyttävä nuori mies. Mutta pidän silti enemmän sellaisista esityksistä, joissa ollaan lavalla ja yleisöä ei kuljeskele joka puolella koko ajan.

Challenge Accepted - Menneisyyteni lyhyesti

Otin Johnnyn haasteen vastaan... Idea vaikuttaa hauskalta.

10 vuotta sitten...

*Aloitin ekaluokan
*Olin puhelias ja kaikkien kaveri
*Muutin Toijalaan
*Olin paljon ulkona
*Aloin lukea Pottereita

5 vuotta sitten...

*Muutin Keravalle
*Opin että ei kannata kaveerata kenen tahansa kanssa
*Sain yhden elintärkeän ystävän
*Kiinnostuin animesta ja mangasta
*Aloin pitää laulamisesta yleisölle
*Esiinnyin toista kertaa flamencofestivaaleilla

3 vuotta sitten...

*Olin asunut Helsingissä yli vuoden
*Olin hukassa
*Olin tajunnut että ihmisiin ei voi luottaa
*Aloin vihata ihmisiä
*Masennuin siitä että olin ulkopuolinen
*Tapasin toisen tärkeän ystävän
*Aloin kuunnella ahkerasti Marilyn Mansonia
*Aloin käydä coneissa
*Lauloin ensikertaa soolona yleisölle

1 vuosi sitten...

*Aloitin lukion
*Pääsin suuremmilta osin eroon kusipäistä
*Tapasin elämäni tärkeimmät ihmiset
*Yläasteen haavat alkoivat parantua
*Aloitin kuorossa laulamisen

Kuluneena vuonna...

*Olen alkanut syventää ihmissuhteitani
*Olen saanut poikaystävän
*Masennuin uudelleen hankalasta elämäntilanteesta
*Aloin romahtelemaan enemmän
*Aloitin lukion toisen vuoden
*Olen koittanut päästä yli masentuneisuudesta
*Olen käynyt coneissa

Eilen...

*Nukuin valtavasti
*Luin historiaa
*Kävin treeneissä
*Olin väsynyt

Tänään...

*Nukuin vielä enemmän
*Luin enemmän historiaa
*Katsoin Burlesque -elokuvan ystävien kanssa
*Kävin treeneissä
*Olen kuunnellut koko päivän Marilyn Mansonia

Huomenna...

*Herään kuudelta, jotta ehdin keskustaan puoli kahdeksaksi
*Kiertelen kirkkoja
*Käyn laulamassa kuorotreeneissä
*Luen historiaa
*Koitan käydä nukkumaan aiemmin...

Ylihuomenna...

*Teen historian kokeen
*Olen ystävien kanssa
*Syön jotain hyvää
*Valmistaudun henkisesti uuteen jaksoon

Vuoden päästä...

*Olen kirjoittanut englannin
*Olen täysi-ikäinen
*Elämäni on toivottavasti selkeytynyt
*Luen tätä ja facepalmaan kun jokin menikin eritavalla

Toivottavasti tästä on viihdettä jollekin ^^' Lähdin haasteeseen mukaan ja edelleenhaastan lukijoitani (:

Ei mennytkään ihan putkeen

Ei mennyt ei... Noh. Placebon keikka minne sain lahjaksi lipun, peruttiin. Peruuntumisesta ilmoitettiin 20 minuuttia aiemmin kuin keikan olisi pitänyt alkaa. Siellähän sitten seistiin kylmässä sateessa ja mietittiin että mitäs nyt? Oltiin odotettu kauan ja se sitten noin vaan peruutettiin. Moni siellä jäähallin pihalla itkikin. Aika surullinen hetki. Saimme ilmoituksen, että "Brianin sairastumisen vuoksi konsertti on peruttu. Mahdollista korvaavaa päivää ollaan etsimässä, mutta halutessa lipun voi palauttaa korvausta vastaan." Emme palauttaneet lippuja, odottelemme ilmoitusta korvaavasta päivästä. Jos tällaista saadaan järjestettyä. Meni sitten ilta mönkään. Vieläkin kovin masentunut olo siitä ettei päästykään konserttiin.

"Days before you came, in the cold light of the morning. I know, you don't care about us, so fuck u anyway. Still we are looking for the answers to the neverending why, why oh why, song to say good bye? Every you and every me, hang on to your IQ, there's something rotten, it's the look on your face I'd like to knock out."

Toivon Brianille pikaista parantumista.

Nouskaa lapseni

Viettäessäni iltaa eräässä viehättävässä  mutta nuhruisessa baarissa, silmääni iski eräs nuori nainen. Pitkä ja vahvan näköinen, mutta ehdottoman naisellinen. Oikein sievä yksilö. Päätin, että tuossa olisi ainesta armeijaani. Hän olisi tarpeeksi vahva kestämään muutoksen hengissä. Lähestyin naista ystävällisissä merkeissä, hymyillen niin inhimillisesti kuin vain osasin enää.

Nainen osoittautui täydelliseksi, hänellä oli huonot välit vanhempiinsa, vähän ystäviä ja hurja luonne. Päättäväinen ja vahva nuori kapinallinen. Joimme muutaman lasillisen ja tutustuimme toisiimme. Minä esittäydyin vähäpätöisenä pätkätöiden raatajana joka oli lopen kyllästynyt elämänsä tyhjyyteen. Tämä nainen kertoi lähimain koko elämänkertansa, hiukan juopunut kun sattui olemaan. Mutta siitä oli vain apua. Yön edetessä tarjouduin saattamaan naisen kotiinsa, koska omistin auton. Emme kuitenkaan koskaan ajaneet tämän talolle.

Naisen nuokkuessa pelkääjänpaikalla, hymyilin voitonriemuisesti. Ihmiset ovat helppoa saalista. Vaadittiin vain ripaus ystävällisyyttä, luottamusta ja viekkautta... Huokaisin ja pudistin päätäni. Aivan liian helppoa. Upotin myrkylliset hampaani naisen pehmeään lihaan ja annoin myrkyn levitä hänen kauniiseen kehoonsa.

Viikon kuluttua, hän palasi tajuihinsa. Muuttuneena ja ymmällään. Veisi aikaa tottua, sanoin hänelle. Se veisi oman aikansa tottua siihen ettei enää voinut kulkea kaduilla päiväsaikaan, ettei enää tarvinnut nukkua tai syödä. Täytyi tottua olemaan kuollut. Ainoana haittapuolena vain loputon rapistuminen. vaikka ruumis on kuolleena kuolematon, se rapistuu, mätänee. Olen koittanut peittää jälkiä meikillä, peittää hajua hajuvesillä, se on kuitenkin vaikeaa.

Opetin ensimmäiselle onnistuneelle seuraajalleni kaiken tarvittavan. Miten liikkua, missä liikkua, miten käyttäytyä ja kenelle puhua. Ja etenkin mistä metsästää. Hänen vastuulleen jäisi seuraavan seuraajan löytäminen. Antaisin hänelle kunnian tappaa seuraava joukkoomme. Ja tiedän, että tein oikein, sillä yksilö jonka ystäväni valitsi, oli oikein miellyttävä.

En tiedä mistä hänet löydettiin, mutta hän oli vain kaikkea hyvää. Vahva mies, ei epäilystäkään ettei hän jäisi henkiin. Hän oli eristäytynyt yhteiskunnasta jo muutenkin, ettei hänen poissaoloaan kukaan huomaisi. Sen sijaan minun kanssani, meidän puolellamme, hänestä tulisi suuri. Hän olisi korvaamaton osa armeijaani. Meitä oli nyt kolme, ei kovinkaan paljoa, mutta alku sekin. Jokainen jäsen oli harkittava tarkoin, yksikin virhe saattoi käydä kohtalokkaaksi. Siksi oli mietittävä, miten saisimme kerättyä juuri haluamanlaisiamme ihmisiä.

Pathway to my wonderland

Dashboard Confessional - Stolen

Kesälomareissu Tampereelle

Tiistai iltana lähdettiin ajamaan harmaasta Helsingistä kohti keskempää Suomea, matkalla huudatettiin Nightwishiä ja The Crow:n soundtrackiä. Oikein rattoisa automatka, ja tuleva viikko jännitti. Loppu tiistai meni kotiutumisen merkeissä.

Keskiviikkoaamuna herättiin sitten siinä kymmenen aikaan, että ehditään hoitaa aamu rauhassa ja olla mahdollisimman kauan kaupungilla. Kahdentoista aikaan päästiin talosta ulos. Ilma ei ollut ihan sitä mitä toivoisi, mutta onneksi ei ollut yhtään kuumempi. Välillä meinasi ihan läkähtyä ja välillä sitten saa etsiä sateensuojaa.

Hakametsästä lähdettiin liikkeelle, entisten kotieni pihojen kautta kohti keskustaa. Keskustassa sitten ensimmäisenä ostettiin lounasta ja syötiin koskikeskuksen vieressä puistossa. Mikä kirkko siinä ikinä olikin. Sitten jatkettiin matkaa, kunhan käveltiin ilman sen suurempaa määränpäätä. Kosken reunaa käveltiin kunnes alkoi sataa ja mentiin koskikeskukseen sateensuojaan. Sieltä jatkettiin torille ostamaan jäätelöä ja sitten taas sateensuojaan. Tällä kertaa sateensuojana toimi bussikatos, ja valtava puu.

Siitä jatkettiin matkaa toiselle kirkolle, ja pienen mutkan kautta päädyttiin takaisin torille. Tässä kohtaa alkoi jalat olla aika kovilla. Halusin käydä hautausmaalla, ei sen suurempaa syytä, kunhan halusin. Lähdettiin sitten etsimään hautausmaata, onneksi muistin missä eräs iso hautausmaa sijaitsee. Siellä käveltiin jonkin aikaa ja jäätiin hetkeksi istumaan kukkulan laelle, mistä oli hyvä näkymä alas kaupunkiin. Oh that special place (:

Illalla katsottiin leffa telkkarista, "Herrasmiesliiga". Oli itseasassa ihan hyvä leffa, vähän alussa nauratti kun tuttuja hahmoja vaan tulee ja tulee, esimerkiksi Wilhelmina "Mina" Harker, Dorian Gray ja kapteeni Nemo.

Torstai meni melkein kokonaan särkänniemessä. Katseltiin eläimiä, käytiin planetaariossa ja näsinneulassa, ja tietysti sekoitettiin päitä ja vatsoja laitteissa. Eräs ystävämme tuli säikäyttämään (olin ainoa joka säikähti) tai tervehtimään, kun syötiin jäätelöä Take Offin takana. Koitin varoa liikaa aurinkoa, useasta syystä. Ensimmäinen syy tietysti se että auringossa tulee paha olo ja toiseksi, en välittäisi ruskettua. Päivä meni nopsaan, ei päästy katsomaan delfinaario esitystä koska oltiin liian myöhässä jonottamassa. Kunhan siliteltiin delfiinipehmoja myymälässä. Paluumatka särkänniemestä oli tuskallinen rikkinäisillä jaloilla kävellä koko matka. Loppumatkasta oli paljon mukavampaa kävellä ilman kenkiä kuin kengät jalassa.

Perjantaina, tänään, ei tapahtunut kummempaa. Siivoiltiin kämppää että kehtaa lähteä kotiin sekä metsästettiin ruokaa ja apteekkia. Nyt ollaan taas kotona, vaan kaipaan kyllä takaisin Tampereelle.

Kaiken pahan alku ja juuri

Kaikki alkoi vasta sinä yönä, jona kuolin. Mutta kerronpa teille aivan alusta asti...

Elin aivan tavallista elämää vanhahtavassa kaupungissa, joka silloin oli vasta jokusen kymmentä vuotta sitten perustettu. Tätä kaupunkia kutsuttiin, ja kutsutaan edelleen Helsingiksi. Vanhahtava sanoin siksi, että kaupunki on nykyään aivan erilainen kuin viisisataa vuotta sitten. Mutta sehän ei ole mikään yllätys.

Olin iltakävelyllä merenrannalla, ilta oli harvinaisen kaunis juuri sinä päivänä. Aurinko punersi taivaan juuri oikealla tavalla ja meri heijasti sitä samaa punaa laineilleen. Olin yksin. Perheeni oli kuollut jokin aika sitten, se itseasiassa oli syyni koskaan muuttaa Helsinkiin. En ollut ehtinyt hankkia itselleni kumppania, olin liian kiireinen perheemme yrityksen kanssa. Ajattelin joka päivä etä kyllä minä joskus jonkun rinnalleni hankin, sitten kun minun ei tarvitse joka päivä enää olla huolissani yrityksen pystyssä pitämisestä. Vähämpä minä silloin tiesin.

Kävelylläni tapasin erään herran, joka tarjoutui seurakseni. Herrassa ei ollut mitään moittimista, oikein siisti nuori mies ja käytös hienostunutta. Peter, sanoi hän nimekseen. Oli kuulemma Ruotsista tullut Suomen puolelle laajentamaan kauppaansa. Tällä herralla ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusta minun tarinaani, hän vain laittoi kaiken liikkeelle. Sillä hetkellä kun tämä herra kaarsi kujalle ja iski minut tajuttomaksi, vei varani ja jätti kiveykselle vuotamaan kuiviin, alkoi vihdoin tapahtua. Vaatimaton elämäni kauppiaana oli ohi, kaikki oli ohi. Niin mietin tajuttomuudessani.

Kaikki oli mustaa pitkän aikaa, hyvin pitkän aikaa. Enkä oikein tiedä mitä oli tapahtunut ollessani tajuton. Tai oikeastaan kuollut. Mutta ryömiessäni ulos hyisestä haudastani, mietin ankarasti kuinka se oli mahdollista. Miksi olen elossa sen kaiken jälkeen? Tiesin etten ole enää entiseni, tiesin etten ole enää ihminen. Mutta en oikein tiennyt kuka tai mikä olin. Shokissa ja uupuneena raahauduin pimeimpään onkaloon jonka satuin löytämään. Siellä minä istuin, istuin ja mietin. Sain siellä ollessani selville, etten ehtinyt olla kuolleena kymmentä päivä kauempaa. Sain selville että murhaani ei tutkittu tarkemmin, eihän ollut edes omaisia tunnistamassa ruumista. Olin hiukan loukkaantunut siitä että häpäisijäni oli edelleen vapaalla jalalla. Taitaa jäädä omiin käsiini jakaa oikeutta tähän kaupunkiin.

Toimin nopeasti, etsin käsiini tämän herran. Se ei ollut kovin vaikeaa, hänhän oli kertonut yrityksestään kaiken, ja koska hän aikoi tappaa minut ei ollut edes tarvetta valehdella. Hymyilin viileästi, eipä hän varmaan uskonut että palaisin manan majoilta kostamaan.

Peterillä oli ylellinen asunto ja useita palvelustyttöjä. Heidät hoitelin tietysti ensimmäisenä, etteivät vaan pääse kielimään isännälleen. Maistuivat pahalle, nuo syntiset naiset. Mutta kosto on suloinen. Viimeisenä kävin herra Peterin kimppuun. Hän tuijotti minua kuin ruttoa, anoi henkesä puolesta, vannoi ettei tehnyt sitä. Minä vain nauroin kylmää nauruani ja katsoin elämän valon hänen syntisissä silmissään sammuvan.

Jokusen sataa vuotta piilottelin pimeydessä surullisena. Sain kostoni mutta olin yksin. En tiennyt oikein mikä olin, en tiennyt miten se oli tapahtunut. Nyt, viisi vuosisataa myöhemmin tiedän kaiken tuon. Tiedän olevani eläväkuollut jota kutsutaan zombiksi, tiedän että muutuin geenimutaation takia joka käynnistyi kuollessani. Tiedän miten erilainen olen kuin ihmiset, mutta tiedän myös mikä ei ole muuttunut. Olen yhä se nainen joka olin kuollessani, vain vanhempi ja jos niin saatan sanoa itse, kuolema puikee minua paremmin kuin ne kauppiaan vaatteet.

Olen tässä vuosien saatossa saanut päähäni idean. Tein sitä varten tutkimuksia jotka tuomittaisiin jos ihmiskunta saisi kohtalostani päättää. Mutta koska ihmiskädellä ei ole minuun valtaa, olen saanut olla rauhassa kokeideni kanssa. Ensimmäiset kokeeni epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen. Kesti kauan ennenkuin opin, miten saan ne onnistumaan ja elämään. Kun sen sitten opin, alkoi metsästys. Minun oli löydettävä vahva ihminen, joka selviäisi muutoksesta ja olisi minulle lojaali. Eikä yksi riitä, minun olisi koottava armeija, joukko kaltaisiani jotka avustavat minua suuressa suunnitelmassani. Suunnitelmassani vallata Helsinki...

Tullaan jatkamaan...

Shattered dreams

En ole tainnut tehdä tällaisia postauksia ennen? Enkä tiedä teenkö enempää :D katsotaan. Toivoisin jonkin sortin mielipidettä että jatkanko näiden tekemistä, jos jatkan niin lupaan panostaakin enemmän :DD

No mutta, tässä on nyt shaiba tutoriaali maskimeikkiin, ideana alunperin oli chesire cat, irvikissa. Mutta eipä lopputulos näytä kissalta lainkaan. Idea on ollut vain pohjana ja lopputulos on jotain muuta.

No niin. Ensiksi tein ihan perus pohjustuksen ja rajasin silmät aika summittaisesti. Ei mitään sen kummempaa. 

Sitten lisää rajausta, paljon tummemmaksi ja silmän sisänurkat tulisi vetää lähemmäs nenää. Se luo vähän eläimellistä vaikutelmaa, uskokaa pois. Vedin myös kulmien yli viivat jotta tiedän missä kohtaa kulmaluu suunnilleen menee. 

Sitten leikitään väreillä. Kannattaa leikkiä rohkeasti, mutta käyttää järkeä. Itse laitoin silmän ympäri melko vaaleaa violettia, olisin tarvinnut tummempaa mutten juuri nyt omista enkä jaksanut alkaa sekoitella. Violetin yläpuolelle laitoin punaista, joka taittuu oranssiin päin. Rajauksia olen myös lisännyt, laitoin silmäkulmien lähistöön vetoja eyelinerilla, näyttävät pitkälti ripsiltä. 

Sitten vedin punaisella luomivärillä alaotsan ja nenänsillan yli. Näyttää naamiolta :D Ja tämä kohta on vaikea saada toimimaan kunnolla, otsan viiva on hankala saada suoraan. Varsinkin jos kulmakarvat puuttuvat. Siksi tein alussa pienet viivat jotka antavat suuntaa minne yläreuna sijoittuu. Alareunalla ei ole niin väliä. Se saa vaikka häivyttyä pehmeästi. 

Tässä olen nyt tummentanut punaista aluetta "naamiossa". 

Sitten olen rajannut huulet mustalla, ajattelin että jos teen sen punaisella, tulos olisi liian kirkas, mutta nyt muöhemmin luulen että tekisin sen mieluiten punaisella ja vaikka tummalla violetilla. 

Lisäsin rajauksiin kolmioita, jotka korostavat hiukan raidallista teemaa. 

Sitten huitelin vielä ristikuviota, ikäänkuin fishnettiä. Ja niihin kohtiin joissa huulet näkyvät, lisäsin punaista huulipunaa. 

Tässä on vielä vilaus silmästä. Rajaukset ovat hyvin yksinkertaiset itseasiassa. 

Sitten aloin vielä korostamaan lisää raidallista teemaa sotkemalla mustia raitoja nenään. Olen myös pidentänyt viiruja silmäkulmissa hiukan näkyvimmiksi. 

Sitten shaiba kuva silmäalueesta. Lisäsin toisen silmän puolelle jonkinlaista särökuviota. Ikäänkuin toinen puolisko olisi hajoamassa. Ihmemaan hahmothan ovat kuvitelmia, ja kuvitelmat säröilevät ja hajoavat aikanaan. Koska kuvasta tuli noin punainen, niin silmien väritys ei näy kovinkaan hyvin. :/

Tällainen on lopputulos sitten. Olen lisännyt "maskin" yläosaan kultaista mutta otsatukka peittää sen tässä kuvassa. Huuliin olen myös lisännyt kultaista. Jos huulet päätyy rajaamaan mustalla, suosittelen niiden väritystä mustalla myös. Pelkkä musta rajaus näyttää typerältä. Mutta tekemällä oppii. Ja Raidat voisi vetää poskille asti? Kaikkea voi muokata, tietysti. Tämä nyt on vain yksi versio miljoonista. Ihan hauska meikki vaikka coniin, muttei ehkä kouluun tai kaupungille. Ellei suunnitelmissa ole jotain suurempaa. 

Uuden aikakauden alku

Kesäloma on nyt vihdoin alkanut ja yhdessä kavereiden kanssa sitä juhlistettiin kasaantumaan yöksi yhteen kaikki. Yhteen tosiaan, ängettiin kuusi ihmistä kahden ihmisen parisänkyyn nukkumaan. Mieluiten ei enää uudelleen, ihan vinkkinä itselle. Muistuttakaa joku ensi kerralla että haen lisäpatjoja ajoissa. ^^'

Videon laatu on peruna, mutta ei voi mitään. Huonossa valossa ei kuvaaminen oikein toimi. Tavallisella digikameralla ainakaan xD Mutta ihan omaksi kivaksi video onkin kuvattu, päätin sen nyt vain tänne laittaa että kaikki videolla olevatkin saavat sen nähdä ilman että minun täytyy se heille lähettää. Ja tässä vielä kuva murusestani. Myllertänyt siivotussa terraariossaan niin että purua jäi naamaan.

Neljän päivän päästä on desucon, jee jee. Se vaan imee rutosti rahaa. :/ Ja kaikki eivät pääse tulemaan. En nyt päätynyt tekemään mitään cossia desuun. Menen huomenna ostamaan erästä kaaauan haluamaani hametta. Mikäli sitä ei ole loppuunmyyty tässä viikon aikana. Toivotaan parasta. Kesän aikana olisi tarkoitus saada Chesire Cat -cossi tehtyä, katsotaan miten käy sen kanssa. Ja Rosiel cossi traconiin oli tarkoitus tehdä, mutta peruukki voi olla haasteellinen saada. Noh, aika näyttää.

Ihanaa kesää kaikille, toivottavasti tulee pian lämmintä. (:

uNtItLeD

Aurinko nousi, kuten jokaisena aamuna aiemminkin. Jos suuri musta huivi ei olisi peittänyt pientä likaista ikkunaa, olisin saattanut nähdäkin sen. En millään olisi jaksanut nousta, eihän tänään ollut edes koulua. Sen kerran kun ei ole koulua, joudun kuitenkin nousemaan aivan yhtä aikaisin. Mutta olin luvannut. Ja se sai minut nousemaan. En halunnut pettää enää enempää lupauksiani. Raahauduin suihkuun, kuten usein ennenkin. Toimitin yleensäkin aamutoimet ripeästi, en kuitenkaan ehtinyt syödä aamupalaa. Vaikka siinä ei ole mitään erikoista.

Pakotin vikkonlopun rasituksesta väsyneet jalkani liikkumaan eteenpäin kadulla. Viileä aamutuuli puhalsi, vain auringossa oli lämmin. Saavuin sovittuun risteykseen ajoissa, varttia vaille yhdeksän. Tai itseasiassa olin paikalla aiemmin, kävelin tuttua mäkeä ylös takaperin, siltävaralta että ystäväni saapuisi perässäni. Jäin odottamaan mäen yläpäähän, seisoin auringossa ja tuijotin kelloa kännykän ruudulla. Viitosen ruudulla vaihtuessa kuutoseksi, painoin vihreää luuria ja odotin kännykästä kuuluvan tuuttauksen loppua.

Pian vastasikin hiljainen ääni, joka sanoi olevansa juuri lähdössä. Suljen puhelun ja jään odottamaan. Tavanomaista häneltä olla myöhässä, vaikka eipä minulla ollut varaa sanoa mitään. Ohitseni kävelee pieniä ensiluokkalaisia. Mikään ei tunnu masentavalta, hymähdän oudolle autuuden tunteelleni ja jatkan tien tuijottamista. Odotan koko ajan tien päästä ilmestyvän hahmon, joka kävelee luokseni. Jonkin ajan kuluttua näin käy. Tervehdimme vähän kuivasti, ystävä ilmoittaa nukahtaneensa herätyksen jälkeen. Jatkamme yhdessä matkaa koululle.

Kävellessä puhumme säästä. Miten ihmeellistä. Onko se tosiaan jokin suomalaisten juttu, puhua säästä paremman puutteessa? Koko matka meni nopeasti, jäimme kinastelemaan siitä, onko kasvi nokkonen vai ei, emmekä koskaan päässeet yhteisymmärrykseen. Niin siinä aina käy, riitelemme typeristä asioista eikä kumpikaan suostu päästämään omasta kannastaan irti. Kummallisia jääräpäitä molemmat. 

Koulussa ei ollut mitään erikoista, tosin oppilaita oli kovin vähän paikalla. Tuntui niin tavalliselta istua siinä samalla sohvalla, missä istuin vuosi sitten. 

Katselin oppilaita käytävillä, kaikki oli niin rauhallista. Eriaista kuin lukiossa. Tai ehkä rauhallisuus olikin minussa? Jokin tässä päivässä oli niin unenomaista. Poikaystäväni käveli käytävää ja sain katseen. Tuntui niin kylmältä, kun en voinut mennä hänen luokseen. Ja jotkut oppilaat saivat minut tuntemaan itseni kovin ei-toivotuksi. Minkäs teet, olen jotenkin onnistunut keräämään epämieluisaa mainetta. Eivät ne päin naamaa juuri mitään sano, vain selkäni takana, satun vaan aina kuulemaan.

Noh, juuri mitään ei tapahdu. Istun sohvalla, nukkuva ystäväni vieressä. Hän tosiaan oli väsynyt. Tosin en kiellä etten itse olisi, mutta olen jo niin tottunut. Ja mieluummin istuin ja katselin ympärilleni, kuin makoilisin ja nukkuisin.

Vihdoin noustessamme sohvalta, aloin juttelemaan opettajille. Kenelle milloinkin. Äidinkielenopettaja oli aivan yhtä energinen kuin ennenkin. Matematiikan opettaja oli kovin vähäsanainen. Mutta oletan että hänellä oli kiireitä. Oma entinen luokanvalvojani oli kovin iloinen nähdessään minut. Juttelimme hetken, kesken toisen oppilaan arviointikeskustelun. On aina piristävää tavata häntä. Samoin erästä ei-minkään-aineen opettajaa, jonka kanssa juttelimme niitä näitä pitkästä aikaa. 

Tämän jälkeen huomasin poikaystäväni nojaamassa kaiteeseen edessäni. Kävelin hänen taakseen ja tervehdin. Yllätyksekseni sain vastaukseksi hymyn. Eräs toinen oppilas kommentoi jotain, mutta en välittänyt. Olin iloinen. Juttelimme hetken, ennen kuin koko porukkamme kerääntyi paikalle vähitellen. Kaikki oli hyvin, juttelimme keskenämme. Nauroimme. Se mikä tekee minut iloiseksi on se, että voimme kaikki nauraa yhdessä, vaikka olimme koulussa. Vaikka olisimme vähän eripaikoissa kaikki, olemme silti loppujenlopuksi samaa porukkaa.

Pian menimme odottamaan käsityötunnin alkamista, joka lopulta ei alkanutkaan. Opettajan poika oli sairaana joten tunti oli peruttu. Ystäväni sai luvan lähteä kotiin, ja matkalla alakertaan kuulin muutaman pojan huutelevan. Typerää... Pidin huolta että he näkivät kylmän katseeni. Mitä he ovat silmilleni hyppimään? Eivät mitään. Enkä ole syntynyt maailmaan heitä miellyttämään. Hetken aikaa olin hyvinkin ärsyyntynyt, mutta se meni ohitse. Olin iloinen. Se päivä oli kuin lumetta. Samanlaista epätodellista utua kuin unet ovat. Kuitenkin se oli aivan tavallinen maanantai. 

Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin novellinpätkää... 

Black market blood allergy

Heh, tässä on taas aikaa vierähtänyt jooonkin aikaa. Ja paljon on tapahtunutkin. Itsekin vielä kelailen kaikkea tapahtunutta mielessäni ja koitan rekisteröidä kaiken muistiini. Koulussa nyt on sitä samaa mitä aina, missaan taidokkaasti ensimmäiset tunnit nukkumalla pommiin ja muilla tunneilla joko kuuntelen opettajaa tai musiikkia. Riippuen aineesta. Vähän mietityttää tuo filon koe keskiviikkona...

No, mutta kevyempiin aiheisiin; torstaina kävin katsomassa Dark Shadowsin. Oli muuten mahtava leffa, vaikkei ehkä niiin hyvä kuin joku Burtonin vanhempi, mutta worth watching silti. Johnny oli ihana niinkuin aina, ja oikein taidokkaasti meikattu nuoreksi. Ja pääsipä sinne leffaan trollaamaan jos kuka muukin, esimerkiksi Alice Cooper. Sain serkulta aidon venetsialaisen maskin lahjaksi, saatan jonnekin laittaa siitä kuvia joskus. Tällä hetkellä kamerasta on akku loppu ja latausjohto on juossut jonnekin kauas...

Perjantaina sitten... Noh, perus koulupäivä. Ja illalla sitten biletin syntymäpäiviäni. ^^ Taas ollaan vuotta vanhempia, nyyh. Perjantaina ei nyt oikein sen kummempaa sattunut, lauantai sen sijaan oli täynnä kaikenlaista. Aamulla (päivälla normaaleille ihmisille) piti juosta bussiin, sieltä Aleksanterinteatterille harjoituksiin, ja teatterilla sain istuksia kolmisen tuntia laittamassa hiuksia ja meikkejä. Taas oli esitys, tällä kertaa ei käynyt tosin niin kehnosti kuin viimevuonna. Ja hei, yhdeksän vuotta tanssuraa nyt täynnä. :DD Esityksen jälkeen pääsin kotiin nauttimaan ruusuistani ja vesimelonista. Sain isovanhemmilta lahjaksi vesimelonin xD Illalla sepattiin porukalla kellarikaksiossani, itse nukahdin jossakin neljän aikaan, en tiedä kun en katsonut kelloa. Seuraava päivä on ollut perus väsymystä ja yliväsymystä sekaisin. Harmittaa suuresti kameran poissaolo näinä aikoina kun haluaisi ottaa paljon kuvia muistoksi. :(

"Now that you are 17 you must hang on to your IQ and check your haemoglobin. We shall throw a mars landing party in your honor. I know that you have become narcoleptic because you are sleeping with ghosts. If you smell something rotten don't worry, it's only your b-day cake that you must swallow in English summer rain. We baked it days before you came. It has no black market blood in it, because I know that you are allergic to it. Now every you and every me shall be running up that hill to Helsingin Jäähalli." -MeanchildIiGoodchild

Kiitos oikein kovasti kaikille teille että jaksatte minua (: Ja toteuttelette vielä tällaisia ihania lahjoja, kuten liput Placobon keikalle. <3 Olette rakkaita kaikki ystävät ja tutut. Ja lukijat myös. ;)

Fight like a girl

Noniin, olen tässä palautumassa Emilien kaikasta. Päässä soi keikan biisit vieläkin, heh. Oikein hieno keikka oli, kun pääsi vihdoin alkamaan niiden kaikkien disney(ynnämuiden)-biisien jälkeen. Yhdeksältä päästiin sisään - esitys alkoi 10:30. Heh, puolitoista tuntia seistiin odottamassa alkamista. Ja välillä lavalla vaihtuivat valot uhkaavasti niin että yleisössä toivottiin shown pian alkavan. Siinä puolen yhdentoista aikaan valot sitten sammuivat ja lavalle syttyi spotti, kaikki hurrasivat ja taputtivat - vaan pian kaikki palasi ennalleen, ja se voi niin ärsyttävä marssimusiikki jatkui taas. Mikä trollaus.

No, vihdoin päästiin alkamaan, kun alkoi soida tuttu ja turvallinen best safety lies in fear. Ihan menin kananlihalle siitä liven eeppisyydestä. Siinä hetkessä unohtui kaikki pitkästyttävä tuntien seisoskelu. En onneksi ollut niitä jotka olivat jonottaneet aamusta saakka. Saavuttiin vasta tuntia ennen ovien avautumista.

Siinä seurasi sitten uudempia biisejä joita olin kuunnellut vasta kerran pari - kiitos youtuben, kuten Emilie itsekin tokaisi. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka itkevät keikoilla, mutta siinä itselläni oli itkussa pidättelyä moneen otteeseen. Ja art of suiciden kohdalla iski se tajuaminen missä olen ja mitä teen. Tuli sellainen valaistus: "Ei hemmetti, Emilie on tossa muutaman metrin päässä O: " Myönnän, itkin vähän siinä vaiheessa.

Kaikkea jännää sattui, sain teetä päälleni, samoin kaikenmaailman paperisilppua ja muffinsia. Lopulta hyppäsi koko Maggots niskaan. Itse en jäänyt niin pahasti alle, mutta siellä kuitenkin olin. Ja sain kengästä päähäni. Hienoja muistoja. :D Harmittaa niin kovasti ettei kamerani toimi hyvin hämärässä ilman salamaa, salaman kanssa kuvaaminen kun oli kielletty. Keikalta ei siis ole kuvia, muutama tunnelmakuva vain pihalta jonottamasta. No ompa edes niitä. Olisinhan toki voinut ottaa videota, mutta äh ei jaksanut. Keikka pysyköön ihan vain muistissa. Ja onhan sentään youtube xD

Ah, kuuntelen tässä juuri EA:ta... Koitan pysyä kasassa. Hmmh, mitäs vielä? Noh, loppu oli aivan ihana. Emilie tuli yksin lavalle ja jutteli niitä näitä, ja esitti vielä kaksi kappaletta. Viimeisenä thank god I'm pretty. Niissä tunnelmissa sitten alettiin puolen yhden aikaan valua kohti narikkaa. Yhdeltä vihdoin kotona, ihan puhki siitä kaikesta menosta ja meiningistä.

Noh, tätä postausta on nyt kirjoitettu sitten kahden päivän ajalta - eksyin eilen tekemään kaikkea muuta ja unhodin tämän julkaista. Jatkan sitten muulla shaiballa kun on taas tapahtunut vaikke paljoa olekaan. Olen käynyt valokuvaamassa tätä Suomen oi niin kaunista kevättä. Virtaavaa vettä ja sulavaa jäätä, metsiä ja peltoja. Eipä täälläpäin muuta maisemaa juuri olekaan. Mutta ihan kivaa kuvattavaa kuitenkin. Vesi kimaltaa ja jää on ihan kaunista katseltavaa lähietäisyydeltä.

kofeiinipärinöitä ja kissavallankumous

Hyvää aprillipäivää vaan kaikille. Olen laiska, en ole trollannut ketään tänään. Mikä suuri tunnustus :D No juuh, väsyttää ja on kamalan kylmä. Viime yönä kaveriporukalla hengaamassa. Nukkumaan mentiin ehkä kahdeksan aikaan, kiitos kofeiinin. Vaikka kokakolassa ei sitä hirveästi olekaan, on kuitenkin sen verran että kärsin sivuvaiukutuksista. Kofeiinipärinöitä~ Ei se kyllä niin hauskaa ole, kun haluaa nukkua vaikkei voi. Tärisee siihen malliin että miettii lentääkö laatta vai meneekö taju. Selvisin onneksi ilman kumpaakaan, ja nyt en juo mitään kofeiinipitoista vähään aikaan. :P

Niin ja tänäänhän on palmusunnuntai. Heti aamusta on saanut avata ovea virpojille, vaikka ystävän kotona en minä sitä ovea availlut :D Ah, huhtikuu. Saisi alkaa lämmetä tosissaan, alkaa tämä kylmyys jo riittää... Kesällä sitten on taas kuuma, ikinä ei ole hyvä xD

DeviantArtissa on meneillään jotain jännää. Liekö aprillipäivä-juttua, mutta ihan hauskaa. Kissat valloittavat deviantartin. Lähdin mukaan touhuun ja sain kissa-badgen :DD

´

Greetings minions,

If you're reading this, then our ploy was a success. After years of demeaning ourselves in cat .gif animations, being forced to nyan through space, and having our vicious battles with ribbons and soda boxes videotaped for all see, our patience has finally paid off. You may think we're adorable. You may love us. But it's all been a ruse, and the time has come for action.

Siinä oli ote informaatio jutskasta mikä kummittelee jokapaikassa deviantartissa.
Heeh, Emilie Autumnin keikka ensiviikolla :DD Ja saan vihdoin värjätä taas hiukset. Saa nähdä mitä tällä kertaa käy. :/ Ensin pitäisi kuitenkin jaksaa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina tehdä kokeita. Englannista ei ole paineita millään muotoa, historia sen sijaan huolestuttaa... Noh, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Niin, ja desucon on kesäkuussa :DD Olen onnistunut saamaan rahaakin sitä varten kasaan. Cossista en viel tiedä, katsoo saanko tai jaksanko mitään. Tällä hetkellä olen hylännyt aiempia ideoita, ja uuden fanituksen ja varattomuuden ajamana saatan koittaa Ravenia Vampire Kissesistä. ^^

Kirjoittelen varmaankin keikan jälkeen jotakin tunnelmia, oletan. (: Siihen asti, Jaane~ päänsärky iskee ja historia kummittelee, pakko vetäytyä koneelta töihin -.-

If I only were a goth

Melkein kuukauteen en ole kirjoitellut, huhhuh. No, asia vaan on niin ettei mitään erityistä ole tapahtunut. Ei kukaan jaksa lukea sellaista everyday-tekstiä ihan tuhottomasti. Nytkin aiheeni on vähän jatkoa eräästä aiemmasta postauksesta, puhun nimittäin tyyleistä, ja tälläkertaa erityisesti gotiikasta. Aihe nyt on ollut päällä mielessäni jonkin aikaa. Ajattelin sitten puhua aiheesta, että mikä ihmeen gootti.

Historiaa lukeneet tietää varmaankin että alunperin sanalla gootti, viitattiin "barbaareihin", olisiko nuo sen ajan saksalaisia olleet. Kyse on siis tooodella varhaisista ajoista, ei mitään 1800-lukua edes vaan siis siinä vuoden nolla paikkeilla, kummalla puolella, en tarkkaan nyt muista. Mutta ei sillä juurikaan ole väliä, tulipa vaan sanan alkuperää vähän valaistua.

Itse olen huomannut, että kun joku tajuaa minun olevan gootti, siitä nousee hirveä haloo. Koulussakin puhuttiin eräästä tytöstä, toiset sanoivat kummalliseksi, itse totesin siihen että eiköhän tyttö ole vain gootti. Eräs ystäväni sitten siihen "Niin sitä mä mietinkin. Mistä sä tiedät? Oletko säkin gootti?" Tunnustin olevani, ja siitäkös ystäväni hämmästyi. En käsitä mitä erikoista siinä on. Vähän sama kuin minä tuijottaisin O_o ilmeellä kaikkia ei-gootteja. En nyt todellakaan keskitä kaikkea syytä yhden ihmisen niskoille, vaan yleisesti, kävelee missä vain niin saa ihmisten katseita niskaansa. En minäkään jää tuijottelemaan teidän "normaalien" perään. Ihmiset saisivat olla vähän suvaitsevampia. Eivät kaikki haaveile samanlaisesta ulkonäöstä. Itse tunnustan olevani täydellisen tietämätön ns. massa merkeistä. Millä tarkoitan nyt siis sellaisia merkkejä jonka tuotteita valtaosa tytöistä/naisista rohmuaa kieli pitkänä. Parisataa euroa laukusta on ok jos kyseessä hieno kallis merkki...öö?

No joo. On ns. goottimerkitkin kalliita. Sen olen tosiaan huomannut. Kärsin tuskallisesta vararikosta koska sorruin ostamaan paidan ja hameen. En saa ostettua välipalaa koulussa enkä mitään muutakaan. Tästä opimme paljon. JÄRKI rahan käyttöön mukaan. Itse olen ostanut lähinnä Poizen Industriesin, Burleskin, Killer Catin, Mercyn ja Queen of Darknessin tuotteita. Ainakin mitä nyt tulee mieleen? Ai niin on ne yhdet hanskat Trippin. Itse tekemällähän saisi ehkä halvemmalla omalaatuisempaa, mutta ompelukone ei pelaa. Saa nähdä mitä desun cossin kanssa käy. Kuvassa muuten Mercyn housut, toisessa kuvassa Burleskin korsetti ja Trippin hanskat.

Mutta mussukat rakkaat, gotiikkaan ei liity vain pukeutumistyyli. Gotiikka on enemmän elämäntyyli. On niitä, jotka ymmärtävät sen, ja niitä jotka eivät. Ne jotka eivät ymmärrä sitä, nähdään usein "feikkigootteina" sellaisina pikku tavisblondeina jotka kokevat yhtäkkiä äkillistä tarvetta alkaa pukeutua mustaan ja meikata voimakkaasti. Ja Voltairea lainatakseni, kokevat haluavansa olla/olevansa surullisia ja alakuloisia jatkuvasti. Voi, eivät he ole gootteja vaan masentuneita. Siihen on olemassa lääkitys, goottiuteen ei. Emme me ole sen surullisempia, satanistisempia tai ilkeämpiä kuin kukaan muukaan. Gootit ovat itseasiassa varsin ystävällistä porukkaa, vaikka olemme pitkää ja tavallisen kansan mielestä "pelottavaa" sakkia, ei tarvitse pelätä. "Emme melkein koskaan oikeastaan tapa ihmisiä." ;)

Monilla gooteilla on lävistyksiä jossakin, vähintään korvissa. Ja hiukset saattavat olla jos minkäkinlaiset. Riippuu vähän että mihin gotiikan suuntaukseen kokee kuuluvansa. Oikein perusgootilla on useimmiten pitkät mustat hiukset. Mutta itse pidän enemmän punaisesta. Yllätys. Janoaisin saada oikein kirkkaan tulen punaiset hiukset mutta se on vähän mahdotonta ilman tosi radikaalia vaalennusta, viimeksi se ei oikein onnistunut. Värjään toivottavasti huhtikuussa uusiksi, saa nähdä mitä tapahtuu. Saatan heittää myös rastat päähän taas. Tällaisessa kamalan juurikasvun valtaamassa päässä se olisi pyhäinhävästys. Ja lävistysosioon liittyen, muutkin korut ovat todella arvostettuja goottien keskuudessa. Kaulakorut ja sormukset etenkin.

Seuraavana valtavana gootti-liikkeen muotona on musiikki. Musiikissa gotiikka on näkynyt vuosikymmeniä, vähintäänkin. Vanhempi goottibändi on brittiläinen The Cure, jonka aikaisimmat julkaisut sijoittuvat sinne 1970-luvulle. Itse en ole vielä valtavan kauaa sitä kuunnellut, mutta tykkään kovasti. Kymmenen vuotta myöhemmin toimintansa aloittanut saksalainen Deine Lakaien on itselleni todella tuttu. Äiti sitä on kuunnellut ennen kuin itse aloitin. Jälleen kymmenen vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Voltaire, suuri nimi goottien joukossa. Varsinkin youtubesta löytyy paljon haastatteluja mieheltä, joissa tämä koittaa selittää goottikulttuuria. Oikein hauska ja ihannoitava mies. Voltairen tyyli on enemmän sitä perinteistä goottia, vaikkakin kunnolla huumorilla maustettua. Vuonna -89 toiminnan aloittanut Marilyn Manson on myös ihailun kohde monien goottien mielessä. Mansonin tyyli on aika ääripää, mitään ei peitellä sen kummemmin.

Vielä jatkan vähän ranttausta. Sanoin aiemmin jo, ettei gootit ole sen surullisempia kuin tavallisetkaan ihmiset. Kaikki ovat joskus surullisia ja iloisia. Elämällä on ylä-ja alamäkiä. Se on täysin normaalia. Tuntuu vain siltä että tavalliset ihmiset ikäänkuin kieltävät surullisuuden olemassaolon ja kun sitten ovat surullisia, se on maailmanloppu. Ei se kuulkaas niin ole. Täytyy hyväksyä se että on molempia, sekä iloa että surua. Ei koskaan ole vain jompaakumpaa. Nautitaan siitä että ollaan iloisia ja tukeudutaan toisiin kun on paha olla. Elämästä selvitään kyllä, muttei hengissä. Kuolemaakaan ei voi kieltää. Kaikki kuolevat joskus. Eivät gootit mitenkään palvo tai toivo kuolemaa. On siinä oma romantiikkansa, kuolemassa nimittäin, mutta en halua kuolla, en halua satuttaa itseäni, ja vaikka saatankin olla hiljainen, en ole masentunut. Etenkin tällä hetkellä poden varsin harvinaista hyvää oloa. Vaikka koulutyötä riittää ja on kylmä, pitkästä aikaa voin sanoa että on oikein hyvä olla. Pistää ihan  hymyilemaan 07:45 bussissa rättiväsyneenä istuessa.


Pitkästä aikaa tekstiäkin on enemmän :DD Vielä oli jotakin mielessä... Niin juu. Katsoin tässä juuri pätkän vuodelta 2003, jossa käsiteltiin goottien parisuhteita. Videon otsikko on "Goths Make Better Lovers". Ja videon sanoma onkin, että gootit osaavat saada parisuhteen toimimaan. Ja että muilla on paljon opittavaa heiltä. No videossa oli sitä sun tätä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika suloinen. Niin, ei gootit ole pimeitä, huumeita käyttäviä ilkeitä pimeyden palvojia. Gootit usein ymmärtävät toisten tunteita paremmin ja gotiikka itseasiassa perustuu aika pitkälti romantiikkaan ja juontaa juurensa sieltä 1800-luvun tienoilta.

Tästä aiheesta voisi paasata vaikka kuinka monta sivua. Kuulemma aiheesta on kirjojakin. Koitan vaan kitkeä vähän sitä käsittämätöntä ennakkoluuloa gootteja kohtaan. Me ollaan hyviä tyyppejä. :) Seuraavaan kertaan sitten mussukat (mitä mä olen vetäny...) Jaane~ ^^

S-I-N, I S-I-N

Noniin, tämä tulee olemaan varsin tiivis paketti, kärsin päänsärystä ja väsymyksestä mutta tekee mieli tehdä tämä nyt, eikä huomenna, logiikka pelaa... No jooh, ensinnäkin, asia yksi. Sain viimein tehtyä itselleni Deviant Artin. Vuosien miettimisen jälkeen. Ja olen alkanut sitten sinne syöttää piirrustuksiani ja valokuvia. Oikein mukavalta sivustolta vaikuttaa, ja siellä voi enemmän stalkata mun taide-purkauksia. Enemmän niitä taidan sinne laittaa, kuin blogiin.

ReCentXIII DeviantART

Asia kaksi, no aika turha asia. Uudistin lookkia vähän, kuten huomata saattaa. Rakastuin deviant artin piirrustusohjelman erikoisefekteihin. ^^ Kyhäsin sitten jotain tuollaista. Todennäköisesti tosin tulee olemaan väliaikainen muutos. Joko vaihdan edellisen takaisin tai suoritan kunnon remonttia, katsotaan nyt.

Ja asia kolme, vielä turhempi. Aloin pitkästä aikaa kuunnella My Chemical Romancea. (: Koukutuin sitten biisiin nimeltä "House of Wolves". Ja yhdistin sen vielä jotenkin AS:n Rosieliin :DD

Tell me I'm a bad man, Kick me like a stray
Tell me I'm an angel, Take this to my grave
S-I-N, I S-I-N
S-I-N, I S-I-N

Ei tällä kertaa sen kummoisempia, bloggaan kun saan aihetta, ja käykää ihmeessä katsomassa DA:ta ^^ Huomenna alkaa kuviksen kakkos kurssi O: Jeah. Jaane~

Felling any foe in my gaze

Pikkuveli kokeilujen kohteena. :D Viimeiset päivät ovat kuluneet ei-mitään tehdessä.  Koitan kovasti lukea, siinä sivussa pelaan Kingdom Heartsia. Koitan taas kerran jos vaikka pääsisin pidemmälle kuin Demyxiin. Olen nyt kahden - kolmen päivän aikana päässyt aika hyvin eteenpäin :DD

No, siinä sivussa (vielä sivummassa) olen myös miettinyt seuraavaa conia. Desuconia siis. Rahaa riittää tällä hetkellä ehkä juuri ja juuri purkilliseen mehua :D Mutta desuun mennessä ehdin kyllä jotakin raapia kasaan. Kun synttärit on siinä välissä. Niin, olen miettinyt cossia sinne. Kun ei ollakaan koko porukka menossa, meni alkuperäiset suunnitelmat uusiksi. Keksin sitten KH-ta pelatessa loistavan idean. Taidan kokeilla Sallya the Nightmare before christmasista. En ainakaan joutuisi sähläämään typerien peruukkien kanssa. Olisi kiva tehdä myös Shiki-cossia, mutta odotan sen kanssa kunnes taloudellinen tilanne on parempi.

Tässä välipalaa nautiskellessa aloin miettiä; onko kenelläkään muulla pakkomiellettä katsoa ruokien ravintosisältöluetteloita? Itselleni on sellainen kehittynyt kemiaa ja biologiaa opiskellessa. Vaikken sen  kummemmin yritä saada mitään tiettyä ravintoainetta tai mitään, silti luen aina mitä syömäni ruoka sisältää. Ja tänään tuskastelin sitä ettei kananmunissa ole ravintosisältöluetteloa :DD Tämä alkoi vasta yhdeksännellä, kun kemian tunnilla käsiteltiin sokereita, hiilihydraatteja ja valkuaisaineita. Siitä lähtien, aina kun käsille sattuu jokin ruokatavara pakkaus, luen ravintosisällön. Ehkä siitä joskus voi olla hyötyä?

Tänään oli siis psykologian koe. Voi jee, se oli joko aivan liian helppo, tai sitten en osannut lainkaan. Olin valmis 20 minuuttia ennen kuin aikaisintaan sai lähteä. Aikani kuluksi sitten tuhertelin kysymyspaperin kääntöpuolelle, kerrankin kun se oli luvallista. Yleensä se on aina että "Ei mitään merkintöjä kysymyspaperiin! >:O Voi opettajalla on varmaan hauskaa, se kuva on kyllä onnistuneimpia alastomia naisia mitä olen koskaan tuhertanut. XD Kuolemaa, erästä kirjani hahmoa, siis hahmottelin siihen. Huomenna biologian koe. Toivottavasti se menisi hyvin, en halua toista kutosta biologiasta. Se on kiinnostava aine ja tykkään siitä, on tyhmää sitten saada huonoja numeroita. Noh... Ehkä edesautan onnistumista ja painun lukemaan enkä istu koneella bloggaamassa. Vielä kun blogger jaksaa olla tänään niin rasittavan epä-toimiva.

Jaane~

Elämän Joessa Räpiköin

Koitan olla hukkumatta... Siinä on mulla apuna kaikki ystävät... Kiitos heille, että jaksavat mun typerää angstausta. Noh, tämä torstai alkoi niin mahtavasti. Nukuin pommiin ja missasin ensimmäisen tunnin. Nyt sitten seuraava tunti alkaa 11:15, sitä odotellessa...

Viime viikonloppuna oli desucon frostbite. Siellä tuli sitten käytyä, ensimmäinen desu mun luetteloon. Ja, noh, ei se ollut paras con missä olen ollut. Sen tittelin haltija on edelleen rakas tracon. :) Tultiin desuun vasta kolmen -neljän aikaan, kun mulla oli lauantaina ollut ylimääräinen koulupäivä. Lauantai meni sitten pitkälti cossaus sähläykseen vessassa ja istuksimiseen. Odotettiin ruokaa hyvän aikaa ja väsyttiin siinä odottaessa aika mukavasti. Ruuan jälkeen todettiin että kaikkien hyvinvoinnin edesauttamiseksi olisi parempi että otetaan cossit pois. Kovin tuskallista. No, iltabileisiin sitten ilman cossia. Oikea valinta. Ja oli muuten ihan ekat iltabileet joihin osallistuin. :) Hyvät muistot sieltä jäi.

Sunnuntaina sitten takaisin coniin, valvottuamme edellisenä yönä kolmeen...

Sunnuntai oli valoisampi, jossakin mielessä. Sain kokikset taas päälleni, ja pariin otteeseen meinas jalat karata alta, energian puutetta much? Paljon näin conissa tuttuja, uudempia ja vanhempiakin. Ja en tässä nyt syytä conin sekavuudesta ketään, enkä conia itseään, tilanne vain oli hankala ja oma olotilani ei mikään paras conille. Toivottavasti ensikerralla tehdään paremmin. Kiitos kuitenkin conista, kyllä siellä oli aika ajoin todella kivaakin.

Tässä on kaksi edellistä päivää mennyt todella maanalaisissa tunnelmissa. En tiedä mainitsinko aiemmin, että feilasin fysiikan ensimmäisen (ja ainoan pakollisen) kurssin? No, nyt tänään on sitten uusintakoe, jota olen stressannut jonkin aikaa... Olen vain niin älyttömän typerä etten osannut aloittaa taaskaan lukemista ajoissa. Ja kun olisin tarvinnut apua näiden kanssa. On vaan paha pyytää apua äidiltä jolla on ilmankin kädet täynnä työtä. Tiistaina sain sen pahan olon vielä kumottua suhteellisen hyvin pois. Mutta keskiviikkona se iski ja pahasti. Alkupäivän olin todella vaihtelevalla päällä, hyper-iloisesta masentuneeseen kymmenen minuutin välein. Jes. Myöhemmin tila romahti sitten täysin. Voisin sanoa itkeneeni ainakin sen kolme tuntia. Joo, tiedetään, mä olen väsynyt. Todella. Tervetuloa lukioon, jos ette osaa, seuraa tätä... Olen nyt sitten koittanut olla ajattelematta koetta niin suurena asiana, mutta se ahdistaa todella paljon. Kun olen hyvin varma että feilaan tämänkin. En ole niitä ihmisiä jotka valittaa ettei osaa, vaikka osaisi ihan hyvin. En vaan oikeasti osaa mitään näistä asioista. Fysiikka ja matikka, on ne kouluaineet jotka ei vaan mene kaaliin, en yksinkertaisesti ole matemaattinen ihminen. Liian teoreettista toimintaa ja liikaa termejä ja kun kiinnostus on täysi nolla... Kun nyt edes läpi pääsis vaikka tulis sitte vitonen...

Olen tässä aamun koittanut hengitellä ja kuunnella musiikkia... Ajatella että kohta se on ohi.... Mä haluaisin osata saksaa. Näin btw. :D Olen kuunnellut Blutengeliä jonkin aikaa ja koittanut kääntää biisejä ymmärrettävälle kielelle. Jossain määrin olen onnistunut, kiitos sanakirjoille. Missähän syy että saksalaiset tekee niin useasti kaiken tämän goottimusiikkiannin? Tai no onhan meillä The Cure ja Voltaire. Mutta loppjenlopuksi hirveän paljon goottimusiikkia on saksalaista. Jännää.

No tällasta mulle nyt tänään kuuluu... Kovin kuollut olo. Tyhjääää.... Ja kylmää. Kovin kylmää. Ei huvittaisi lähteä ulos tarpomaan tuonne pakkaseen... Valmiiksikin aivan jäässä. Vaikka istun täällä villapaita päällä ja villasukat jalassa. >-< ...Talvi ei ole lempivuodenaika. Silloin on todella kaunista ulkona, mutta en pidä kylmästä ollenkaan. En kyllä kesän pahimmista helteistäkään... Sellainen sopiva on kiva. No nyt alkaa taas karata jännäksi puheenaiheet. Yhyy, miksi pitää olla näin hankalaa... fysiikka pitäisi kieltää lailla. Piste.



Katsotaan milloin olen taas tarpeeksi hengissä kirjoittaakseni mitään. Jaane~